mentävä on.

aamuaurinko paistoi niin, ettei kylpyhuoneeseen tarvinnut laittaa valoja. aurinko saa minut tyytyväiseksi, ihan noin muutenkin, jos ei huomioida sen suurempaa roolia elämän edellytys. tai ehkä paremminkin, se on elämän edellytys myös henkisesti, mä en kestäisi jatkuvaa pimeyttä. koko talvi kuljetaan läpi sen voimin, päivä pitenee taas.

tammerkoski

aurinkoa tai ei, yökukkuminen on loman aikana lisääntynyt, eilen venähti neljään saakka. viikko aikaa kääntää rytmiä. yhtä lailla aikaa opetella sanomaan ei, edes yhden kerran, että ehtisi tehdä jotakin kotona; siivota, ommella, katsoa eepun kiikuttamia sarjoja, frenditkin on yhä kesken. kohta on taas mentävä, ensin meri-rastilaan, illalla on tarkoitus tarkastaa lux helsinki. se on huomenna viimeistä päivää.

suosikkiputous

maisan keittiö

kerttu

pallo

kävin alkuviikosta tampereella maisan luona. pidin tieraa sylissä, vaihdoin vaippoja, seurasin sivusta äärimmäisen epäilevää suhtautumista banaanisoseeseen. olisi ollut hyvä olla pidempäänkin, nähdä tuttuja paikkoja. nyt vietin käytännössä koko päivän peltolammilla, vähän kävelin koskenrantaa ja tietysti suosikkisillan, näin pienen putouksen ja tappoaltaan, sen joka on synkkä ja pyörteinen. tampereen matkakortti on voimassa vielä tämän vuoden loppuun, arvoakin oli jäljellä.

muuten aika on kulunut täällä. söin sushia suvin kanssa krunassa ja opiskelijalounasta anikón kanssa kaivolla. katsoimme n. kymmenen hengen porukalla the girl with the dragon tattoon tennispalatsissa ja vietimme yhtä suuren suuremman porukan voimin iltaa mann'silla, no ehkä yötäkin.

olin myös lautapeli-illassa, en ehkä tajunnut pelistä puoliakaan ja näin ollen keskityin kyseenalaistamaan muiden ratkaisuja. pelin nimi oli muuten descent, fantasia- ja pelinörtti veljeni on varmasti nyt ylpeä, sisko kaiketi myös. minussa on mennyt jotakin pieleen?