päivissä on selkeä rytmi, aikaisin ylös, ei aamupalaa, omat eväät töissä, kahdelta vapaus. vapaalla ollessani myös unohdan, että oikeasti käyn töissä - ennätän tehdä paljon. tai halutessani paljon ei mitään.
ostin uudet kedsit, punaiset tällä kertaa. ilmoittauduin takaisin yliopistolle. olen kävellyt vakioreittejä, mutta myös krunikassa ja kantsussa. viimeksi mainitussa satoi, seisoimme puiden alla suojassa ja puhalsimme saippuakuplia.
tänään käytiin tähtitorninmäellä longboarding-tapahtumassa, en kaatunut kertaakaan, huh, vaikka kenkä otti vähän osumaa. ja siis jalka myös. siellä meni joku pieni tyttö, ehkä seitsemän vanha; en kestä, miten tajuttoman söpöä. lapsena oli niin paljon rohkeampi, tämän ikäisenä osaa jo vähän pelätä itsensä puolesta, tai ainakin vaatteidensa. en haluaisi rikkoa kyynärpäätä.
torstai 28. kesäkuuta 2012
sunnuntai 24. kesäkuuta 2012
vietin kaupunkijuhannuksen taas, minusta on parasta olla täällä, kun muut lähtevät pois. tosin tänä vuonna aika moni taisi olla kaupunkilainen, ainakin kutsuista päätellen.
me istuimme aattona tokoinrannassa, meressä oli kokko, aurinko paistoi ja herra koira lähenteli laulavaa seuruetta. kallion kadut olivat keskiyön tietämillä hiljaisia, pitseriassa mies avautui myöhemmin teidän miehet lähtevät aasiaan pettämisreissuille, hän olisi myös suostunut ostamaan palveluja 200 eurolla. prinsessa heitti tuopillisen vettä miehen päälle.
| mäkelänrinne |
arabiassa oli grillailuja, mansikkakakku, lyhyt koiralenkki kaatosateessa, sauna sekä elokuva. kotona on ihana hiljaisuus, tällainen sopisi useamminkin. menkää ihmiset mökkeilemään, menkää.
lainasin kaksi kautta gossip girliä, onneksi ensi viikko vaikuttaa epävakaiselta.
viikonloppuna on taas kulkue ja puistojuhla. yhtäkkiä on kulunut vuosi siitä, kun ajoimme espoon saarijärvelle uimaan ja ihastelin tummatukkaista keijukaista, haha.
mutta tänä vuonna en pääse kulkueeseen.
| arabia |
| turrekuva kutosesta |
| tokoi |
| siellä pieni kokko |
torstai 21. kesäkuuta 2012
auringon laskiessa katselin ulos keittiön ikkunasta, lasissa kuohuviiniä taimi pääsi kouluun, parvekkeelta leijaili tupakan tuoksu. kuuntelin koopia ja kuvittelin eläväni twin peaksissa.
matka eläinkauppaan kesti reilusti yli tunnin, sillä tapasin sorsia ja yhden kimalaisen, syvän violetit lupiinit olivat täydessä kukassa, pinkit kenkäni sointuivat kaikkeen. pikkusorsa jahtasi isosorsaa, isosorsalta lähti rytäkässä kolme siipisulkaa. sorsat kelluvat kuin korkit, niiden höyhenissä näkyi vesihelmiä sukellusten jälkeen. ja mikä kaakatus!
yllätin itseni miettimästä "ihan parasta olla lomalla!", ohoh. vaikka välillä on raskasta herätä aamuisin viideltä, arvostan aikaisin loppuvia työpäiviä.
olen syönyt paljon raparperipaistosjugurttia ja haaveillut mm. omenapiirakasta ja vaniljakastikkeesta.
matka eläinkauppaan kesti reilusti yli tunnin, sillä tapasin sorsia ja yhden kimalaisen, syvän violetit lupiinit olivat täydessä kukassa, pinkit kenkäni sointuivat kaikkeen. pikkusorsa jahtasi isosorsaa, isosorsalta lähti rytäkässä kolme siipisulkaa. sorsat kelluvat kuin korkit, niiden höyhenissä näkyi vesihelmiä sukellusten jälkeen. ja mikä kaakatus!
yllätin itseni miettimästä "ihan parasta olla lomalla!", ohoh. vaikka välillä on raskasta herätä aamuisin viideltä, arvostan aikaisin loppuvia työpäiviä.
olen syönyt paljon raparperipaistosjugurttia ja haaveillut mm. omenapiirakasta ja vaniljakastikkeesta.
tiistai 19. kesäkuuta 2012
aina toisinaan, joskus liian harvoin, iskee se tunne kun kaikki on hyvin juuri näin. eilisen työpäivän jälkeen hain herra koiran ja kävelimme alppipuiston kautta töölönlahden ympäri, nautiskelimme auringosta ja riittävän lämpöisestä tuulesta ja tanssivista heinistä. aivan erityisesti pidimme molemmat koiranputkista, joita oli valtavasti lahtireitillä lähellä linnunlaulua, herra koira välillä vallan naamioitui kaiken hentoisen ja valkean sekaan vaikka ei itse erityisen hentoinen olekaan.
sen jälkeen katsoimme hevoskuiskaajan.
join vaniljaisen makuista teetä, tunsin suuria tunteita, haaveilin. rakkautta ja päätöksiä ja sen sellaisia.
mulle ei ole välttämättä suotu huikeita sosiaalisia taitoja. en jaksa lässyttää puolituttujen ihmisten kanssa enkä kysele tuntemattomilta elämänhistorioita, en osaa kommentoida ongelmia enkä erityisen mielelläni harrasta samaa mieltä olemista, kuten usein tuntuisi olevan suotavaa, ainakin siihen taipuvaisten ihmisten mielestä.
sen sijaan nautin hiljaisuudesta ja siitä kun kuulen omat ajatukseni. on ollut pientä totuttelua, kun asuu kahden varsin kovaäänisen ja rajattoman persoonan kanssa, totuttelu jatkuukin yhä, eikä kukaan vielä tiedä mihin se päättyy. vaan eilinen tuli tarpeeseen, kävelyä ja koira, rauhallinen elokuva, tee jota asiaankuuluvasti rauhalliseen tahtiin siemailla, minä eikä ketään muita. kotona vain jänis ja lintu, joiden kanssa keskustella ääneti.
| sipulisydämet |
mietin eilen siinä istuessani ja sopivaa elokuvaa katsoessani hevospelkoani, joka ei varsinaisesti ole pelko - enpä vain ole hevosia tuntenut. hevonen on valtava, ja olen melko varma, että se aistisi jännitykseni. samalla kuvittelen, että moinen otus varmaan näkisi suoraan lävitseni, joten ehkä pitäisi vain luottaa?
| herra koira |
kiitos eläimet siitä, kun olette ja ymmärrätte.
| suosikkikukka |
| ompelin |
| ystävät ovat reissanneet |
sunnuntai 17. kesäkuuta 2012
sushia hakaniemessä, jugurttijäätelöä töölössä, hengailua tokoinrannassa, syntymäpäivät naispatsaalla, but i'm a cheerleader kalliossa, ompelua kotona - aika hyvä viikonloppu.
nukuttiin väärinpäin sängyssä, siis poikittain. opin yksi päivä, että usko on vera, mutta on kauheasti vaikeuksia muistaa toivo надежда. kaatosade alkoi silloin, kun päätin kävellä kotiin.
parasta, kun sataa, ilma puhdistuu.
haluaisin asua yksin?
kuvia kerääntyy, sanottavaa vähemmän. töitä on tarpeeksi, mutta niiden jälkeinen aika on vapaata, miten tämän jälkeen enää osaa tarttua opiskeluun.
torstai 14. kesäkuuta 2012
työpaikan lastausalueen ruohikkokaistaleella oli aamulla kuollut kaniini. kysyin tavarantoimittajalta, voitko nostaa kanin pois, uskallatko, mä en uskalla.
"uskaltaisin vaikka suolistaa sen!"
mutta sehän nosti kanin vain paletin päälle, ei roskalavalle. pieni pupu, se oli niin kevyt, kuvittelin nostavani pelkkää muovia.
kotona on ainakin neljän pienen kaniinin kokoinen pullea ystävä, vieressä se istuu taas, satunnaisesti narskuttaa jänishampaillansa ja nuolee jalkojani jäniskielellänsä, se on oikein pehmeä kieli.
jänis on jo 5-vuotias. joskus pelkään,
milloin tämä yhteinen elo päättyy.
enimmäkseen yritän olla miettimättä sitä.
tällä viikolla olen monta kertaa yllättynyt tahdittomuuksista.
kai se on kohtuullista, että joku niitä kanejakin suolistaisi. tai kai on ok, että omassa kodissani asuintoveri kovaan ääneen ja nauraen kertoo, että tauluni ovat rumia. sanoin kiitos.
"uskaltaisin vaikka suolistaa sen!"
mutta sehän nosti kanin vain paletin päälle, ei roskalavalle. pieni pupu, se oli niin kevyt, kuvittelin nostavani pelkkää muovia.
kotona on ainakin neljän pienen kaniinin kokoinen pullea ystävä, vieressä se istuu taas, satunnaisesti narskuttaa jänishampaillansa ja nuolee jalkojani jäniskielellänsä, se on oikein pehmeä kieli.
jänis on jo 5-vuotias. joskus pelkään,
milloin tämä yhteinen elo päättyy.
enimmäkseen yritän olla miettimättä sitä.
tällä viikolla olen monta kertaa yllättynyt tahdittomuuksista.
kai se on kohtuullista, että joku niitä kanejakin suolistaisi. tai kai on ok, että omassa kodissani asuintoveri kovaan ääneen ja nauraen kertoo, että tauluni ovat rumia. sanoin kiitos.
maanantai 11. kesäkuuta 2012
ensimmäisenä päivänä olin hidas, en tiennyt tavaroiden paikkoja, en tuntenut taloa. näin monia uusia kasvoja, nimiä en tiedä nimeksikään. kerkesin saada kehuja, joille hymyilin, pakko niitä hymyjä on jostain repiä; heinäkuussa on pelkkiä yksittäisiä vapaapäiviä, ei edes kahta peräkkäin.
lupasin, etten sorru ostamaan ylimääräisiä, teen eväät kotona. paras asia leivän päällä on se sininen sinappi makea ja väkevä? ja tuorekurkkua säännöllisen paksuisina siivuina.
söin ensimmäisen kerran nuudeleita sinä kesänä, kun twin peaks tuli televisiosta, se oli ehkä 1998. veljeni opasti minut tämän ravitsevan pikaruoan luo. ne ensimmäiset nuudelit olivat maman katkarapuja, keitinveteen laitettiin tietysti kaikki mausteet, myös pussillinen chiliä, nuudelit syötiin ilman lientä. ihme, etten traumatisoitunut tulisuudesta. twin peaks edustaa edelleen loppukesän hämärtyviä öitä ja raskaita, paahtuneita luonnon sävyjä.
lämpöisellä ikkuna on auki yötä päivää, tapsu raakkuu sirkuttelee pikkulinnuille ja satunnaisille hälytysajoneuvoille. mäkelänkatu on hiljainen hämärässä, aamulla heräsin niin aikaisin, että suojateillä oli vielä kastepisaroita. väsyttää, sillä heräilin koko yön.
elämä on taas välitilassa. olen ollut paljon paikoissa, liian vähän ja poissaolevana kotona.
kelloja siirrettiin kesäaikaan, kun olin saksassa. kello on edelleen saksan ajassa. joka ilta laitan herätyksen ja lasken jos haluan herätä seitsemältä, herään kuudelta. aamuisin mietin, saisin nukkua vielä, jos en olisi täällä.
tiistai 5. kesäkuuta 2012
sekalainen epäseurakunta
| häissä seinäjoella |
parvekelaatikoissa on todistetusti elämää, uusia vihreitä nousee joka päivä. kaikensorttista kukkaa on tulossa, syötäviäkin. perustan myös toisen sisäpuutarhan kallion parvekkeelle.
| vr |
joku kysyi, onko lomasuunnitelmia. en tiedä, tukholmaan tänään, muuten ei. no mut se on kiva, ettei aina oo aikatauluja. totta. eilen piti käydä prinsessan kanssa skeittaamassa, se muuttuikin bamboo centerin lounaaseen, vierailuun tenkan terdellä, gossip girliin arabiassa - ja joo, lopulta päästiin myös "skeittaamaan". tällä kertaa uskalsin mm. nousta laudalle ilman tukea ja ihan vauhdissakin. kuunneltiin samalla metallican hälinää kalasataman suunnilta.
käytiin hakemassa vielä yövarusteita ja palattiin takaisin arabiaan saunomaan ja hengaamaan. aamulla olin jo ennen kahdeksaa liikenteessä, kämppis-k käveli vastaan sisäpihalla, oli matkalla töihin. ah loma, kun voi tulla ja mennä miten tykkää!
| kokkolan takamehtä |
tänään siis taas vaihteeksi laivalle, onhan edelliskerrasta vierähtänyt reilu kuukausi. onneksi tukholma on joka kerta yhtä nätti.
| perhonjoen isokoski |
on hyvä viettää aikaa tuttujen ihmisten kanssa, kun voi olla sellainen kuin on ja vain viihtyä, ei tarvitse selitellä tai kertoa tai vängätä ellei ehdottomasti halua, koska kaikilla on jo käsitys toisesta. ja voi ottaa toisia huomioon tavalla, joka luonnistuu vain, kun tietää.
| roopen kanssa |
| länsipuisto |
yhtä kyllä taas mietin, kun lapsista puhuttiin. on aina jotenkin ok sanoa, että vielä sun mieli muuttuu, kun puhutaan siitä ettei joku halua lapsia. kertaakaan en ole kuullut, että lapsia haluavalle kommentoitaisiin samoin. tietysti tällä toisella puolella on takanaan luonto, lajin taipumus lisääntyä ja plaaplaa. mutta osa siitä on pelkästään asenteissa.
joskus tuntuu raskaalta, kun oletetaan asioita. että mua voi katsoa, ja jotenkin päätellä mitä luultavasti olisin. marginaaliin kuulumista valepuvussa suorastaan.
en oikeasti tiedä haluanko lapsia, mutta juuri tällä hetkellä, tässä elämässä, mulla on vahva tunne etten halua. joten eikö asia juuri nyt voisi olla sitten niin, ilman että puolituttujen on sitä kommentoitava.
* * *
hyvää ruotsia mulle!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)