keskiviikko 28. joulukuuta 2011

vapaapäiviä.

hyvä päivä on esim. seuraavanlainen:

~ kohtuullisen rauhallinen herätys aamulla, sopivasti torkuttelua
~ ehtii keittää aamukahvin ja juodakin sen
~ ei ole pakko lähteä, jos ei tahdo, eli on aikaa säätää
~ aurinko paistaa
~ löytää alennusmyynnistä jotakin, joka on oikeasti alennuksessa
~ sushia
~ kahvittelua ja yleistä paskanjauhantaa rakentavaa jutustelua
~ ennättää kotiin ennen sadetta
~ vapaaehtoinen pyykinpesu ja imurointi
~ nukkuvat eläimet
~ jne, jne.

vähemmän hyvää on esim. se, että yksi koulun parhaista tyypeistä lähtee kevääksi berliiniin. tulee aivan ikävä niitä hetkiä, kun olen taantunut hihittelytasolle; useimmat eivät saa minusta kaivettua esiin tuota raivostuttavaa piirrettä tiedätkö sen, kun ei pysty olla nauramatta, vaikka tilanne vaatisi hiljaisuutta. pilven kultareunuksena olen luonnollisesti jo varannut itselleni maaliskuisen viikon saksanmaata varten.

hyvä päivä, oikein hyvä.

tiistai 27. joulukuuta 2011

kotimatka.


tässä on 2,5-vuotiaan kummityttöni koristelema joulukuusi, hienosti pallot rivissä. kuuseen laitettiin myös tuotelappu, joka kertoi mm. oncor recycled christmas tree. aadan mielestä sitä ei saanut ottaa pois, joten en ottanut. 


kotiin pääsin siis pikkuserkun kyydillä, aina mieluummin etupenkillä köllöttelyä kuin junailua. mukana matkassa oli canonin pikkumalli, otin n. 200 kuvaa, koska taivas, rautaiset asiat ja, no se taivas.


en jostain syystä voi vastustaa aurinkoa ja sitä vasten piirtyviä tummia siluetteja.


sitten ne metsät, kovin on joulukuisen näköistä.


silloin kun minä olin 26-vuotias, ei meillä ollut joulukuussa lunta yhtään.




pysähdyttiin jyväskylässä kahvin verran lauran ja juhan luona, laura näytti suunnilleen siltä kuin olisi synnyttämässä kuukauden kuluttua. tässä kamerani mielipide tuosta keskisen suomen uljaasta wikipedian mukaan 131 993:n asukkaan kaupungista.


kuten lupasin itselleni, loman aikana jatkan vuosi sitten aloitetun paidan neulomista.


takakappalehan on jo kasassa, samoin toinen hiha. hiha nro 2 on puolivälissä ja etukappaleista virkattuna jonkin verran. voin saada tämän ensi vuonna valmiiksi!


toinen prinsessalta saaduista joululahjoista :').

maanantai 26. joulukuuta 2011

redrum.

ostin elämäni ensimmäisen huulipunan prinsessan ja heidin järjestämää rappakalja-iltaa varten, illan koodivärihän oli punainen. olin tietysti valmistautunut asiaankuuluvasti: punainen mekko, punaiset helmet, punainen paita, punaiset kynnet. ja ne huulet sitten siihen lisäksi, punaiset ovat yleensäkin mutta tällä kertaa astetta enemmän.



joulu on onneksi tältä vuodelta juhlittu. en oikeastaan kauheasti odota kyseistä juhlaa, en kuulu kirkkoon eikä joulun hengellinen sanoma kosketa mua. lapsena parasta oli loma ja lahjat, nykyään parasta on loma? kyllä sain lahjojakin. olin toivonut ainoastaan uutta hajuvettä ja ihan vaihtoehtojen kanssa, tänä vuonna arpaonni osui flower by kenzoon. olen ehkä vähän tylsä, kukkasen lisäksi tykkään vain dkny:n asioista ja prinsessan nimikkotuoksusta laurasta.

jotenkin nämä perinteet karsiutuvat hiljalleen. aattona ei käyty himangalla ollenkaan, ei siellä kukaan enää ole kun helena-mummostakin aika jätti. eevi-mummulla pyörähdettiin parina päivänä ja marian hautausmaalla myös. mä en edes syö mitään jouluruokia, paitsi sitä rosollia. äidillä on iso lasitettu terassi ja siellä on takka, grillattiin sitten makkaraa eli soijanakkeja.

helsingissä on ollut joku mieletön myrsky, täällä kokkolassa vain tuulahteli leppoisasti. autokyyti takaisin kotiin lähtee huomenna puolen päivän aikoihin, noudetaan matkalla riksu ja kissat jyväskylästä. hyvähyvä, en jaksaisi mitään junailuja, joskin 23. päivän junamatka oli ihan siedettävä. törmäsin lapsuustoveriin ja lähettelin viestejä parin vaunun päässä istuneen hennan kanssa.

mun piti vielä kertoa, että viimeksi tällainen musta, jäinen ja märkä joulu oli 90-luvun alussa, kun joulupukki ajoi pihaamme kuplavolkkarilla. mitään muuta en siitä joulusta sitten muistakaan. se lapsuuskodin pihatie oli kyllä jäisenä ja vetisenä ihan järkyttävä. ja joo, on niitä mustia jouluja ollut varmaan muitakin, mutta jotenkin tuo viime vuosi pyyhi niistä monet pois.

keskiviikko 21. joulukuuta 2011

vieraantuminen kameratoverista.


yhy, en ole ehtinyt harjoittaa kamerankäyttöä pitkään aikaan. tuntuu, etten osaa enää sitä vähääkään. on jatkuvasti liian hätä, jälki on liian hämärää/rakeista/epätarkkaa/jokin muu negatiivinen vaihtoehto. no ei se mitään, en aio lannistua. edessä on vajaa kuukauden loma, luulisi siinä ajassa johonkin kykenevän.


tuota metallihäkkyrää ihailin silloin bb-finaalin jälkeen, olipas pimeä ja käteni epävakaa.


olen nähnyt prinsessaa ja kultapoikaa melkein, eh, joka päivä. kaipaan molempia kauheasti, tunnin kuluttua otan jälleen suunnaksi kallion. pukukoodina on punainen, mä ostin tilaisuutta varten sellaisen kirkkaan huulipunankin, siis punaisen kirkkaan. en mitään lässykkää murrettua sävyä.


onseniinsöpö!


käytiin viikonloppuna prinsessan kanssa valtterilla, ihan molempina päivinä. lauantaina löysin tuollaisen paidan, ajattelin kerrankin ottaa asukuvan kun kaikilla muillakin aina on. selvisi, etten ota kyseisiä kuvia hyvästä syystä.

asukuvani on tietysti feikki, koska en mä oikeasti näissä vaatteissa keikkunut. kunhan halusin kuvata sen paidan.


ja se paitahan näkyy näissä hienosti! no se on musta ja siinä on pieniä valkoisia pilkkuja. hame on ryppyinen, koska pesu eikä silitystä. kengät on espritin ja ihanan kiiltonahkaiset, käytetty viimeksi ystävän häissä kesällä 2010. siis silloin, kun olin kaaso.


lauantaina kävin moikkaamassa isaa farbessa kaapelitehtaalla, hain samalla matkaani tämän pullean lasilinnun. lintu on saksalaista perinnelaatua, näitä joulukoristeitahan oli kaikennäköisiä muitakin, mm. joulukurkkuja ja -mansikoita?


yhdellä useista ikea-reissuista ostin tuon sermin, itseasiassa ostin myös tuon hyllyn. jos totta puhutaan, kassett-laatikotkin ovat suosikkimestastani... kuka näitä laskee. hevonen on lapsuusasia, pakenin pollen kanssa kerran 2-vuotiaana kotoa.


koska olen ns. kasvissyöjä, sain isiltä joulukinkun, hehe. se on oikein söpö, laitoin sen eteiseen ettei taavi nakerra sitä.


tällä kertaa tällaista. oon niin kiire-mimmero etten nyt ehdi muuta.

torstai 15. joulukuuta 2011

töitä ja öitä.

joka joulu sama juttu, joka vuosi sen unohdan, joka vuosi muistan, kun muistutetaan.

en oikeastaan ole ehtinyt tehdä kummoisia. stressaan koulusta, olen koulussa, olen töissä, käyn kotona nukkumassa. huomenna on viimeinen opiskeluun liittyvä palautus, sitten alkaa kuukauden loma. mä selvisin tästä syksystä? puheviestinnästä jää pieni pala suorittamatta, kevät on olemassa sellaisia varten. mutta siis, mä selvisin.

tapsu hengaa

onneksi on vähän ollut välissä muitakin. heltsin kanssa vietettiin mukava ikea-kierrätyskeskus-sello-päivä viikonloppuna. isa kävi kylässä, kun kokosin ikean ostoksia. maistoin pitkästä aikaa valkoviiniä, se olikin ihan siedettävää. sunnuntai-iltana kokoonnuimme riksun uuteen kotiin katsomaan bb-finaalia, sarja jota en ole koskaan seurannut. kissoja mä lähinnä rapsuttelinkin, kotimatkalla kuvasin kuunvalossa loistavaa metallihäkkyrää, sitä joka pitää johtoja ilmassa.

maanantaina vein mion lyhyelle lenkille brahen kentän ympäri, kaarlenkujan ylämäessä mies tööttäsi punaisesta farkkuvolvosta. mä mietin, kuka kumma se oikein oli, mutta sillä oli oma samojedi takapenkillä :>. puhuttiin sitten koirista. 

koputin jojon ikkunaan, siihen lauran entiseen. synttärisankari hymyili ja unohdin toivottaa onnea ihan oikeasti ääneen. laitoin sitten uuden onnitteluviestin vielä. mio on paras ja mun koira, maailman iloisin ja me juostiin sateessa. sydän kaipaa kalliota.

meidän ruokailutila

lounastin exä-neuvoston kanssa porthaniassa. jouluruoista kelpuutin tietysti vain rosollin, peippo oli hieman suvaitsevaisempi. ihana ex on kyllä yksi elämän voimavaroista, saanen lässyttää. vähän samalla tavalla, kuin entiset asuintoverit. vaikka olisi ollut hyvä ystävä jo ennen yhdessä asumista, yhteisen kodin jälkeen tuntee toisen aina hieman eri tavalla, kuin ns. valtaväestö. kodissa jakaa paljon. 

kuvataideakatemialta

vapaa viikonloppu on jo lähes täyteen ahdettu, parasta! en ole oikein paikallani nököttävää sorttia, pitkästyn. tosin tein itselleni myös listaa kotona hoidettavista asioista: tavaroiden jatkokarsinta, keskeneräisten neuleiden päättäminen ynnä muut ompeluasiat, tölkki- ja lasikeräyksen paikannus...  

lepuski
en oikein kesällä osannut lomailla, vaikka olinkin vapaa. osittain se oli ehkä yleisen rentoutumiskyvyttömyyden syytä, osittain toimimattoman suhteen aiheuttaman huonon olon takia. ja minkälaisia kuukausia tässä on takana, mutta nyt alan olla lähellä jotakin, joka on melkein zen. taidan pitää tästä. 

parasta on, kun voi käydä pitkiä keskusteluja, ja tajuta, miten hienoa luottaa uuteen ihmiseen. parasta on, kun voi nauraa, kun toinen saa nauramaan. ässä kertoi tämän, tuli heti sisko mieleen: mitä tyrannosaurus rex kirjoitti joulukorttiin? hyvää joulua! t. rex

keskiviikko 7. joulukuuta 2011

talviasioita

pari yötä sitten satoi vihdoin ensilumi, ensiloska paremminkin. menin suoraan koulusta kallioon viettämään lautapeli-iltaa. se lähti viattomasti rappakaljasta eli vedestä, jatkui rommikaakaolla ja viskikolalla, päättyi mascotiin ja mansikkasiideriin. hanna-kaisa uudisti perinteisen lääketiede ja fobiat -aihealueen muotoon lääketiede ja fossiilit. fossa axillaris on kainalokuoppa, hanskin arvaus oli turkkilainen kiitokuoriainen, tai jotakin vastaavaa. nauratti koko illan kaikennäköinen.

muutin viikonloppuna heltsiä, ihastuttavan sopiva määrä tavaraa. avaimet tietysti jäivät aluksi asuntoon sisälle, ovenavaus tuli n. 45 minuutin kuluttua. ja sitten avaimet löytyivät rappukäytävästä... kun veimme viimeistä lastia autoon, ala-aulassa odotteli ressukan näköinen tyttö, joka oli myös lukinnut itsensä ulos. lainasimme puhelinta, olisin tahtonut nähdä huoltomiehen ilmeen, kun tunti edellisreissun jälkeen joku soittaa samasta töölöläisrapusta ovenavausta.

kävin lepuskissa katsomassa linnan juhlia. huvittavaa, että päivän perinne on arvostella pukuja, siitähän itsenäisyydessä on kyse. hymyiltiin homopareille. liukastelin kaikki matkat ulkona, lumen tapainen on jäätynyt ohueksi kerrokseksi asfaltin pintaan. pelkään, että rikon jalkani, vaikka rikki ne ovat jo ennestään. en ole vielä sisäistänyt, mitä leikkaus tarkoittaa. en halua.

pitkäaikainen urani erään postikeskuksen palveluksessa jatkui jälleen. pasilassa 22:n pysäkillä tunnistin jo monet kasvot, miten meistä niin moni palaakin aina takaisin? lajittelu on ehkä yksi asia, joka auttaa hieman rentoutumisen kaltaisessa. jotakin sopivan organisoitua, näpsäkkää, jotakin mitä ei tarvitse liikaa miettiä, mutta kuitenkin aavistuksen. kotimatkalla oikaisin synkän metsäpolun kautta ja meinasin kävellä vahingossa tarun suuntaan. pitäisi uskoa itseensä eikä puhelimeen gps.


viime viikkoina olemme saaneet jossain määrin paljon hupia saksan tavaamisesta kirjain kerrallaan. nämä ohjeethan tulivat suoraan opettajaltamme, vannoutunut saksalainen jo lähes 60 vuoden ajan. inspiroitukaa!

l wie ludwig, i wie ida, zweimal nordpol und u wie ulrich.


pakko on vielä kertoa: eepu kävi kylässä, muru haukkui armottomasti ja ujosteli kovin. sitten se köllötteli vieressäni ja sylissäni ja haki turvaa, olen saavuttanut murun luottamuksen. eläimet ihania, kun ovat niin teeskentelemättömiä.

torstai 1. joulukuuta 2011

myspace

poistan myspacen, en ole käyttänyt sitä vuosiin. nämä otan talteen sieltä.

minulla on taikasisko
jonka selkäranka on yhtä näkyvillä kuin omani,
paijailtava, kuten l aina kuljetti kättään minussa,
nikama nikamalta, sinä tunnut hassulta.



* * *


aina kun on syksy,
pitää sanoa miten haapa on kaunein puu,
sen lehdet ovat lempeitä,
runko paljaanakin uljas ja korkeuksiin kurotteleva!
tammella on suloisimpia oksia,
kaarevia ja sieviä,
niitä on ilo kerätä yliopiston nurkilta.



* * *


lähdettiin perjantaina autolla hyvinkäälle, taidenäyttelyyn.
lauantaiaamuna heräsin neljän ihmisen välistä sohvalta
jostain hämeenpuiston (tampere) tuolta puolen,
kainalossani nukkuivat kiwi- ja antabus-pehmoni
sekä lauran cd-levyt.



* * *


rastilan metroasemalla oli eilen hurmaava pulu,
se pöyhenteli itseään ja näytti valloittavan pullealta.
rastilassa on se juttu, kun pulut kurnuttavat
ja koko asema kaikuu, kurrpurr.

keskiviikko 30. marraskuuta 2011

kaksi viikkoa koulua jäljellä, kevään lukujärjestys on jo valmis. aion ottaa aivan liikaa kursseja ja katsoa, kuinka paljon kestän. kohta alkaa jo kevät!

hassupalleroita
tonttu warehousissa
kamppi

perjantai 25. marraskuuta 2011

kotiutuminen

kävin ensimmäistä kertaa munkkiniemen ostarilla, siellä on lähi-alko. saaralla on tänään juhlat, hain yhtä hyvää luomupunaviiniä lahjaksi, argentiinalaista muistaakseni. ostarissa on sitä jotakin. synkkenevässä illassa katselin jouluvaloja, munkka on ihanan lähiömäinen. opin uusia reittejä, kuinkahan paljon mieleen mahtuu. joku päivä mä vielä osaan koko helsingin.

pupu nukkuu pää ruokakupissa, juon suklaakahvia. on ollut väsyttävä päivä, valvon iltaisin liian myöhään, reilusti yli puolen yön. kahdeksan aamuina on hieman hiljaista. mutta tänään oli esitelmiä, karo on kaukaista sukua toivo kuulalle, anu kertoi saamelaisista, elina hurriganesista katsottiin huvittava haastattelukin youtubesta ja anna sariolan suvusta. kuulin taas tositarinan virtahevosta, joka harhaili ympäri keravan keskustaa vuosikymmeniä sitten. virtahevon nimi oli hummeli! hummeli tykkäsi ranskanleivästä.

luoja miten maailma on joskus täynnä ihania kertomuksia.

kotiutuminen ei ole sujunut ihan suunnitelmien mukaan. oikeita palasia on kyllä olemassa, ihana asunto ja ihana alue, mutta myönnän kaipaavani niitä ihmisiä, jotka kodin tekevät. en tunne näitä tyttöjä, eivätkä he minua. jos ahdistaa, pakenen ennemmin, suojaudun tuntemattomilta. olen käynyt vain kerran lauran uudessa kodissa, se on paljon kotoisampi kuin omani; siellä on perhe, mun perhe, mun koira.

taru on kipeä, kävin viemässä ruokaa ja tiskasin enimmät tiskit pois. syötiin jäätelöä ja katsottiin gilmoren tyttöjä. harmittaa edelleen, ettei rory päätynyt yhteen loganin kanssa toivottavasti en spoilannut ketään, tosifanit ovat jo nähneet jaksot lukuisia kertoja. hymyilin, kun kävelin etelä-haagan läpi takaisin kotiin, taru saa hyvälle tuulelle. yritin kuvata matkalla niitä hassuja valkomarjaisia pensaita, en oikein malttanut pysyä paikoillani.

en tiedä miten tässä käy, nyt vain odotellaan. aikaa on kulunut vasta vähän, ei kai voi olettaa, että kaikki toimisi heti. tuntuu hassulta, että on parempi olla lauran tai tarun luona, kuin omassa kodissa.

muru ei enää juurikaan hauku minulle, kun avaan etuoven. se siis ainakin totuttelee?

avokadosta löytyi mieletön kivi
joulukalenterini, toinen puoli meni marikalle
kortteja muiden matkoilta

maanantai 21. marraskuuta 2011

lintüja

mietin aina, että pitäisi jakaa kuvia kaikista rakkaista linnuista, itse löydetyistä ja muilta saaduista. on usein sellainen käsitys minulla, että olen aika helposti lahjottavissa. maailma on täynnä lintuja.

kukkaruukkupunatulkut, sanni-tädin perintöä

stockan joulukoristeita ja pentikin lasilintuja, ns. jouluharrastukseni

lasilintu jojolta

ihanat magneetit hennalta

korkinavaaja jojolta ja anikólta

lintupenaali peipolta, huomaa lesbinen vivahde

isoveljeltä peritty juliste 70-luvun eläinmaailma -lehdestä, laululinnut

pulukirja hennalta

vihaiset linnut lontoossa

tässä siis alkupala, näitä riittää.

sunnuntai 20. marraskuuta 2011

hetkeksi

sain eilen palautetta, että kirjoitan liian harvoin ja on liian vähän kuvia. totta ja totta. kuviakin on otettuna vaikka ja miten, niiden saaminen koneelle on osoittautunut astetta haastavammaksi tehtäväksi.

pikapäivityksenä nyt koulutehtävien välissä:
~ eilen oli neljän menon buukkaus, onnistuin repeämään ainoastaan kahteen: ranskalaishenkisiin etkoiluihin vallilaan (vein juustoa) ja elisan 30-vuotissyntymäpäiväjuhliin iso roba 10:neen.
~ l-world -bileissä k23:ssa oli parasta, menin paikalle ennen vallilalaisia, mutta jo jonossa törmäsin tuttuihin. koko ilta oli yhtä small talkia ja tanssimista.
~ mun ystävät on maailman parhaita.

sain vihdoin huoneeni patterin toimimaan, kummallista kun ei palele. viime yönä oli eksoottista kävellä bussipysäkiltä kotiin vaaleansinisissä rusettiballeriinoissa, kun en laiskuudeltani jaksanut vaihtaa talvikenkiä jalkoihin.

kiitos ja hei.

perjantai 18. marraskuuta 2011

külttüüri

kävin pyörähtämässä post natura -näyttelyn avajaisissa galleria fafassa. näyttely on osa lens politica -festivaalia, joka on siis parhaillaan käynnissä. bunny on mukana anikón videoinstallaatiossa pyhä liitto, bunny esiintyi edukseen. mun tuli suorastaan äidillinen olo, kun näin tyypin hyppelevän tekonurmella. suosittelen myös kristinin teosta the big o.


olen viime kuukausina harrastanut hävyttömän vähän kulttuuria, asialle pitäisi tehdä jotakin. onneksi sentään tapatietouden tunnilla on ollut mielenkiintoisia esityksiä patsaista ja julkisista rakennuksista. puheviestinnän tunnilla oli kirjallisuusesitelmöintiä, täytyisi panostaa lukemiseen kaunokirjallisuutta! haihattelen myös, kun en osaa päättää: uusi opiskelupaikka vai paluu yliopistolle? nykyinen koulu jatkuu joka tapauksessa loppuun saakka, se on ehdotonta. mutta yliopisto, kotimainen kirjallisuus vai yleinen kirjallisuustiede? tai, olen ollut poissa niin pitkään, että pakollisen sivuaineen määritelmä on saattanut muuttuakin.

kaksi vierailua asianajotoimistoihin takana. olisinpa nuorempi, olisipa opintotukea jäljellä, oikeustiede voisi olla niin parasta. ei sitä koskaan liian vanha ole, enkä todellakaan koe oloani erityisen epänuorekkaaksi vaikka jalat kuulemma pitää leikata, mitä?! mutta välillä mietityttää, tämän ikäisenä pitäisi olla jo maisteri jossakin. liikaa kaikkea.

hyllyssä on sinuhe egyptiläinen, kirja on kulkeutunut mukanani aina hämeentien kommuunista saakka. se taitaa olla hannan, en ole ihan varma. waltari on kuulemma mieletön, näin kertoi yläasteen äidinkielenopettajani, jonka nimeä en jostain syystä nyt muista. jotakin marja tai marja jotakin, marja-leena? marja muistaakseni sanoi, että waltari kirjoitti kirjan, vaikkei ollut koskaan käynyt egyptissä, mieletöntä. en äkkiseltään löytänyt faktaa puolesta tai vastaan, jatkan siis väittämään uskomista.

kuulin pitkästä aikaa peipon äänen ja törmäsin akseliin stockan kohdalla. jotkut pikku huopalahden taloista näyttävät välimerellisiltä, haluaisin katsoa stealing beautyn. tietenkään meillä ei ole televisiota, elokuva on vhs-kasetilla. elämän hullunkurisuudet ja noin.

tiistai 15. marraskuuta 2011

matkalla kohti lomaa

jäätävä alkuviikko ihan kirjaimellisesti, erityisesti koulussa. syksy alkaa painaa yhdellä ja toisellakin, liikaa kärjistyneitä tilanteita ja huonoa mieltä. kävin purkamassa vähän ajatuksia, kasoittain epämääräisyyksiä, väärinkäsityksiä, ajattelemattomuuksia. onneksi tämä on vain koulumaailma, meillä on vielä aikaa oppia. leivoin huomiselle palaveeraustunnille kinuskikissan muffinsseja, että olisi parempi olla kaikilla.

en ole ehtinyt kuvata tai käydä kävelyllä. saisin jo juostakin, mutta sitkeä flunssa estää. ei ihme, että alkaa sortua patoutumien alla, kun on liian sidottu joutavuuksiin. parempia aikoja odotellessa: lakkaan kynnet kirkkaanpunaisella, juon liikaa teetä, valvon vaikka olisi hyvä nukkua.

jotain hyvääkin: tapatietouden esitelmää varten kaivoin sunnuntaikävelyllä helsingissä -kirjani esille ja tutkin hieman eläinpatsaita/-veistoksia. hiljaisuuden jalanjäljet on edelleen mielestäni voittaja, metsäneläinten jälkiä lasipalatsin kulmalla. uusi tuttavuus on viisas hiiri, pieni hiiriveistos rauhankadulla. hänestä täytyy käydä ottamassa kuva! muistatko kun oli vielä käpylehmiä sörnäisten rantatiellä? kaisaniemen puiston hassu hirvi on nuori hirvi.


viikko sitten opin, että kummallinen häkkyrä narinkkatorilla on yrittäjäveistos, joka on alunperin paljastettu suomalaisen yrittäjän päivänä. veistoksen rakenne perustuu penrosen laattoihin, samaa kuviointia on stockan edustalla kävelykadulla. ovatkohan ne samaisen kadunpätkän jääpuikkovalot jotakin taidetta, mä pidän niistä jollain häiritsevällä tavalla.

pikkujouluissa, feat. riksun katkennut rasta.

lauantai 12. marraskuuta 2011

olen ruuvannut niin paljon, että ruuvimeisseli hiersi kämmenen ihon rikki. se kiteyttäköön tällä erää asuntoasiat.

käytiin eepun kanssa vakioruokailemassa bamboo centerissä. samalla sain lisää greytä, se kuulemma jää yhden jakson jälkeen tauolle jenkeissä. ei! facebook-ryhmän postauksesta ymmärsin, että jotakin dramaattista tapahtuu taas, tietysti, ja sitten odotellaan tammikuuhun saakka.


prinsessa järjesti eilen yllätyssyntymäpäiväkahvitukset nasulle, menin kallioon suoraan koulusta muutaman tunnin etuajassa. laura oli tehnyt kasvispiirakkaa ja kahdenlaisia muffinsseja, lakritsia ja daimsuklaata. me tehdään niitä yleensä aina, kinuskikissan ohjeiden mukaan. muistaakseni kinuskikissalta löytyy myös yksi prinsessan suosikki, maailman helpoin pullakakku, on tullut muutamaan kertaan leivottua.

ihanan rauhallinen perjantai-ilta, monta kuppia kahvia, yllä mainittuja herkkuja sekä ehkä pari tikkaria, toisenlaisia frendejä, kaunareita ja sikke - ruokaa rakkaudella. joskus tuntuu että jään paljosta paitsi, kun ei ole televisiota.

pöydällä odottelee monen sentin paksuinen paperipino opiskelu. sen sijaan olen nauttinut hiljaisesta aamusta, toisen keittämästä aamukahvista, wir sind heldenistä ja agit propista. aion tehdä ruokaa, käydä katsomassa ruskeasuolla pss:n pelin, piipahtaa nasun virallisilla synttäreillä memphisissä ja juhlistaa pieniä suuria pikkujouluja larussa. opiskeltava materiaali on olemassa huomennakin.

keskiviikko 9. marraskuuta 2011

hemma ~ kotona.

pyörähdin viikonloppuna kalliossa, yksi maailman kotoisimmista paikoista. iiris piti puheviestinnän tunnilla suomalaisuus ja kulttuuri -esitelmän helsingistä, helsinkiläisyydestä. olen syntynyt muualla, mutta ajattelen mieluummin, että syntymäkaupunki on vain yksi muiden joukossa, jonkun toisen valinta. helsinki oli oma valintani, olen tiennyt sen aina. helsinki on koti, on ollut jo vuosia.

on menossa melkoisen lässy vaihe, kaikki uudessa paikassa on ihanaa. huokailen, kun tykkään. asunto on paras, tilava, valoisa, uusittu. taistelin pyykkikoneen toimimaan, se oli viimeinen niitti. pyykinpesu on mielettömän terapeuttista. uutuudenviehätys on katoavaista.

tänään saatiin vihdoin pöytä keittiöön, ikean kotiinkuljetus toi ovelle asti. muru kuuli ovikellon ja haukkua räksytti heti. olin yhtä hymyä, kun ei tarvinnut kantaa paketteja yksin kolmanteen kerrokseen. kotiinkuljettajamies hymyili myös, se oli ihan varmasti aurinko kaikkien näiden pilvisten päivien jälkeen, sai meidät olemaan mukavia.

muru on n:n koira, pieni borderterrieri. muru on hassu, sitä voi nostaa syliin ihan miten päin vain. muru haukkuu aina kun joku tulee kotiin, sillä on kuulemma tarve puolustaa reviiriään. uusia asioita opittavana, mioon uskalsin luottaa, murun kanssa on pidetty vielä eläimet erossa toisistaan.

on paljon koulua, tapaamisia, eläimiä, suunnitelmia. greyn anatomia on kaukana parin kilometrin päässä, olen katsonut gilmoren tyttöjä. vaikka ei oikeastaan enää tarvitse katsoa, riittää kun kuuntelee, osaan nähdä kaiken ilman kuvaakin.

yksi huomio vielä, kun siellä ikeassa taas tänään kävin. ostin beigen sävyistä kangasta läpikuultavien verhojen vuoriksi. ostin tammikuvioidun lack-pöydän sen ääressä vain on niin hyvä datailla. tykkään tammen sävyisestä, vastalaitetusta laminaatista kodissamme. pukeudun mielelläni neutraalisti, tummaan mutta rimpsuiseen ja pitsiseen. hassua huomata, kuinka aika kuluu, mihin hävisi se äärimmäisen värikäs punatukkainen tyttö, joka surutta yhdisteli sateenkaaria toisiinsa?

a bunny
a tapsu
a muru

no, edelleen on värikästä

puolituunattu varjostin
postikortteja ruotsalaiselta kirpputorilta