lux helsinki

sinä päivänä, kun oli vihdoin aikomus ulkoilla, muisti hra/rva pakkanen meitä hehkeällä seurallaan. tietenkään en ennalta tarkistanut mitään sääennusteita, yksillä sukkahousuilla kyllä, oli muitakin vaatteita sitten mentiin senaatintorin kautta töölönlahden viertä aina stadionille asti. onneksi lämpötila oli vielä ihan inhimillisissä mitoissa, lähinnä sormet jäätyivät kuvatessa, varpaat valittivat vasta reitin loppua kohden.

matti jykylä, rubix xpress

 senaatintorilla oli suurehko rubikin kuutio, teokseen kuului myös sitä varten sävelletty musiikki.

tämä oli aika valloittava, myönnettäköön. sisälle mahtuisi 125 000 tavallista mallia tästä kuuluisasta kuutiosta. faktatiedot lux helsingin sivustolta.

kukas se siellä viipottaa, henna tietysti.

mikko hynninen, operator

seuraavaksi tutustuimme musiikkitaloa koristavaan digitaalinäytön näköiseen teokseen, jota olin kummastellut jo monet kerrat ratikasta. lähinnä selitin suu vaahdoten, etten tajua. hennan kanssa keskityimme kuvaamaan, jukka sen sijaan käytti älyään ja ymmärsi, että teoksella oli konkreettinen sanoma: runoja. no siis kirjaimia, runot luntattiin.

ei me kyllä niistä kirjaimista mitään selvää saatu. musiikkitalon ulkopuolella olevasta hökötyksestä sai sellaisia oppaita, mut mä ainakin olin niin muka-kultturelli, etten äh yhtään jaksanut lueskella, siis oli kylmäkin. 

sivuhuomautus: kansallismuseon katolta oli tippunut lumi hassusti, katolle muodostuivat pöllön kasvot. joskin hennan mielestä siinä taisi olla tiikerin pää. jep, eli pöllö. tästä ei ole kuvaa, sillä olin juuri ennättänyt laittaa kameran hetkeksi laukkuun ja käteni mukavasti tuplalapasten sisälle.

juha rouhikoski, muuttuva maisema

sitten finlandia-talolle, jota itsepäisesti kutsuin monta kertaa kiasmaksi, mikä lie ajatuskatkos. tämä oli ehkä mun suosikki, koska puiden varjot. tarvinneeko tuota enempää mainostaa.

oli eri sävyjä, valkoisesta violettiin, oranssista keltaiseen ja vihreään.

kävin katsomassa n. 10 minuutin kestoisen esityksen vielä tänäänkin, kun ei ollut niin jäätävä ilmasto.

useita tekijöitä, lantern park

töölönlahden vierustalla oli erilaisia valaisimia, tai lyhtyjä ehkä paremminkin. näistäkin tykkäsin, ei ehkä kovin yllättävää.

tämä oli vähän kuin sellaiset kököt perhosmagneetit, joita tehdään vanhoista sukkahousuista jne? mutta jännittävä, tuli jotenkin mieleen päiväkoti, pessi ja illusia, koteloituneet hyönteiset. ja korva?

johtoja, johtoja.

ennen stadionin tornia kipaistiin katsomassa oopperan amfiteatterilla tuliesitys. jos nyt ei ole käynyt selväksi, oli vilu ja se mikä lie palamista edistävä aine haisi aika voimakkaasti, mutta katsoihan tuon. katselmuksen aikainen toteamus: "mistä tahansa saa hienoa, kun vain lisää tulen." kyllä henna, olen samaa mieltä.

jukka huitila, variant spectrum

tämä on varmaan useimmille keskustassa liikkuneille tuttu näky, vaikka ei olisikaan ollut tietoinen itse lux helsingistä. vihreä jedi-ritarin lasermiekka halkoo taivasta, miekkaa pitelee eri sävyillä leikittelevä, ennen niin nihkeän väritön maamerkki.

heh, no tämähän oli myös kiva, siis oikeasti. musta ei tulisi ikinä kovin hyvää kriitikkoa, kun lässyttelen. mutta se musiikkitalo ei sykähdyttänyt toteutuksen tasolla. ok, oli osa niistä hesperian puiston lampuista aika, eh, kummallisia.