keskiviikko 16. lokakuuta 2013

elämäni muistuttaa sellaista melko paksua puuroa, jossa on aina välillä joitakin klimppejä tenttejä, raportteja, referaatteja, analyysejä. tämä ilmaus on ristiriidassa todellisuuden kanssa, en pidä paksusta, paikoitellen klimppisestä puurosta, mutta tavallaan nautin tekemisestä ja oppimisesta. onko sitten merkki tyhmyydestä, että lähes joka päivä kokee sivistäviä, mieltä ja ymmärrystä avartavia hetkiä, jaa. mieluusti näin päin.

ostin lennon varsovaan, yhteinen paluulento on kiovasta. siinä on sitten reilu viikko aikaa vaihtaa maata. muutama kuukausi pitää vielä odotella, mutta on monin kerroin odottamisen aihettakin.

hesarissa oli tänään hauska juttu kartoista, niiden ulkonäöstä ja karttojen taustalla vaikuttavista aatteista. rakastan karttoja, ehkä sillä on jotain tekemistä isän suunnistusharrastuksen kanssa, olen pienen ikäni nähnyt paljon karttoja. tietysti suunnistuskartat ovat jotakin aivan muuta, yksityiskohtaisia ja melko suppealta alueelta - ainakin koko maailmaan verrattuna. mulla on isän vanha oppikoulun karttakirja, se se vasta on veikeä. nyt kun sanon näin, oletko koskaan miettinyt, mikä funktio on ensimmäisellä se-pronominilla ja jälkimmäisellä?

luennolla tänään: kansa on kieliopillistunut. kehitys menee suunnilleen näin: minun kansassa(ni) > minun kanssani > munkaa. hauskaa! joskaan tämä -kaa ei ollut kieliopillinen itsessään, ainoastaan a vihjasi omiaan, partitiivi tietysti.

mitä yhteistä on seuraavilla:
myöskin
kotoota
montaa

tällä viikolla kirjoitin elämäni ensimmäisen oikean runoanalyysin. sekin oli oikeastaan aika hauskaa, mutta myös puuduttavaa ja turhauttavaa. etteikö muka mitään parempaa voisi tehdä, kuin nyhtää yhdeksää sivua yhdestä pienestä runosta. sitten kirjoitin myös neljän sivun referaatin sellaisesta suppeahkosta aiheesta kuin suomen kielen etymologiaa uralilaisesta kantakielestä tähän päivään.

ehkä se sitten on niin, väärältä tuntunut valinta saattaa salaa olla oikea.

maanantai 7. lokakuuta 2013

uu än ii

en nyt oikein osaa nukahtaa yksin.
ei siinä sitten mitään hätää, jos nukahdan,
sitten nukun hyvin. mutta kun se uni ei tule.

olen koukuttunut sellaiseen pelin tapaiseen, jossa pitää kirjata kaikki maailman maat. ennätykseni on 146/196, unohdan aina muutamia tuttuja joukosta. hävettää, ettei ole edes kuullut kaikista maista. hävettää, ettei hahmota kaikkia maailman kielikuntia ja suurimpia kieliä.

luennolla sanottua: ruotsalainen o, siis å, on syntynyt siksi, että ruotsin kirjoitusjärjestelmä oli jo vakiintunut mutta vokaalisto päätti vierähtää. koko kirjoitusta ei haluttu muuttaa, joten lisättiin pieni o sellaisiin a-kirjaimiin, jotka tuli lausua o:na. tällaisen vierähtämisen seurauksena myös englannin vokaalien ääntämys vastaa vain heikohkosti kirjallista muotoa. haa?

päätin, että kunhan pääsen sijoitukseen 166/196, opettelen jonkin faktan lopuista 30/196 maasta.

huomenna on välitentti, siksi pitäisi saada unta. kun jotain pitäisi saada, se siirtyy auttamattomasti hieman etäämmäs.

sitten on näitä asioita, kun potentiaalinen kandin aihe tuosta vain tupsahtaa eteen, aivan odottamatta. ehkä se halusi kompensoida toisen koulun opinnäytetyöaiheen olematonta oloa. universumissa vallitsee tasapaino.