torstai 30. elokuuta 2012

jänis

jänis ei ole täällä enää kovin kauaa,
olin itsekäs ja toin sen vielä kotiin.
nyt painaa huoli ja tietämättömyys,
jäniksestä kun ei voi kertoa, paljonko sattuu.
on kamalaa joutua päättämään,
milloin toinen kuolee.
on kamalaa olla päättämättä,
jos toisen onkin jo kovin paha olla.

jänis on ollut viimeiset viikot erityisen hellyydenkipeä,
tietääkö se itsekin?

outoa yrittää olla järkevä
mitenkähän se hesyn hautapaikka järjestyi,
paljonko maksaa eutanasia
kun toinen vielä lämpöisenä makoilee vierellä,
tuhisee jänistuhinoita, narskuttaa jänishampaita.

pehmoinen suuri pieni rakas pupuseni.







keskiviikko 29. elokuuta 2012

piti oikein pysähtyä miettimään, mitä mennyt viikko on sisällään pitänyt. olo on koko ajan melkeinpä usvainen, jos niin voisi sanoa. opiskelu vie päivä päivältä enemmän aikaa, sekä ihan sitä tikittävää aikaa että jonkinmoista henkistä versiota, jaksamista.

mitä pidemmälle mennään, sitä enemmän tahtoisin lopettaa työnteon. ja sitten taas, on kauhean mukava tienata.

on ollut muutakin
~ naistenbileet
~ tv-iltoja kilpikonnan kanssa
~ kymmeniä mehujäitä
~ mekko-ostoksia
~ nauruja.

illalla vien jäniksen lääkäriin, en ole varma, onko kaikki hyvin. jänis on jo vanhus, tiedän. toisinaan mietin sitten kun sitä ei enää ole, myyn häkin pois ja saan enemmän tilaa. millainen ihminen ajattelee niin? oikeasti. rakastan jänistä. olin sunnuntaina ainakin seitsemän tuntia poissa, ja kun tulin takaisin kotiin, oli jänis kimpussani koko ajan. sillä oli ollut niin ikävä.

keskiviikko 22. elokuuta 2012

ensimmäinen kouluviikko on alkanut rauhallisesti, yksi tunti takana ja huomenna on jo torstai. hehe, no, ei se tällaisena jatku. olenpa silti ottanut paljon irti näistä muutamista arkivapaista, olen mm. lounastanut, kävellyt, kävellyt lisää, lukenut kaunokirjallisuutta, pohdiskellut vähän liikaakin.

hennan uudesta muistipelistä


jos minulta kysytään, kierrettiin tänään kyllä melkein koko lauttasaari, siis reunoja pitkin. joku säätiedote sanoi, että sateen todennäköisyys aikavälillä ulkoiluaikamme olisi 98%, mutta kuuluimme mitä ilmeisimmin siihen kahteen. ihana syksynsekainen aurinkopäivä, piti ottaa takkikin pois. jos on jotakin, mistä olisi vaikea kuvitella luopuvansa, se olisi meren tuoksu.

kalliotaidetta

kotimatkalla 65a:ssa nainen edessäni katseli tuoreita ultraäänikuvia. mietin sitä tunnetta, kun kantaa sisällään salaisuutta. 


käytiin alkuviikosta die s:n kanssa katsomassa calamari union keskustan ilmaisnäytöksessä. kriittisistä ensiminuuteista puuttui ääni, mutta oli hupaista istuskella viltillä väen keskellä pimenevässä illassa, manskun liikenne heijasteli valoja ja tähtitaivaalta erotti yksittäisiä lentokoneita.


en muistanut, että syksy voi tuntua näin hämmentävän kevyeltä. kavoin jo tuoksutuikkuja esille ja käperryn iltaisin lähes poikkeuksetta kuumavesipullon viereen peiton alle. 


seuraavat puolitoista viikkoa vallila-arabia, hihii. 


kesäjuttuja:

hyvää syntymäpäivää minä

tuliaisia damista

kokoelma kasvoi

oon ylpeä siitä

sunnuntai 19. elokuuta 2012

so far away from knowing where i am going

tasan vuosi sitten vierailtiin ravintolapäivänä entisessä naapurissani alppilassa, olin surullinen keijusta, h asui vielä töölössä ja jännitin seuraavana päivänä jatkuvaa koulua.

tänäänkin oli ravintolapäivä, sen sijaan olen myhäillyt, kuunnellut paljon musiikkia ja luonut uusia soittolistoja. olen kirjoittanut monta kirjettä ja koristellut kirjekuoria tarroilla. olen ollut jäniksen ja kakadun kanssa, syönyt hyvän avokadon, katsellut kuvia. sateiset ja pilviset päivät tulevat joskus tarpeeseen.

eilinen oli ihastuttavan lämmin, töiden jälkeen pukeuduin peikonlehti-mekkoon ja suuntasimme mäntymäelle. aurinko laski hitaasti töölön puolelle ja värjäsi vähiä pilviä. jätimme erinäiset ravitsemusliikevierailut väliin ja otimme viimeisen metron vuosaareen, tällä kertaa yöllistä alastonuintia varten valikoitui rastilan leirintäalueen ranta. perinteestä poiketen eepu ei ollut mukana huutamassa rannan suuntaisesti, rannan suuntaisesti! 

mm, huomenna on siis paluu arkeen, olen tyytyväinen. kesä on ihana ja olen pitänyt työstäni joskin välillä olin myös olosuhteiden vankina onneton, mutta huominen tuntuu jopa kotoisalta. siitä on myös suunnilleen vuosi, kun tuntematon vaaleahiuksinen tyttö ilmestyi lähes kaikille samoille tunneille ja osaksi pr-kurssin pienryhmäämme. die s pelasti mun syksyn paskimman päivän ihan vain olemalla siinä, kuuntelemalla juuri silloin kun halusin eniten sanoa jotakin.

yksi mun elämän parhaista ratkaisuista oli ennakkoasenteista huolimatta hakea tuohon kouluun. tiedän, että arvoni aleni joidenkin tuttavien silmissä, kun vaihdoin vapaaehtoisesti yliopiston ammattikorkeaan vittu mitä paskaa, mutta tuntuu hyvältä, kun voi sanoa, ettei tekisi mitään toisin, jos saisi uudelleen valita. olen jo yli puolivälin.


haltiala


lohduton pelto

ossi


kalasatama

itse kasvatin sen :))

kaukana täydellinen auringonlasku

mäntymäki


lentsikka!

perjantai 17. elokuuta 2012

joskus meinaan vähän suotta uppoutua liian syvälle ajatuksiin, unohtaa, millaista on olla tässä ja nyt. ei tämä päivä ole enää viiden vuoden takainen, eikä huomisesta tarvitse vielä tietää.

teki mieli oksentaa, kun oli yhtäkkiä niin paha olo, päätä särki koko illan kaikki itkeminen. mutta maailma on oikeasti aika hyvä paikka, kun voi kuulla ystävän äänen, vaikka ei olla samassa maassa. ja mua tultiin hakemaan alaovelta, mitä haluat tehdä?

haluan irtokarkkeja ja keinun.

kaiken lisäksi mentiin vieläpä tiksiin. mikään ei paranna yhtä hyvin, kuin kyydissä istuminen, irtokarkit vaikka sitten vantaalaiset sellaiset, hetken keinuminen ja saippuakuplat.

torstai 16. elokuuta 2012

mulla oli hyvät viisi vapaata, ehdin nähdä paljon ystäviä, olla ulkona, siivotakin.


aamulla oli vaikea nousta aikaisin ja mennä takaisin töihin. nukuin niin huonosti, oma sänky tuntuu kummalliselta, ei enää ollenkaan turvalliselta ja oikealta, kuten aina ennen. 


on pieni haikeus kesästä, ensi viikolla jatkuvasta koulusta, yliopistosta, kaikesta syksyisestä. unioninkadun tammista, sisäpihan hevoskastanjasta. kerkesin jo totutella takaisin sukkahousuihin, sitten lämmin palasi. haltialassa hentonen kesätuuli tuntui pehmoisena ihoa vasten.


käytiin katsomassa auringonkukkia, oikeastaan löydettiin samalla reissulla ruutinkoski, nähtiin paljon punaisia pihlajanmarjoja, korjattiin sydän, tehtiin salaattia, puhuttiin ja nukuttiin. en ole pitkään aikaan herännyt aamupalalle ja sen jälkeen käynyt takaisin peiton alle.


die s osasi tien ihana kahvilaan, jäätelöiden jälkeen jatkettiin vielä pidemmälle, jätemaan reunalta näkyi koko tunnetun helsingin siluetti ja korkeasaari. sorsan onnistui seistä levän peittämällä rantakivellä. 


tässä olossa on jotakin yhtä aikaa ihmeellistä ja ahdistavaa, elän omassa pienessä kuplassa. toisaalta pelottaa kaikki, koko syksy, toisaalta ei ole ollut kai parempi moniin syksyihin.


jotenkin, mikään ei ikinä mene niin kuin suunnittelee.





lauantai 11. elokuuta 2012

me selvittiin siitä, kahden viikon intensiivisestä kurssista, palautettiin myös kaikki tehtävät ajoissa. ihan kummallinen olo, että voi hetken taas olla, eikä tarvitse väsyneenäkin väkertää tyhmiä opettavaisia kotiläksyjä ja miettiä, missä välissä ehtii koululle taistelemaan wordin ja tulostimien kanssa.

m kävi täällä koulun jälkeen, pitkään aikaan ensimmäinen vieras, joka oli kiinnostuneempi taavista kuin jäniksestä. sellainen ilahduttaa, että joku näkee tapsussakin enemmän. tapsu on kuin minä, melko itsenäinen ja pitää asioista sellaisina kuin ne ovat, muutoksessa haluaa rauhassa tutustua hetken. ja uudet ihmiset, niiden kanssa on oltava hieman varautunut, jokaisella on mahdollisuus yllättää positiivisesti.

jänis on useimmille helppo kohde, se rakastaa kaikkia ja kaikkea paitsi pakkosylejä, sitä voi rapsutella ja silitellä, se näyttää söpöltä toisin kuin lintu, joka vaan on lintu.

* * *

käytiin eilen rusalla, oma mailakin oli mukana, mutta käytin m:n hippotarraista, se oli hyvä. m on hyvä myös, huomaahan sen, jos toinen on liigassa pelannut. saatiin kaksi seuralaista ja pelailtiin neljästään, kai se nyt jännitti, kun kaikilla muilla oli joukkuepelitausta. mulle annettiin paljon anteeksi ja mun annettiin kirjaimellisesti sählätä. lopulta se oli hauskaa, kun tuntui että voitti jotakin, siis itsensä kanssa. on niin järkyttävät traumat kaikista joukkuelajeista.

tänään vietetään kummipojan syntymäpäiväjuhlia. pieni kiharapäinen pullapoika, on vähän jäänyt lahjan hankkiminen, toivottavasti löydän pessin ja illusian - kirjana.

tiistai 7. elokuuta 2012

heräsin sunnuntaina aikaisin ja lähdin haltialaan, siellä on kaupungin peltoja. auringonkukat eivät olleet vielä auenneet, ruiskaunokkeja keräilin suuren kimpun ja onnistuin löytämään kaikkien kesäkukkien keskeltä unikon siemenkodan, olen haaveillut sellaisesta kauan.

sääksi, syntymäpäivä

eilen tuli uutinen, j on päässyt opiskelemaan lontoon lähettyville. muuttavat sinne vuoden alussa, kai mä sitten tiedän minne suuntaan seuraavalla lomallani. ihan kummallista, vaikka eihän tuo ole ensimmäinen pidempi aika ulkomailla, ei varmasti viimeinenkään - jos siis tulevat koskaan takaisin. juhlistettiin illalla magneetissa, vallilan vakio-oluen kantapaikassa.

suvisaariston seinällä

entä oma koulunkäynti sitten... keräilen tässä itseäni aamukahvi, että jaksaisin käydä yliopistolla, vuosien jälkeen haen käyttölupani takaisin. eilen laitoin sukkahousut ensimmäistä kertaa sitten, mm, toukokuun lopun? tuoksuu syksyltä. tällä viikolla on vielä leikkikoulua, siis kesäyliopiston iltakurssi, vajaa kahden viikon kuluttua kaikki alkaa oikeasti.


kesälistani on aika hyvällä mallilla, puuttuvia kohtia on maltillisesti ja kaikki yhä toteuttamiskelpoisia: yöuinti, suomenlinna, pihlajasaari, brita-kakku, kävely vuosaareen. olenpas ollut ehtiväinen.

tui tui koira

seuraavat pari vuorokautta täytyy vielä jaksaa intensiivistä töiden, koulun, läksyjen ja vähien yöunien sekamelskaa, sitten voi hetkeksi hengähtää.


kummipoikakin täytti kolme, apua mun mielestä se oli ihan eilen, kun se oli sellainen kahden ja puolen kilon kokoinen untuvainen kaveri.





koulussa

<3