lisää lintuja

jatkan lintuaiheisten asioiden esittelykierrosta:

joutsen-taulun on maalannut miska. en ole kuullut miskasta aikoihin, taulun vuosiluku on 2006. ihan minua varten maalattu, pohjan ostin itse (no sain), pyysin lintuja ja sinistä.

lintuverhotkin, heh, ikeasta tietysti. keltainen paita on oma vanha!

saan aina toisinaan usein lintukortteja. nämä lunnit juttelevat islanniksi, he ovat menossa uimaan.

kyllä, lisää lintutauluja.

koska rakastan krääsää, mulla on sanni-tädin perintönä tällaisia munakuppeja. täydellisen epäkäytännöllinen kokoelma, mutta niin hienoja! näitä on neljäskin, roosan sävyinen.

näihin liittyy myös tarina, jonka luonnollisesti aion kertoa. kun vihdoin toin lintuset mukanani helsinkiin, olin yksittäispakannut jokaisen heistä sanomalehtikääreeseen. matkalaukkua purkaessani olin hieman huolimaton, yksi kääre aukesi varoittamatta ja muistan elävästi sen hetken, kun roosan värinen munakuppi lensi lievähkössä kaaressa pihlajamäen olohuoneen laminaatille. ilmeeni oli epäilemättä näkemisen arvoinen, saatoin myös huudahtaa ja sekunnin murto-osan aikana kävin läpi rajun tunneskaalan, kun voimattomana odotin murskaako laminaatti uuden ystäväni. 

huokaisin helpotuksesta, sillä kuin ihmeen kaupalla lintu säilyi ehjänä! hengitykseni ei kuitenkaan ennättänyt tasaantua, kun jostakin lennähti toinen munakuppi, se keltainen. aivan täsmälleen samanlainen upea lento, kohti lattiaa, kohti täsmälleen samaa kohtaa lattiassa? suoraan päin roosaa lintua, joka juuri oli selvinnyt hengissä koettelemuksestansa... ja sen pää irtosi törmäyksessä. olin murtunut. no en, se oli sievä teurastus, yhdellä liimauksella korjattu ja jos en olisi juuri tätä kertonut, kukaan ei tietäisi totuutta.

tämän episodin vuoksi roosa lintu on kuitenkin aina ollut erillään tovereistaan, siksi hän ei päätynyt yhteiseen kuvaankaan. ensi kerralla esittelen hänestä erillisen muotokuvan, hän on viehkeä.

ja jatkuu.

on sentään muitakin astioita, rakastan iittalan taikaa ja satumetsää. sielunmaisemia ja noin?

mustana myös, sain töistä läksiäislahjaksi. lintumukissa on oiva toikan tyyppejä, saakohan näitä vielä? omani on tummanharmaa, mutta niitä oli myös sinisenä ja vihreänä silloin aikoinaan 2010. tätä mä tietysti kinusin, sain syntymäpäivälahjaksi, mutta se sininenkin olisi nätti.

joskus muinoin oli tapana heittää läppää ns. normilesboista, jotka tapaavat toisensa, rahtaavat lasieläimensä toistensa luo ja vihdoin kuukauden suhteen jälkeen muuttavat yhteen. tai jotakin sellaista. heh, no mullahan on pieniä lasieläimiä. kun seurusteltiin peipon kanssa, noudatin kaavaa ja vein yhden lasisen jäniksen eerikinkadun kirjahyllyyn.

lahjus tämäkin, iittalan peltipurkki, birds by penttinen. tykkään! 

loppuun vielä, ei lintu enää mutta siivekäs. enkeli on nanna bayerin, sain sen kauan sitten ystävältäni suvilta. suvi on itsekin opiskellut keramiikkaa (mietin pitkään, voiko noin sanoa), mulla on myös hänen tekemiään juttuja, mm. aivan ihastuttava merihevostaulu.

mun oli pienenä järkyttävät määrät näitä posliinihärpäkkeitä, oon säästänyt leikkimielisesti ne kliseisimmät/mieluisimmat. noita hevosia oli ihan kaikilla, korkokenkä oli oma erityinen suosikkini.