kävin leikkimässä kummipojan kanssa, eteisestä kaikui vaativa "missä lahjat?" jota seurasi vaativampi "onko enempää lahjoja?", valitettavasti ei ollut. dinosaurukset olivat ensin vähän tylsiä, kun niistä ei kuulunut mitään ääntä eikä vilkkunut valoja, mutta koko vierailu meni lopulta kahvihetkeä lukuun ottamatta dinosaurusmaassa.
hei, tuletko meille kylään, meidän luola on täällä. no mutta tulen, saako teillä kahvia? saa kahvia. mennään nukkumaan. UUDESTAAN. hei, tuletko meille kylään, meillä on luola tässä. missä sinä asut? kaukana kaukana. saako teillä kahvia? EI. saanko tulla kylään? EI SAA. nyt linnu-täti, nyt sun pitää sanoa "äiti, mennäänkö kauppaan?". äiti, mennäänkö kauppaan? joo! leipää, kurkkua, juustoa. tuu mennään luolaan.
puoli omaisuutta on muuttolaatikoissa, vaikka asunnonvaihtoon on vielä melkein kuukausi. tämä on toisaalta testi, olen pakannut vain sen, mitä en varmasti tarvitse. muuton jälkeen voisi arvioida taas hieman, mitä järkeä on pitää näin valtavaa määrää materiaa, jos sille ei ole edes akuuttia käyttöä.
ulkona on kamalan liukasta, yksinäinen lintu viserteli mäkelänkadun reunuspuussa, musta tuntui aivan keväältä. mietittiin, että voisi kyllä hypätä huhtikuuhun vaikka suoraan, toisaalta jokaisessa kuukaudessa on omat tähtihetkensä.
teen perunasalaattia, h halusi että leivotaan jotakin illaksi, siis kääretorttua. en osaa oikein hahmottaa tätä vuotta, paikoitellen vähän turhan raskas, erityisesti syksyllä. eipä sillä, synkillä muistoilla on tapana haaleta, aika kuluu kuitenkin. yksi on usein mielessä, bunny ei kulje mukana uuteen kotiin.
maanantai 31. joulukuuta 2012
torstai 27. joulukuuta 2012
joulu joulu,
tänä vuonna olit hyvin valkea ja kylmä, tyyni. lumi kerääntyi puiden oksille eikä varissut tuulen mukana pois. marian hautausmaalla hautuumaalla, kuten äiti sanoo melkein jokaisella haudalla paloi kynttilä, taivas oli saman värinen kuin se yksi imelä talo vallilassa, marjapuuroinen.
äidin tekemä porkkanalaatikko oli niin hyvää, että tahdon tehdä sitä itsekin, aivan sama onko joulu vai ei. kummityttö oli kasvanut, toisinaan surettaa etäisyys ja se, että olemme niin vieraita. ostin hienoja postimerkkejä, että voin lähettää kolmevuotiaalle keijumuisteja. tädin perhe muuttaa pois turusta naapurikuntaan ja omakotitaloon, a saa oman huoneen ja yhdelle seinälle hello kitty -tapettia.
joulupäivän perinteiselle ystävätapaamiselle kerääntyi jälleen oivallisen kokoinen porukka, edes kerran vuodessa on mahdollisuus. meitä on paljon helsingissä, mutta vähintään yhtä paljon myös muualla, oulussa, jyväskylässä, tampereella, kokkolassakin. joskus on vaikea käsittää, millaista olisi ollut kasvaa suuressa kaupungissa, jossa on korkeakoulumahdollisuuksia kaikennäköisille aloille. kerran ystäviä - aina ystäviä, mutta pieni lähtökaupunki on ajanut meidät vähän sinne sun tänne.
viiden tunnin junamatkalla luin ruohometsän kansaa, kotona odottivat iloisesti vislaileva kakadu ja sylinkaipuinen kani. ostin alennushyasintin, joka asusti niin somassa pinkissä muovipurkissa, että jäivät ajatukset lasipurkkiin siirrosta. ratikassa vieressäni istui nana-koira, se oli melkoisen pieni ja meinasi kellahtaa kumoon tiukoissa kaarteissa. ruokakaupassa neuvoin englantia puhuneelle naiselle, kuinka banaani punnitaan. nainen tuli vastaan vielä kaupan ulkopuolella ja hymyilimme. ah, ihana olla kotona <3.
kohta olisi syytä aloittaa muuttopakkailun organisointi. tai ehkä se organisoinnin tulos kannattaisi kirjoittaa auki paperille, mietteissä kaikki on jo ratkaistu.
tänä vuonna olit hyvin valkea ja kylmä, tyyni. lumi kerääntyi puiden oksille eikä varissut tuulen mukana pois. marian hautausmaalla hautuumaalla, kuten äiti sanoo melkein jokaisella haudalla paloi kynttilä, taivas oli saman värinen kuin se yksi imelä talo vallilassa, marjapuuroinen.
äidin tekemä porkkanalaatikko oli niin hyvää, että tahdon tehdä sitä itsekin, aivan sama onko joulu vai ei. kummityttö oli kasvanut, toisinaan surettaa etäisyys ja se, että olemme niin vieraita. ostin hienoja postimerkkejä, että voin lähettää kolmevuotiaalle keijumuisteja. tädin perhe muuttaa pois turusta naapurikuntaan ja omakotitaloon, a saa oman huoneen ja yhdelle seinälle hello kitty -tapettia.
joulupäivän perinteiselle ystävätapaamiselle kerääntyi jälleen oivallisen kokoinen porukka, edes kerran vuodessa on mahdollisuus. meitä on paljon helsingissä, mutta vähintään yhtä paljon myös muualla, oulussa, jyväskylässä, tampereella, kokkolassakin. joskus on vaikea käsittää, millaista olisi ollut kasvaa suuressa kaupungissa, jossa on korkeakoulumahdollisuuksia kaikennäköisille aloille. kerran ystäviä - aina ystäviä, mutta pieni lähtökaupunki on ajanut meidät vähän sinne sun tänne.
viiden tunnin junamatkalla luin ruohometsän kansaa, kotona odottivat iloisesti vislaileva kakadu ja sylinkaipuinen kani. ostin alennushyasintin, joka asusti niin somassa pinkissä muovipurkissa, että jäivät ajatukset lasipurkkiin siirrosta. ratikassa vieressäni istui nana-koira, se oli melkoisen pieni ja meinasi kellahtaa kumoon tiukoissa kaarteissa. ruokakaupassa neuvoin englantia puhuneelle naiselle, kuinka banaani punnitaan. nainen tuli vastaan vielä kaupan ulkopuolella ja hymyilimme. ah, ihana olla kotona <3.
kohta olisi syytä aloittaa muuttopakkailun organisointi. tai ehkä se organisoinnin tulos kannattaisi kirjoittaa auki paperille, mietteissä kaikki on jo ratkaistu.
tiistai 18. joulukuuta 2012
kaikki on oikeastaan aika hyvin,
seesteisyys laskeutuu.
söin ehkä kymmenen piparia,
kuorrutetut jätin jäljelle,
haluan näyttää mitä me tehtiin.
ihan kuin joku pieni lapsi,
katso miten hienoja niistä tuli,
kuusia, ankkoja, tähtisotkuja.
koulun työharjoitteluohjeissa kerrottiin,
että haehan kolmeen paikkaan vain,
prosessissa kestää kuitenkin kauan.
tänään oli kolmannen paikan haastattelu,
luku tietysti täysin sattumaa ohjeistusten kanssa,
mutta josko se vanha sananlasku voisi pitää paikkansa.
pettyminen on myös varsin realistinen vaihtoehto,
en jotenkin silloin nuorempana ymmärtänyt,
että harjoittelupaikkoihinkin on hakijoita toisensa perään.
en siis vieläkään tiedä suuntaani,
paitsi että neljänä iltana on töitä.
muuna aikana näen ystäviä
ja olen.
tänään tuli joulukortteja päivän luvun verran,
molemmilta kummilapsilta sekä yhdeltä epäsellaiseltakin.
päätin antaa neulomani sukat äidille,
löysin laulun joka soi avalonissa.
unohdin, että meri on talvella lähes vihollinen,
niin kylmän viiman se tuo mukanansa,
mutta päivittäiset terveiset istanbulista muistuttelevat leudommasta.
tapsu lauleskelee aina iltaisin, kun muu talo nukkuu. taavi, taavi, ei nyt enää, päivällä saisi laulaa, vaan silloin ei kuulu pihahdustakaan. mutta odotas kun olisi hiljaisuuden aika. vesa hyppii perässäni keittiöön, kylpyhuoneeseen, omaan huoneeseen. keittiöstä se nappaa mukaansa pahvinkeräystavaraa ja loikkii pakoon. voi niitä ihmisiä, jotka eivät tunne yhtään jänistä. jänis on uusi koira.
seesteisyys laskeutuu.
söin ehkä kymmenen piparia,
kuorrutetut jätin jäljelle,
haluan näyttää mitä me tehtiin.
ihan kuin joku pieni lapsi,
katso miten hienoja niistä tuli,
kuusia, ankkoja, tähtisotkuja.
koulun työharjoitteluohjeissa kerrottiin,
että haehan kolmeen paikkaan vain,
prosessissa kestää kuitenkin kauan.
tänään oli kolmannen paikan haastattelu,
luku tietysti täysin sattumaa ohjeistusten kanssa,
mutta josko se vanha sananlasku voisi pitää paikkansa.
pettyminen on myös varsin realistinen vaihtoehto,
en jotenkin silloin nuorempana ymmärtänyt,
että harjoittelupaikkoihinkin on hakijoita toisensa perään.
en siis vieläkään tiedä suuntaani,
paitsi että neljänä iltana on töitä.
muuna aikana näen ystäviä
ja olen.
tänään tuli joulukortteja päivän luvun verran,
molemmilta kummilapsilta sekä yhdeltä epäsellaiseltakin.
päätin antaa neulomani sukat äidille,
löysin laulun joka soi avalonissa.
unohdin, että meri on talvella lähes vihollinen,
niin kylmän viiman se tuo mukanansa,
mutta päivittäiset terveiset istanbulista muistuttelevat leudommasta.
tapsu lauleskelee aina iltaisin, kun muu talo nukkuu. taavi, taavi, ei nyt enää, päivällä saisi laulaa, vaan silloin ei kuulu pihahdustakaan. mutta odotas kun olisi hiljaisuuden aika. vesa hyppii perässäni keittiöön, kylpyhuoneeseen, omaan huoneeseen. keittiöstä se nappaa mukaansa pahvinkeräystavaraa ja loikkii pakoon. voi niitä ihmisiä, jotka eivät tunne yhtään jänistä. jänis on uusi koira.
keskiviikko 12. joulukuuta 2012
sunnuntai 9. joulukuuta 2012
lykke li muistuttaa mustasta minihameesta, viininpunaisesta paidasta, tummista pitkistä hiuksista, tyttöjen klubista ja korkokengistä.
piparitaikinaostoksilla kerkesin alleviivata, että sokerikuorrutetta ostetaan vaaleanpunaista tai valkoista, EI vihreää. mutta kappas, vain vihreää oli jäljellä. teimme kuorrutteet itse, tytön kanssa-asujalla oli miellyttävä elintarvikevärikokoelma. koristelimme esimerkiksi sinisiä, keltaisia ja punaisia kärpässieniä sekä nurinkurisen äitimaan lipun.
mulla on nykyään sellainen kurpitsa, jolle halusin antaa nimeksi toveri, mutta se oli kuulemma liian jotakin, venäläistä veljeilyä, herroja, sen sellaista. nyt ehkä hieman väritin tuota edellä mainittua. kurpitsan nimeksi tuli lopulta tuhatkauno, kasvilla on kaunis tarina ja kaunokaista oli myös eräässä rooibosteessä. tuhatkauno asuu viiskulman lähellä, se saisi muuttaa tännekin, mutta minusta sen on oikein hyvä.
itsenäisyyspäivän vastaanoton sijaan katsoimme imperiumin vastaiskun. edellisillan uuden toivon kohdalla nukahdin kesken kaiken, onneksi olen nähnyt sen lukemattomia kertoja. punavuorelaisessa rautakaupassa on myynnissä mm. pinkki pulkka, se löytänee tiensä oikeaan osoitteeseen. aamulla tökin hädissäni vesaa, näytti onneton aivan kuolleelta eikä reagoinut ensimmäisiin silityksiin. googlen kääntäjällä voi kuunnella oman nimensä eri kielten aksenteilla lausuttuna. tällaista on elämäni nyt. lisäksi se on villasukkien neulontaa, ylenmääräistä opiskelustressiä sekä alkavia iltatöitä.
piparitaikinaostoksilla kerkesin alleviivata, että sokerikuorrutetta ostetaan vaaleanpunaista tai valkoista, EI vihreää. mutta kappas, vain vihreää oli jäljellä. teimme kuorrutteet itse, tytön kanssa-asujalla oli miellyttävä elintarvikevärikokoelma. koristelimme esimerkiksi sinisiä, keltaisia ja punaisia kärpässieniä sekä nurinkurisen äitimaan lipun.
mulla on nykyään sellainen kurpitsa, jolle halusin antaa nimeksi toveri, mutta se oli kuulemma liian jotakin, venäläistä veljeilyä, herroja, sen sellaista. nyt ehkä hieman väritin tuota edellä mainittua. kurpitsan nimeksi tuli lopulta tuhatkauno, kasvilla on kaunis tarina ja kaunokaista oli myös eräässä rooibosteessä. tuhatkauno asuu viiskulman lähellä, se saisi muuttaa tännekin, mutta minusta sen on oikein hyvä.
itsenäisyyspäivän vastaanoton sijaan katsoimme imperiumin vastaiskun. edellisillan uuden toivon kohdalla nukahdin kesken kaiken, onneksi olen nähnyt sen lukemattomia kertoja. punavuorelaisessa rautakaupassa on myynnissä mm. pinkki pulkka, se löytänee tiensä oikeaan osoitteeseen. aamulla tökin hädissäni vesaa, näytti onneton aivan kuolleelta eikä reagoinut ensimmäisiin silityksiin. googlen kääntäjällä voi kuunnella oman nimensä eri kielten aksenteilla lausuttuna. tällaista on elämäni nyt. lisäksi se on villasukkien neulontaa, ylenmääräistä opiskelustressiä sekä alkavia iltatöitä.
sunnuntai 2. joulukuuta 2012
b
olen henkisesti vielä saksassa.
järjetöntä, että jossakin paikassa on käynyt vain kaksi kertaa elämänsä aikana, ja silti se tuntuu niin oikealta ja sopivalta. ihan kuin ei olisi koskaan ollut muualla. en ymmärrä, että olen helsingissä taas, miten osaan olla täällä?
kaiken ihastelun takana on myös hyvin raskas viikko. kun lähtee pois, näkee asioita, joita ei huomaa kahlatessaan ilmeettömänä vuorokaudesta toiseen.
oman mausteensa tähän soppaan toi myös äkillinen ilmastonmuutos, mikä lumi ja pakkanen, tammi- tai helmikuinen.
mieli on täynnä kysymyksiä
entä jos lähtisin pois
jos lähtisin saksaan
entä jos en menisikään sovitulle lennolle
entä jos lopettaisin kaiken ja katsoisin
eikö kaikki aina jotenkin selviä,
vaikka ei olisi sitä mieletöntä työpaikkaa,
jonka tuloilla maksaa omistusasunnon lainaa
mikä on tuo maa, jonka lähihistoria on täynnä uskomattomia tekoja, jonka kulttuuri on niin lähellä ja kuitenkin niin kaukana?
viimeisenä iltana kävelimme pitkin warschauer strassea, hentoinen tihkusade muuttui lumirakeiksi, joita keräsimme lapasiin. näyttääkö tyhmältä, jos kävelee näin, kädet ojennettuina?
järjetöntä, että jossakin paikassa on käynyt vain kaksi kertaa elämänsä aikana, ja silti se tuntuu niin oikealta ja sopivalta. ihan kuin ei olisi koskaan ollut muualla. en ymmärrä, että olen helsingissä taas, miten osaan olla täällä?
kaiken ihastelun takana on myös hyvin raskas viikko. kun lähtee pois, näkee asioita, joita ei huomaa kahlatessaan ilmeettömänä vuorokaudesta toiseen.
oman mausteensa tähän soppaan toi myös äkillinen ilmastonmuutos, mikä lumi ja pakkanen, tammi- tai helmikuinen.
mieli on täynnä kysymyksiä
entä jos lähtisin pois
jos lähtisin saksaan
entä jos en menisikään sovitulle lennolle
entä jos lopettaisin kaiken ja katsoisin
eikö kaikki aina jotenkin selviä,
vaikka ei olisi sitä mieletöntä työpaikkaa,
jonka tuloilla maksaa omistusasunnon lainaa
mikä on tuo maa, jonka lähihistoria on täynnä uskomattomia tekoja, jonka kulttuuri on niin lähellä ja kuitenkin niin kaukana?
viimeisenä iltana kävelimme pitkin warschauer strassea, hentoinen tihkusade muuttui lumirakeiksi, joita keräsimme lapasiin. näyttääkö tyhmältä, jos kävelee näin, kädet ojennettuina?
perjantai 23. marraskuuta 2012
tällä hetkellä tuntuu, että yksi (1) kpl minua on liian vähän. jos olisi vaikka puolitoista (1,5) minua, ehtisin nukkua pidempiä öitä, olla enemmän kotona tai ylipäätään elämässä läsnä. ehtisin käydä joskus kaupassa ja lukea muutakin, kuin opintomateriaaleja.
ylihuomenna on berliini, sitä odotellessa.
ylihuomenna on berliini, sitä odotellessa.
lauantai 17. marraskuuta 2012
olen rehellisesti aivan pihalla siitä, mitä maailmassa tapahtuu. anna-leena härkönen kirjoitti häräntappoaseen ollessaan vielä lukiossa, e. n. setälän peruja on suomen käytetyin lauseoppi, sekin alle 20-vuotiaan tehtailema siis. kun on kovin hiljaa, tulee toisinaan miettineeksi, mitä minä olen saanut aikaiseksi. kaikkien tie ei ole aivan niin suora, itse olen kadottanut vuosia.
e&n ovat valtameren toisella puolella bostonissa asti, huolehdin kissoista. olen nukkunut hakaniemen asunnossa, sairastanut, lukenut. olen jättänyt koneen kotiin, ollut omissa haaveissani.
yhtenä iltana kävin kuvataideakatemialaisten taidenäyttelyssä ja katsoin punavuoressa 4,5 tuntia hohtoa, siitä on tehty minisarja 90-luvun lopulla. seuralainen on oikein hyvä, sellainen, jonka hymy valaisee maailman.
unicafe-lounaalla prinsessa väitti, että punastuin.
vesa hyppäsi voimalla syliini, kun yksi ilta makasin sängyssä. muistoksi sain poskeeni v:n muotoisen haavan, harkittua? tuonee katu-uskottavuutta kasvoilleni, onneksi naarmut haalistuvat nopeasti.
e&n ovat valtameren toisella puolella bostonissa asti, huolehdin kissoista. olen nukkunut hakaniemen asunnossa, sairastanut, lukenut. olen jättänyt koneen kotiin, ollut omissa haaveissani.
yhtenä iltana kävin kuvataideakatemialaisten taidenäyttelyssä ja katsoin punavuoressa 4,5 tuntia hohtoa, siitä on tehty minisarja 90-luvun lopulla. seuralainen on oikein hyvä, sellainen, jonka hymy valaisee maailman.
unicafe-lounaalla prinsessa väitti, että punastuin.
vesa hyppäsi voimalla syliini, kun yksi ilta makasin sängyssä. muistoksi sain poskeeni v:n muotoisen haavan, harkittua? tuonee katu-uskottavuutta kasvoilleni, onneksi naarmut haalistuvat nopeasti.
tiistai 13. marraskuuta 2012
closure
on ollut kirjoittamisen vaikeus. referaatti lähdeviittauksen pääperiaatteista meinasi hieman liioitellusti viedä hengen, onneksi siitä nyt päästiin. monta asiaa huolehdittavana, joidenkin kanssa tekisi mieli luovuttaa, joitakin voisin kahmia lisää. pari vuotta sitten en olisi kuvitellutkaan, että istuisin vapaaehtoisesti koulussa pitkälle iltaan, siihen se vain on mennyt. enkä enimmäkseen ole edes pahoillani.
syntymäpäiväjuhlissa hyödynsin jälleen lepakkoasuani, nautin ylimakeaa mustikkasiideriä ja lasillisen halpaa kuohuviiniä. keskustelin kokoomuspolitiikasta ja periytyvästä kouluttamattomuudesta enkä jaksanut kävellä keskustasta kotiin, vaikka kuuluisa näyttelijä oli vinokinon bileissä dubrovnikissa.
die s ilostutti vierailullaan, täällä käy niin kovin vähän ketään. luultavasti siksi, että pidän itse muiden kodeista. olen muuttunut vuosien aikana armollisemmaksi, enää ei ole niin väliksi, vaikka jokainen tavara ei löydä paikkaansa tai hassusti aseteltua kuvaa ei saa kuukausienkaan kuluessa siirrettyä.
heräsin yhtenä aamuna melko väärästä päästä kutosen linjaa, vauraan asuinalueen aamuihmiset sädehtivät, itse olin eilisen vaatteissa. kotimatkalla en malttanut istua, vaikka penkkejä oli tyhjillään. luovuin aamukahvista ja menin lukematta tenttiin, silti olo oli hyvä.
moby ~ my weakness
syntymäpäiväjuhlissa hyödynsin jälleen lepakkoasuani, nautin ylimakeaa mustikkasiideriä ja lasillisen halpaa kuohuviiniä. keskustelin kokoomuspolitiikasta ja periytyvästä kouluttamattomuudesta enkä jaksanut kävellä keskustasta kotiin, vaikka kuuluisa näyttelijä oli vinokinon bileissä dubrovnikissa.
die s ilostutti vierailullaan, täällä käy niin kovin vähän ketään. luultavasti siksi, että pidän itse muiden kodeista. olen muuttunut vuosien aikana armollisemmaksi, enää ei ole niin väliksi, vaikka jokainen tavara ei löydä paikkaansa tai hassusti aseteltua kuvaa ei saa kuukausienkaan kuluessa siirrettyä.
heräsin yhtenä aamuna melko väärästä päästä kutosen linjaa, vauraan asuinalueen aamuihmiset sädehtivät, itse olin eilisen vaatteissa. kotimatkalla en malttanut istua, vaikka penkkejä oli tyhjillään. luovuin aamukahvista ja menin lukematta tenttiin, silti olo oli hyvä.
moby ~ my weakness
tiistai 6. marraskuuta 2012
asuintoveri on eronnut ja itkee, huoltomiestä ei kiinnostanut toimimaton liesituuletin. aamulla satoi suuria hiutaleita, jotka sulivat osuessaan maahan, lumesta muistuttaa enää muutama valkoinen kaistale nurmikolla.
lähdetään muutaman viikon päästä saksanryhmän kanssa berliiniin, päätös matkasta piti tehdä tunnissa eikä passikaan ollut enää voimassa, mutta aina asiat järjestyvät tavalla tai toisella. tarkistettiin jo sen tutun vietnamilaisen nimi, täytyy päästä syömään kesärullia. matkassa mukana koulun parhaat tytöt.
* * *
laitoin keittiöön räsymaton, uusi jänis on lyhentänyt ylipitkät kasvit siedettäviin mittoihin. korjasin leppäkerttulapaset ja suostuin syömään puolukkapiirakkaa, oon nätti ja tarpeeksi hyvän painoinen.
tapasin lempeän predatorin, itse olin lepakko.
lähdetään muutaman viikon päästä saksanryhmän kanssa berliiniin, päätös matkasta piti tehdä tunnissa eikä passikaan ollut enää voimassa, mutta aina asiat järjestyvät tavalla tai toisella. tarkistettiin jo sen tutun vietnamilaisen nimi, täytyy päästä syömään kesärullia. matkassa mukana koulun parhaat tytöt.
* * *
laitoin keittiöön räsymaton, uusi jänis on lyhentänyt ylipitkät kasvit siedettäviin mittoihin. korjasin leppäkerttulapaset ja suostuin syömään puolukkapiirakkaa, oon nätti ja tarpeeksi hyvän painoinen.
tapasin lempeän predatorin, itse olin lepakko.
lauantai 3. marraskuuta 2012
vesa
vesa on syntynyt 14.6.2012.
poikanen oli aluksi lassi, mutta ensimmäisessä omassa kodissa siellä eirassa se nimettiin uudelleen. ja jos joku ei tajuu, niin vesa ei tarkoita a) vesa-matti loiria, b) vesa keskistä tai c) ketään muutakaan kyseenalaista julkkisvesaa. vesa on tietysti annen veli. jos et vieläkään tajunnut, sivistyksessäsi on suuri aukko.
vesan isä on joku bunnyberger ja äiti on tyrni.
kaunis väritys on niinkin gay kuin luonnonisabella. heiiii.
pieni jänis on yllättävän eloisa. oon joka toinen minuutti ihan hajoilemassa sen kanssa ja mietin, että turkishansikkaat, nehän lämmittäisi. sitten vesa on taas maailman söpöin.
tässä oli nyt söpöyskategorian kuvia. on se niin nätti.
torstai 1. marraskuuta 2012
me ommeltiin halloween-asuja käsin vieläpä, syötiin lettuja ja juotiin teetä. kuuntelin naurua ja epämääräistä radiokanavaa, tiskasin ja nautin siitä. toisen iho tuntuu jotenkin aina erityisen lämpimältä, ilman ystäviä ei olis mitään.
auto osui kaarteessa kaiteeseen,
mutta sehän on vain peltiä.
hassu tunne,
kun ennättää tajuta,
että nyt törmätään.
auto osui kaarteessa kaiteeseen,
mutta sehän on vain peltiä.
hassu tunne,
kun ennättää tajuta,
että nyt törmätään.
sunnuntai 28. lokakuuta 2012
vesa EI.
pienellä jäniksellä riittää energiaa. tänään kuvasin mm. episodia jänis hyllyssä. vesa tykkää nukkua sängyn alla ja syödä juorua keittiössä. vesa ei pelkää laminaattia, joten koko asunto on hänen reviiriään.
sisäpihan asfaltti on peittynyt hevoskastanjan lehtien alle, berliinin huulirasva tuoksuu carneval-keksiltä. yritän huomioida pieniä mukavia asioita, pysyä liikkeessä. päivä puhumatta on liikaa, äänestyspaikalla sanoin ehkä sanan, kaksi.
istuin eilen kuumassa suihkussa, ensin kalliossa, sitten kotona. meinasin oksentaa, tämä ruoan kanssa vammailu voisi päättyä. aloitin ruokapäiväkirjan.
katsottiin little miss sunshine. jätin väliin luokkakaveri-illan, koska en halunnut kohdata kysymyksiä keväästä. joko tiedät mitä teet?
mä en taida ihan olla nyt kauhean onnellinen, mutta se kai menee ohi?
sisäpihan asfaltti on peittynyt hevoskastanjan lehtien alle, berliinin huulirasva tuoksuu carneval-keksiltä. yritän huomioida pieniä mukavia asioita, pysyä liikkeessä. päivä puhumatta on liikaa, äänestyspaikalla sanoin ehkä sanan, kaksi.
istuin eilen kuumassa suihkussa, ensin kalliossa, sitten kotona. meinasin oksentaa, tämä ruoan kanssa vammailu voisi päättyä. aloitin ruokapäiväkirjan.
katsottiin little miss sunshine. jätin väliin luokkakaveri-illan, koska en halunnut kohdata kysymyksiä keväästä. joko tiedät mitä teet?
mä en taida ihan olla nyt kauhean onnellinen, mutta se kai menee ohi?
torstai 25. lokakuuta 2012
huomioita
havahduin aamulla, kun kuumavesipullo hajosi. sänky on ihan märkä, yövierailu kallion puolelle tekee hyvää.
nauratti mies lehdenpuhaltimen kanssa, kun tuuli leijutteli lehtiä jo muutenkin.
osallistuin yliopiston tenttiin ensimmäistä kertaa vuosikausiin, olisi nyt aika turvallinen tunne läpipääsystä. tärkein oppimani asia tällä viikolla: kynä on alunperin tarkoittanut sulan rankaa. sen merkitys on muuttunut käsittämään sulkakynää, josta se on jälleen jalostunut viittaamaan useisiin erilaisiin kirjoitusvälineisiin, esimerkkinä lyijy-, kuulakärki-, täyte- ja tussikynä. tuosta vanhasta merkityksestä muistuttaa kuitenkin vielä verbi kyniä, joka siis tietysti tarkoittaa sulkien nyppimistä. tiedot sponsored by "mistä sanat tulevat".
hiuksia vaalennettiin. tenttikertauksen sijaan valitsin ystävät, turhan whatsappailun, jäätelön teen metrilakut pitsan, herra koiran, kokkiohjelmat...
pysähdyin noukkimaan pientä matoa pois polulta. haaveilen jänisystävästä. mutta tapsun kanssa on ollut kiva lukea kirjoja, makoilen sängyssä ja tapsu nukkuu rinnalla.
tässä lähistöllä asuu vanha jack russel, jota mä aina rapsuttelen, kun nähdään. ei olla koskaan esittäydytty, mutta musta tuntuu, että me pidetään toisistamme aika paljon. on tullut tavaksi myös moikata jack russelin ihmistä, se lisää uskoa maailmaan. vähän samoin, kuin alakerran naapurin tunnistaminen. että on joku, jolle hymyillä ja sanoa hei. alakerran naapurin kissa ulkoilee aina valjaissa.
* * *
niin, luokseni muutti tänään pieni ranskanluppa. vesa on vasta reilu 4 kk vanha.
nauratti mies lehdenpuhaltimen kanssa, kun tuuli leijutteli lehtiä jo muutenkin.
osallistuin yliopiston tenttiin ensimmäistä kertaa vuosikausiin, olisi nyt aika turvallinen tunne läpipääsystä. tärkein oppimani asia tällä viikolla: kynä on alunperin tarkoittanut sulan rankaa. sen merkitys on muuttunut käsittämään sulkakynää, josta se on jälleen jalostunut viittaamaan useisiin erilaisiin kirjoitusvälineisiin, esimerkkinä lyijy-, kuulakärki-, täyte- ja tussikynä. tuosta vanhasta merkityksestä muistuttaa kuitenkin vielä verbi kyniä, joka siis tietysti tarkoittaa sulkien nyppimistä. tiedot sponsored by "mistä sanat tulevat".
hiuksia vaalennettiin. tenttikertauksen sijaan valitsin ystävät, turhan whatsappailun, jäätelön teen metrilakut pitsan, herra koiran, kokkiohjelmat...
pysähdyin noukkimaan pientä matoa pois polulta. haaveilen jänisystävästä. mutta tapsun kanssa on ollut kiva lukea kirjoja, makoilen sängyssä ja tapsu nukkuu rinnalla.
tässä lähistöllä asuu vanha jack russel, jota mä aina rapsuttelen, kun nähdään. ei olla koskaan esittäydytty, mutta musta tuntuu, että me pidetään toisistamme aika paljon. on tullut tavaksi myös moikata jack russelin ihmistä, se lisää uskoa maailmaan. vähän samoin, kuin alakerran naapurin tunnistaminen. että on joku, jolle hymyillä ja sanoa hei. alakerran naapurin kissa ulkoilee aina valjaissa.
* * *
niin, luokseni muutti tänään pieni ranskanluppa. vesa on vasta reilu 4 kk vanha.
keskiviikko 17. lokakuuta 2012
kulu aika, kulu
se sanoi nouse ja paa
huuliisi punaa
nyt vähän näyttää siltä
et maailma ei loppunutkaan
vielä sun pää
on surusta raskas
mut se sellaiseksi ei jää
sun tiesi ne päätyvät hyvään
huuliisi punaa
nyt vähän näyttää siltä
et maailma ei loppunutkaan
vielä sun pää
on surusta raskas
mut se sellaiseksi ei jää
sun tiesi ne päätyvät hyvään
puisto puhuu - maija vilkkumaa
sunnuntai 14. lokakuuta 2012
isoin huone vapautunee maaliskuussa, taidan vaihtaa itse siihen. valoa ja tilaa, kiitos.
pudotin pari kurssia pois, saan ne opintopisteet korvattua suoraan. en ole yli-ihminen, elo ei yksinkertaisesti voi olla pelkkää jatkuvaa opettelua. joskus voisi mielellään maata lattialla ja tuijottaa kattokruunun varjoja, olla kuulematta mitään.
tapasin dalmatialaisen, se oli jänis koiran vaatteissa. kiehnättiin lattialla ja koira tahtoi istua sylissä. koiran kodissa oli hiljaista ja sopivan sävyistä. olisikohan joskus niin, koti ja pieni piha, asioille omia paikkoja.
tänään oli sitten toisenlaista, rapsuttelin vuoroin herra koiraa, vuoroin lissua. käytiin kolmistaan iltalenkillä; alppipuisto oli autio, katselin valokarnevaaleja. kierrettiin lopuksi brahen kenttää, tyttö pyöräili vastaan ja hymyili. ehkä siksi, kun olin aika onneton niiden kahden kanssa nyt mio pysyy sillä puolella, pysyy nyt, ja lissuuu hei jooko, tänne reunaan. sen jälkeen muakin hymyilytti.
olispa joskus niin hyvä, jos olis enemmän hymyjä.
pudotin pari kurssia pois, saan ne opintopisteet korvattua suoraan. en ole yli-ihminen, elo ei yksinkertaisesti voi olla pelkkää jatkuvaa opettelua. joskus voisi mielellään maata lattialla ja tuijottaa kattokruunun varjoja, olla kuulematta mitään.
tapasin dalmatialaisen, se oli jänis koiran vaatteissa. kiehnättiin lattialla ja koira tahtoi istua sylissä. koiran kodissa oli hiljaista ja sopivan sävyistä. olisikohan joskus niin, koti ja pieni piha, asioille omia paikkoja.
tänään oli sitten toisenlaista, rapsuttelin vuoroin herra koiraa, vuoroin lissua. käytiin kolmistaan iltalenkillä; alppipuisto oli autio, katselin valokarnevaaleja. kierrettiin lopuksi brahen kenttää, tyttö pyöräili vastaan ja hymyili. ehkä siksi, kun olin aika onneton niiden kahden kanssa nyt mio pysyy sillä puolella, pysyy nyt, ja lissuuu hei jooko, tänne reunaan. sen jälkeen muakin hymyilytti.
olispa joskus niin hyvä, jos olis enemmän hymyjä.
sunnuntai 7. lokakuuta 2012
on aika paljon tekemistä, ehkä enemmän kuin jaksaisin, ehkä ei.
ei ole huvittanut kirjoittaakaan.
| ossi valmiina päivään! |
odotan, että lokakuu olisi ohitse, katsotaan sitten olenko vielä hengissä.
| kuvaaja |
on ollut pitkiä päiviä ja iltoja koululla, mutta muutakin. kipeä jalka ja antibioottikuuri, syystuulia ja sateita, jotka eivät pyyhi siitepölykerrosta ikkunoista. kirkkaita lehtiä arabiassa ja kasoittain tammenterhoja etelä-haagassa.
kanelipullapäivänä leivottiin. perjantaina pyörähdin tampereella tapaamassa maisaa&jälkeläistä ja harrastamassa kulttuuria.
vaihdoin järjestystä, nyt on taas hetken hyvä.
on vaikeuksia kestää kovia ääniä, en ymmärrä miten ihmiset voivat olla niin meluisia.
| kanelbullens dag, suklaaboston |
kuluneen viikon postikortit saapuivat, mm, ainakin tampereelta ja lontoosta. korteista tulee parhain mieli, tai esimerkiksi siitä, kun herää aamulla kuvaviestiin iloisesta kilpikonnasta "se oli jo ihan valmiina uuteen päivään".
| joko mennään joko mennään joko mennään! t. lissu ja mio |
ja sitten, toisinaan voi lukea viestejä vaikka bussissa matkalla kotiin, tajuta jonkin ajan kuluttua näyttävänsä varmasti maailman onnellisimmalta, jos joku kanssamatkustaja nyt sattuisi katsomaan.
ikävä olis sua, ehkä sullakin mua! voitais
mennä joku päivä yhdessä rullaa, tai vähintään kantelee lautoi ja
mussuttaa pullaa. miltä kuulostais tää, oisko sulla mulle tovi, vai
viekö sun ajan jo koko muu hovi? mulla on vapaapäiviä parin seuraavan
kuukauden aikana nolla, mut voitais silti vähän nähä ja olla, lyödä päät
yhteen: sun viisas ja mun läpimätä polla. moi.♥
| a bunny |
| lapsi lelumuseossa |
keskiviikko 26. syyskuuta 2012
eilen nousi kuume, tärisin koko matkan, kun kävelin flemarilta vallilaan. nukuin yli puoli vuorokautta, ei ole aikaa sairastaa, hei. onneksi tänään ei ole opetusta, saan edetä omassa tahdissa, ehkä hieman hitaasti.
kävin paijailemassa riksun kissoja. samalla vierailulla kaksi orastavaa kielitieteilijää kohtasivat, aihealueena onko "ilman" prepositio vai ei? ei luoja mä rakastan kieltä, omaa tietysti enemmän kuin muita. lähinnä siksi, että omasta tietää intuitiivisesti hyvin paljon, ja toisaalta omalle on eniten sokea. erityisesti kiinnostaa käytetty kieli, ei pilkunnussiminen. syntaksin luennoitsija on ihana, "jos susta tuntuu, että niin voi sanoa, niin sitten niin voi sanoa".
joskus, kun pitää vaihtaa bussia, jään edellisestä tarkoituksella pois yhden pysäkin liian aikaisin. sitten kipittelen tiedän, että h vihaa tuota verbiä, itse pidän siitä seuraavalle pysäkille, yritän minimoida turhaan seisoskeluun käytetyn ajan. on paljon miellyttävämpää olla liikkeessä. vaikka illalla oli jo hyvin viileä, kaikki viima tuntui sen arvoiselta, kun näin kolmen joutsenen lipuvan sillan alle. kahdella niistä oli vielä rusehtava sävy, taisivat olla nuoria.
aina, kun muutan suunnitelmaa ja muutoksen jälkeen näen jotakin erityistä, mietin jos olisin jäänyt bussiin, jäänyt pysäkille, en olisi nähnyt tätäkään -tyylisesti. toisaalta, mistä sitä tietää, vaikka bussissa tai pysäkillä olisi tapahtunut jotain aivan ihmeellistä. mutta jos ei ylianalysoisi, niin tarkoitin tältäkö tuntuu, kun on oikeassa paikassa oikeaan aikaan.
kävin paijailemassa riksun kissoja. samalla vierailulla kaksi orastavaa kielitieteilijää kohtasivat, aihealueena onko "ilman" prepositio vai ei? ei luoja mä rakastan kieltä, omaa tietysti enemmän kuin muita. lähinnä siksi, että omasta tietää intuitiivisesti hyvin paljon, ja toisaalta omalle on eniten sokea. erityisesti kiinnostaa käytetty kieli, ei pilkunnussiminen. syntaksin luennoitsija on ihana, "jos susta tuntuu, että niin voi sanoa, niin sitten niin voi sanoa".
joskus, kun pitää vaihtaa bussia, jään edellisestä tarkoituksella pois yhden pysäkin liian aikaisin. sitten kipittelen tiedän, että h vihaa tuota verbiä, itse pidän siitä seuraavalle pysäkille, yritän minimoida turhaan seisoskeluun käytetyn ajan. on paljon miellyttävämpää olla liikkeessä. vaikka illalla oli jo hyvin viileä, kaikki viima tuntui sen arvoiselta, kun näin kolmen joutsenen lipuvan sillan alle. kahdella niistä oli vielä rusehtava sävy, taisivat olla nuoria.
aina, kun muutan suunnitelmaa ja muutoksen jälkeen näen jotakin erityistä, mietin jos olisin jäänyt bussiin, jäänyt pysäkille, en olisi nähnyt tätäkään -tyylisesti. toisaalta, mistä sitä tietää, vaikka bussissa tai pysäkillä olisi tapahtunut jotain aivan ihmeellistä. mutta jos ei ylianalysoisi, niin tarkoitin tältäkö tuntuu, kun on oikeassa paikassa oikeaan aikaan.
sunnuntai 23. syyskuuta 2012
olin viikolla yhden yön porvoonkadulla. aamulla ei ollut kiirettä, keitin kahvia, söin soijajugurttia ja lueskelin viroa, herra koira tuhisi vieressä lattialla. siellä oli pöytä ja tuoleja ja l kysyi, haluanko lukea hesarin. tosin ei maailmalla ole mitään erityisen hyvää tapahtunut. välillä tuntuu, etten pysyisi hengissäkään ilman tuollaisia hetkiä, rauhaa.
kannelmäessä tietä reunustivat tammet, sieltä taisin saada tammenterhon kuvan. tammi on edelleen eksoottinen, niitä kun ei pahemmin pohjanmaalla näkynyt. edellisvierailusta on kulunut kuukausia, mutta milloinkas mä lähtisin. välimatkoihin on niin ristiriitainen suhtautuminen, ovat hyviä ja pahoja.
* * *
eilinen oli kyllä hyvä, taru soitti, että hyppää junaan. haettiin auto tiksistä ja ajettiin kurpitsakarnevaaleille. siellä oli valikoituja eläimiä ja lentokoneet lensivät matalalla. olin itseasiassa eniten kiinnostunut niistä koneista, heh, niitä piti mennä sitten katselemaan vielä lentokentän kallioillekin.
taru vei meidät myös korson perukoille autiotalon pihaan, hypittiin pitkin vetistä peltoa tennareissa ja vilkutettiin hevosille. näin ensimmäistä kertaa esan, esa oli oikein söpö. sillä oli pehmoinen turpa ja se kuolasi mun takin ihan pesukuntoon. en ollut ikinä oikeastaan nähnyt hevosta niin läheltä, yllätyin miten en pelännyt lainkaan. menin vain kuin tyhmä ja paijailin.
mulla on ollut tässä taas jonkin aikaa hyvin epäsopiva olo - siis koko yhteiskuntaan. olen toisinaan aika arka, tarkkailen mieluummin taustalla. asetan myös itse suhteettomia paineita, kuvittelen, että minulta vaaditaan hauskuutta ja sosiaalisuutta. entä jos mä olisinkin hyvä näin? en tiedä. mutta eilen ojensin käteni ja silittelin sitä kaunista harmaata olentoa, enkä kertaakaan miettinyt, etteikö se pitäisi minusta.
kannelmäessä tietä reunustivat tammet, sieltä taisin saada tammenterhon kuvan. tammi on edelleen eksoottinen, niitä kun ei pahemmin pohjanmaalla näkynyt. edellisvierailusta on kulunut kuukausia, mutta milloinkas mä lähtisin. välimatkoihin on niin ristiriitainen suhtautuminen, ovat hyviä ja pahoja.
* * *
eilinen oli kyllä hyvä, taru soitti, että hyppää junaan. haettiin auto tiksistä ja ajettiin kurpitsakarnevaaleille. siellä oli valikoituja eläimiä ja lentokoneet lensivät matalalla. olin itseasiassa eniten kiinnostunut niistä koneista, heh, niitä piti mennä sitten katselemaan vielä lentokentän kallioillekin.
taru vei meidät myös korson perukoille autiotalon pihaan, hypittiin pitkin vetistä peltoa tennareissa ja vilkutettiin hevosille. näin ensimmäistä kertaa esan, esa oli oikein söpö. sillä oli pehmoinen turpa ja se kuolasi mun takin ihan pesukuntoon. en ollut ikinä oikeastaan nähnyt hevosta niin läheltä, yllätyin miten en pelännyt lainkaan. menin vain kuin tyhmä ja paijailin.
mulla on ollut tässä taas jonkin aikaa hyvin epäsopiva olo - siis koko yhteiskuntaan. olen toisinaan aika arka, tarkkailen mieluummin taustalla. asetan myös itse suhteettomia paineita, kuvittelen, että minulta vaaditaan hauskuutta ja sosiaalisuutta. entä jos mä olisinkin hyvä näin? en tiedä. mutta eilen ojensin käteni ja silittelin sitä kaunista harmaata olentoa, enkä kertaakaan miettinyt, etteikö se pitäisi minusta.
| rakkaus |
| tapsun kuva oli siellä :) |
| toin yhden hymyn kotiin |
| tapettia! |
| esa-polle |
maanantai 17. syyskuuta 2012
jänis on nyt ikkunalaudalla pahvilaatikossa, hain sen tänään postista. laatikko rahisee, kun sitä heiluttaa. olen ollut ihan reilusti huonotuulinen päiväkausia, olen paiskonut asioita ja erityisesti keittiö on saanut tuntea vihani määrän. ehkä näillä asioilla nyt kuitenkin on yhteys, ehkä mun arjessa on jonkinlainen 7,5 kilon tyhjiö, kun kukaan ei hypi viereen kerjäämään oli se sitten huomiota, silityksiä, banaania...
tiistai 11. syyskuuta 2012
mekon olkaimet irtoilevat itsekseen, havahdun. leivoin omenapiirakan, koska se kuuluu syksyyn, vaikka en muistaakseni ole aiempinakaan syksyinä näistä välittänyt. milloin olisi hyvä lause sanoa aiempina syksyinäkään.
muista ostaa huuhteluainetta, kirjoita sähköpostia semantiikan kurssista, uusi kirjaston lainat. pysy pää kasassa vielä hetken verran, kyllä se siitä. niin aina sanotaan, sorrun siihen yhtä lailla, kyllä se siitä.
sain iltapäiväpostissa kolme korttia, muille tuli laskun näköisiä. tuliaiset olivat lintuaiheisia, kalenterissa on kartta kaikista osavaltioista, lueskelin niitä ääneti. mä tahtoisin käydä nevadassa, arizonassa, coloradossa, texasissa, louisianassa, tennesseessä, virginiassa. ja hei connecticutissa ja new hampshiressa ja niistä sais jo aika hyvän reissun.
herra koiralla oli hätä, olisi tehnyt mieli huutaa. älä vie multa yhtään eläintä enää, älä yhtään.
muista ostaa huuhteluainetta, kirjoita sähköpostia semantiikan kurssista, uusi kirjaston lainat. pysy pää kasassa vielä hetken verran, kyllä se siitä. niin aina sanotaan, sorrun siihen yhtä lailla, kyllä se siitä.
sain iltapäiväpostissa kolme korttia, muille tuli laskun näköisiä. tuliaiset olivat lintuaiheisia, kalenterissa on kartta kaikista osavaltioista, lueskelin niitä ääneti. mä tahtoisin käydä nevadassa, arizonassa, coloradossa, texasissa, louisianassa, tennesseessä, virginiassa. ja hei connecticutissa ja new hampshiressa ja niistä sais jo aika hyvän reissun.
herra koiralla oli hätä, olisi tehnyt mieli huutaa. älä vie multa yhtään eläintä enää, älä yhtään.
lauantai 8. syyskuuta 2012
älyttömän huonoissa viikoissa on se hyvä puoli, että seuraava viikko on suurella todennäköisyydellä parempi. lisäksi esim. elämä mahdollistaa sen, että uuden viikon voi aloittaa milloin tahansa. ajattelin siis koettaa tätä iltaa.
oli mun viikossa kyllä muutakin hyvää, kuin tuo yllä mainittu. viron kurssi alkoi, ja tulevaisuus siltä osin vaikuttaa suorastaan mielenkiintoiselta. ja mä itseasiassa odotan sitä syntaksiakin, on jotenkin kiva päästä opiskelemaan muussa kuin hh:n ympäristössä, nähdä muita ihmisiä. hahah melkein sellainen jännitys, että voisi tutustua uusiin tyyppeihin.
harmaa ystävä on edelleen aika voittoisasti mielessä. ongelma ehkä on, etten ole kauheasti puhunut aiheesta kenellekään. kirjoittanut kyllä, pohdiskellut, itkenyt.
yllätin itseni myös ajattelemasta, että voisihan sitä katsella, jos jossakin olisi joku pieni koditon ranskanluppa. ehkä nyt kuitenkin alkuun olisi järkevämpää hetkeksi hidastaa.
| kilpparikaveri |
| vallilan taivas |
| tapsu ja tapsu, terveisiä m:lle |
| a bunny |
| h&m:n mainos, joka pelästytti puolikuolleeksi aamuhämärissä |
| vallila |
| oma |
| viimeinen kuva jäniksestä + ninski |
| skedebird |
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
