sunnuntai 31. heinäkuuta 2011

elämäasioita.

viikko sitten sisko kävi helsingissä, ehdittiin nähdä jäätelön verran. se oli kesän ensimmäinen irtojäätelö, maistoin pistaasia, hyvin jännittävän väristä ja makuista. oli lämmin päivä ja täydellisiä, kutsuvia, hattaraisia pilviä.




papukaijoja löytyy tokoinrannan ja linnunlaulun yhdistävän sillan läheltä.

hesari
juotiin ennakkoon syntymäpäivän kunniaksi ruttopuistossa helmeilevää omenaviiniä ja karpalomehua, nuoruusvuosia huokuva halpa yhdistelmä. ennen sai myös helmeilevää mansikkaviiniä, mutta siitä on jo aikaa. omenaversion lasipullo oli vaihtunut muoviseen.

käytiin superpäivillä elinan ja hennan kanssa katsomassa lars von trierin melancholia. en ollut selvittänyt elokuvasta sen pahemmin mitään, muistin vain että loppuratkaisu selviää heti alussa. ihminen on voimaton luonnon edessä, rakastan sitä. nautin tietystä ylitsepursuilevasta kauneudesta ja rauhasta. ennen melancholiaa näin the tree of lifen trailerin, toistamiseen. ja tähän tunnelmaan kiteytyy, no, kaikkeus! mun tulee sellainen tunne, että voisin kuolla onnellisena, ja tahtoisin kuvata koko maailman.


syntymäpäivän aattona oli äkäinen päivä. ajettiin nurmijärvelle, vaikka pilvistä näki että kohta tulee vettä. juotiin kahvia sääksjärven rannalla ja oltiin melko hiljaa. kävin kahlaamassa vedessä, tuuli meinasi viedä hameen helman mennessään. vesirajan kohdalla hiekassa oli pienen, kuovin näköisen lintusen jälkiä, mutta en ehtinyt enää kuvata niitä.





paluumatkalla sai ajaa hyvin hiljaa. moni auto oli pysähtynyt moottoritien varteen, tie lainehti vedestä eikä eteensä nähnyt. mutta autossa en pelkää ukkosta. keiju kyllä väitti että jännitin, ehkä mä vähän, vaikka luotankin ajotaitoon. voi kesä, lämpö ja kesäsateet.

syntymäpäivänä nukuttiin pitkään. sain aamupalan sänkyyn, tosin ehkä joskus iltapäivästä vasta. leivoin kakun, tein marenkiin sudenkorennon kuvan, vaikkei sitä enää myöhemmin erottanut. marenki elää uunissa. illalla oltiin kalliossa, b12:ssa ice agen laiskiaisen näköinen mies kertoi meille, kuinka kauniita naisia olemme. ulla sanoi sille ymmärrätkö että noi on yhdessä, mies innostui siitä vähän. mietin taas, että ihmisillä on kauhea tarve määritellä juttuja, ennen kuin itse edes tietää missä mennään. paettiin vaasankadun yöhön.

en oikeastaan ole tehnyt mitään, torkkunut ja kuunnellut musiikkia. vietän itsenäistä päivää, laura on yhä kotkassa. juon nykyään enemmän kahvia, vaikka on lämminkin. jalkaa särkee edelleen, syksymmällä on pakko yrittää varata aika jonnekin. tänään olisi homotekno open air kalasatamassa jossakin, voisin ulkoiluttaa nikonia. nyt sopii taas vähän liikkua, kun eläimet ovat antaneet anteeksi viime aikojen menemiseni.

sunnuntai 24. heinäkuuta 2011

mio lähti tänään kotkaan, ehdittiin vielä käydä reippailemassa alppipuistossa. kummallista olla ilman koiraa, kun on niin tottunut että se lojuu jossakin nurkassa tai käytävällä tai vähintäänkin hieman tiellä.

en ole oikein saanut kauheasti aikaiseksi, ehkä se toisaalta on pieni opetus ettei aina tarvitse suorittaa. kävin viikissä kävelemässä ja kärsin edelleen, monen päivän jälkeen, hyttysenpuremista. olin yötä kannelmäessä ja mietin, että sehän on oikein nätti nimi, kannel. keiju oli ostanut ruokaakin, olen niin kauhean syömisorientoitunut. hah.

syömisestä puheenollen, käytiin eilen lindan kanssa mäkikuplassa pitsalla. on ihan uskomaton tunne, että on useita pitsavaihtoehtoja, mistä valita! yleensä kun löytyy tasan yksi vegeversio. nyt oli niin monta, että tunsin olevani neljäsosa maailmasta, enkä vain häviävän pieni vähemmistö. tällaiseltako valtaväestöhenkilöstä tuntuu? valintojen vaikeus!

ensi viikolla tulee täyteen 26. huomenna juhlin lauran ja kummipojan kanssa, perjantaina keijun. aion yrittää tehdä elämäni ensimmäisen kerran brita-kakkua, koska se on parasta ja koska äiti tekee sitä aina kun pyydän, eli syntymäpäivälahjaksi. kyllä äiti tekee tänäkin vuonna. jos on hyvä ilma, mennään sääksjärvelle uimaan.

tie lammassaareen.

koivukäytävä.



keiju, "oma versioni kirliankuvasta".

keijun tykkäyskuva minusta.

kirliankuvista piti vielä sanoa, luin hesarin kulttuurisivuilta 21.7. veli granön näyttelystä, joka on turun taidemuseossa elokuun loppupuolelle saakka. siellä on ilmeisesti paljon videotaidetta, mutta myös kirliankuvista koottu projekti muistojen aura. mua kiinnostaisi hirveästi nähdä jälkimmäinen! tämä tietyisti vain siitä mielettömästä syystä, että kirliankuva teki minuun vaikutuksen, kun lapsena näin ensimmäisen kerran leffan omen IV - riivaajan paluu. siinä deliasta otettiin pahan auran paljastava kuva.

torstai 21. heinäkuuta 2011

vasarahajhaj tahtoo uimaan.

ehkä kesän lämpimin päivä, olen järjestellyt askartelutarvikelipastoa ja työkalupakkeja. heitän pois vanhoja ohjelehtisiä: 12-vuotislahjaksi saadut stereot, ensimmäisen nettiliittymän käyttöopas vuodelta 1998, canonin laskin, milloin meillä on ollut sellainen? kotona on ihan sopiva ilmasto, ulos mennessä meinaa tukahtua.

löysin nikonin kuvankäsittelyohjelmia, mac-sopivia, täytyy ehkä kokeilla. olen pärjännyt vuosia ilman.

heräsin aamulla, kun äiti soitti mummu on kuollut, löydetty kuolleena pöydän äärestä. olen harhaillut koko päivän, en edes osaa sanoa olenko surullinen. en ollut mummun lempilapsenlapsi, olen ollut vain välttävä. tuntien jälkeen puhuin keijun kanssa, eikä oikeastaan huvita muiden.

ei saatu kaksikerroksista asuntoa pasilasta, koska se olisi pitänyt ottaa jo reilu viikon kuluttua. syyskuun alusta olisi parempi. alkaa vahvasti näyttää siltä, että aloitan tämänkin kouluvuoden muuttamalla, pientä säpinää syksyyn.

puhuttiin yhtenä päivänä siitä, onko räkättirastas sama kuin laulurastas. kuulemma ei varmaan, eikä olekaan. en kyllä tiedä laulaako se laulurastaskaan niin sievästi, etteikö sitä erehtyisi räkättämiseksi luulemaan.

en menekään viikonloppuna polttareihin, juhlat vaihdettiin häiden jälkeisiin. lupasin sen sijaan huolehtia selkävaivaisen prinsessan koirasta.

sinä olet sellainen, ihan siinä lähellä, olen reppuselässä, sinä ymmärrät minua. pmmp on välillä niin, pmmp. mä olin vedessä reppuselässä.

keskiviikko 20. heinäkuuta 2011

lämpö ja muita asioita.

kesän ykköspaikaksi on ilmeisesti nousemassa jo aiemmin mainittu saarijärvi espoon ja vihdin rajalla, käytiin uiskentelemassa jälleen eilen illalla. voi kesäöitä, kun lähdetään ajamaan kalliosta vasta kymmenen jälkeen ja hämärtyvässä illassa järven vesi tuntuu pehmeämmältä ja lämpöisemmältä kuin itse ilma. näin auringon laskevan ja kuun nousevan, näin lepakon lentävävän rantaviivaa pitkin. ja näin kolme iloista tyttöä sekä vasarahain.

nukuttiin melkein koko päivä, syötiin, juotiin kahvia ja katsottiin uinnin jälkeen stand by me. mä haluaisin joskus kävellä rautateitä pitkin, tuntea sellaista rauhaa ja kesän. välillä tekisi mieli unohtaa ihan kaikki ja mennä pois, mutta aika suoraan sydämestä sanoin äidille "EIHÄN SE MITENKÄÄN ONNISTU!", kun äiti kysyi, aionko olla kokkolassa loppulomani. hyi.

mietin tässä, miksi sitä aina haaveilee joku päivä ajavansa läpi yhdysvaltain osavaltioiden, toiselta rannikolta toiselle. ja mitä kaikkea siinä voisi nähdä, miten voisi istua hiljaa tai musiikkia kuunnellen. siinä saisikin istua hetken. mutta jos joku päivä ajaisi vaikka suomen verran? etelästä pohjoiseen, rannikkoa mukaillen ja venäjän rajaa takaisin. olisi aika tuhat järveä uimiseen ja itikoita joka raajalle.

elän pysähtynyttä hetkeä parhaillaan, melkein kaikki asiat ovat tällä hetkellä auki, eikä se kovin harmita. silloin on mahdollisuuksia.

mio metsästi citykaneja koirapuistossa.
matka saarijärvelle.

perjantai 15. heinäkuuta 2011

seinää pitkin.

kokeilin kerrankin kiivetä muuhun kuin puuhun, sievästi seinää pitkin mekko päällä. alkuun pelotti, mutta keräsin jo useamman reitin!

tuumaustauko.
boulderoinniksi sitä sanoivat, olen sen kai kuullut ennenkin mutta menevät usein urheilutermit ohitse aika vikkelään.

apina.
reippaan tunnin ahkeroinnin jälkeen tuntui kyllä käsissä ei niin mitään voimia. ja tänään on tuntunut senkin edestä, varsinkin kun roudattiin (lomailevien tuttavien) kissat vallilasta sopulitielle eläinlääkäriin.

maanantaina olisi sitten tarkoitus yrittää uutta valloitusta, kiipeilyä valjaiden ja köysien avustuksella! odotan sitä enemmän, olin vähän epävarma kun oli pelkkä seinä ja omat voimat. puussa sentään voi hetkeksi istahtaa.

torstai 14. heinäkuuta 2011

muutamia kuvia taas vaihteeksi.

sääksjärveltä vielä tämä.
lumi-porsas. 
reetta 33.
tuomiopäivän matka saarijärvelle.
esa, trivial ja mann's.
eikka meneepi eläinlääkäriin.
kahvia ja suklaatupakkaa.

keskiviikko 13. heinäkuuta 2011

"...tahtovat kuulla, että tytön kesähameen alla ei ole alushousuja, ja juuri sen tytöt halusivat sanoa."


olen heräillyt luvattoman myöhään. olen syönyt aamiaisleipiä ja juonut aamukahvia, lukenut lainahesaria, joka tulee meille yli viikon ajan. olen nukkunut hellemekko päällä, koska riisuutuminen olisi rikkonut hetken. olen hymyillyt ja vältellyt muiden kysymyksiä. olen syönyt suklaatupakoita mann's streetillä.

ostin pinkkiä kangasväriä, että voisin painaa sudenkorentoja.

huomenna pitäisi olla aamupäivästä pasilassa kiipeilemässä, eihän se puu ole mutta toimii ehkä.

perjantai 8. heinäkuuta 2011

syön eiliseltä uintireissulta jääneitä herneitä, bunny yrittää saada osansa vaikka kielsin. mulla on nyt kesä, eikä mitään tekemistä. ajattelin korjata imurin, tarvitsen sähköasioihin sopivaa teippiä.

pakkasin viimeisenä työpäivänä siniset vaatteet poistuvien pussiin, palautin avaimet ja otin kahvihuoneesta mukaan oman mukini. ei se tuntunut niin kummalliselta, kuin olisin olettanut. vähän haikealta, mutta olin silti aika kylmä. kävelin viereiseen etolaan ja ostin puhallettavan vasarahain.

eilen oli yksi parhaista päivistä, istuin lauran ikkunalaudalla ja odotin keijua. kuunneltiin pmmp:tä ja ajettiin nurmijärvelle. paikallisen s-marketin pihalta ei saanut kirsikoita, mutta mansikoita ja niitä herneitä kyllä. keiju oli luvannut, että sääksjärvessä on niin kirkasta vettä, että pohja näkyy vaikka olisi syvälläkin, eikä se valhetta ollut. siellä oli vähän pelottava musta kohta, pysyteltiin sopivan etäisyyden päässä.

kirjoitettiin ylös lapsuuden pelkoja ja muita asioita. pieni poika huusi äidilleen, kun vedessä lipui sorsalauma, äitisorsa ja ainakin viisi pikkuista. mä uskalsin sukeltaa.



keiju taiteili



kyydissä
kävin illalla pyörähtämässä koivukylässä, kummipoika oli jo nukkumassa mutta join lauran ja lumin seurassa kahvia ja söin soijasuikaleita. keiju haki myöhemmin yöuinnille kuusijärvelle, siellä oli hämärää ja hyttysiä. poltettiin tupakkaa ja yritettiin saada savua saippuakuplien sisälle. uskalsin mennä mustaan veteen, vaikka se vähän työtä vaatikin! löydettiin cars-pienkumivene, nimettiin se robertiksi. robert jäi rannalle hengaamaan, kun lähdimme.

mä keitin vielä uniteet ja tein leivät. ja mä mietin kuinka mä tykkään nyt, tästä kaikesta.

ei mennäkään huomenna leimareihin, vaan aurinkolahteen. haikailen sinne vähän.

älä päästä irti, pidä kii. tällaista on ehkä olla nuori - ilman huolta. ota kädestä.

tiistai 5. heinäkuuta 2011

pride-viikko.

mulla on ollut sellainen olo että olen onnellinen ja jatkuispa tää.

prinsessa tuli kotiin berliinistä maanantain ja tiistain vastaisena yönä, käveltiin napen ja mion kanssa töölöstä kallioon odottamaan. olin kaikesta valvomisesta niin väsynyt, että meinasin torkahtaa koirapuiston penkille, mutta odotin silti loppuun saakka, urheasti peiton alla. nukahdin ehkä heti, kun laura oli käynyt moikkaamassa.

olin alkuviikosta neljä vuoroa töissä, mutta ennätin elää muutenkin. tiistaina käytiin tarun ja poikien kanssa maman terassilla ja jatkettiin iguanaan mansikkamargaritoille. passasin rakkauden tiistain ja irman illemmalla mamassa, oli hyvä tulla ajoissa kotiin. sitä ennen keksittiin kaikille intiaaninimiä, jotka eivät varsinaisesti kuulostaneet intiaaneilta. meijun piti aluksi olla istuva härkä, mutta lopputulos oli airi/eiri arshka. toni oli irma pasha ja taru karva turshka. omaani en kehtaa edes kertoa.

dtm.
torstaina kävin ensimmäistä kertaa pridekinossa, katsottiin ruotsalainen komedia fyra år till. se ihan oikeasti nauratti, vaikkakin osa vitseistä meni ohi osittain poliittisen sivuaiheen, osittain ruotsin ja englannin sekoituksen vuoksi. yllättävän nopeasti sitä kuitenkin orientoituu seuraamaan kahta ei-äidinkieltä.

käytiin vielä eepun ja heltsin kanssa mamassa mr. gay finland -finaalia katsomassa, eli istuttiin fiksusti kahvilan puolella koska muu baari oli täyteen pakattu. ei edes jaksettu olla loppuun asti, sen verran kuitenkin että eepu näki kaija koon ja mä en! yh, olisinpa halunnut. kaija on ihana, kaija oli kilpailun tuomaristossa.

viikonloppu on tietysti aina parhain, perjantain naistenbileistä lauantain kulkuepäivään ja puistojuhlaan, josta sievästi laiskaan sunnuntaihin. kaivolla oli paljon tuttuja, mä sain lollolta kukkasen hiuksiin ja sattumalta törmäsin koulukaveriini.

kaivari.
puistojuhlaa varten tehtiin makaroonisalaattia, kerrankin äidiltä saatu piknik-asia tuli tarpeeseen. meillä oli mukana muoviset viinilasit, oikeat haarukat ja veitset, kankaiset servetit... kulkuepäivä oli taas lämmin, kuuma. tuomiokirkon portailla meinasi paahtua, kulkueessa vähän helpotti. käveltiin tänä vuonna espaa pitkin, ei tapahtunut typeriä kaasuiskuja tai muita, onneksi. ystävät sanoivat, että oli paljon poliiseja vahtimassa, minä en tietäisi koska kävelin kameran kanssa.

toverit.



odottelua.



puistoilin koko päivän, melkein kahteentoista asti illalla. näin elämäni ensimmäistä kertaa pmmp:n, siellä oli saippuakuplia ja olisin voinut itkeä kaikesta siitä lämmöstä ja sinisestä taivaasta ja tanssivista ihmisistä, ja siis niistä auringossa kimaltavista kuplista. monta uutta kesäkaverii, tällaista on ehkä olla nuori: kerrankin unohtaa kaikki se vakava, mitä on huomenna ja vittu ikinä.


paula ja mira.







sunnuntaille ei ollut mitään suunnitelmia, lähdettiin katsomaan karhut korkkareissa -tapahtumaa karhupuistoon. istuttiin viltillä ja laura kiljui hämähäkille, todennäköisesti yhdelle ja samalle ressukalle monta kertaa.

illalla tie vei espooseen saarijärvelle uimaan, meitä oli kolme autolastillista ja aika monta uimapatjaa. mua vähän jännitti uiskennella, vaikka töölönlahti olikin ihan positiivinen kokemus. pohja oli hiekkainen, vesi kirkasta ja vesikasvitonta, aurinko paistoi. en ehkä osaa kuvailla sitä tunnetta, kun uin aurinkoa kohti ja näin miten vesi teki käsieni edessä kimaltavia kuplia, silloin tuli tunne voisinpa kuvata tämän. ehkä se riittää, että mä itse muistan.

mentiin vielä meijun ja tarun kanssa mamaan, siellä esiintyi miss divet. jaksettiin m:n kanssa odottaa esityksen loppuun asti, sain kyydin kotiin. musta on ihanaa istua auton kyydissä, olla vaan, vaikkei se tietysti ole yhtä huoletonta kuin ennen ajokorttia. ja musta on ihanaa yhtäkkiä hengata jonkun uuden ihmisen kanssa, ja sitten voi sopia kivoja juttuja, kuten suklaatupakkadiilausta ja saippuakuplien puhaltelua.

eilen prinsessa täytti 25 vuotta, annoin lahjaksi puhallettavan miekkavalaan vesileikkejä varten. käytiin porukalla amarillossa syömässä ja tultiin nallen terassin kautta meille jatkamaan iltaa. pelattiin peiliä kalliossa, ja rikkinäistä puhelinta myös. meillä oli enemmän ihmisiä kuin ikinä ennen yhdellä kertaa, laskin lopulta 14 itseni lisäksi. mio pakeni minun huoneeseeni.

viikkoon mahtui myös tallinna tänään, haettiin ihan vain reilusti loppukesän juomia. loppukesän. pridet kun loppuvat, tietää aina että kesä on jo puolessa välissä. mutta minulla on huomenna viimeinen työvuoro ja sen jälkeen: vapaus. mitähän se mahtaa olla?