maanantai 30. tammikuuta 2012

guten abend!

jänis osoittaa mieltään syömällä pari kesää sitten tekemääni kuivakukkakranssia.

ilmeisen moni on katsomassa ultra brata, olisin voinut myös tahtoa. toisaalta, en mä niitä ole ennenkään nähnyt, joten ei tämä elämä kovin radikaalisti siltä osin muutu. musiikista pidän, kuuntelenkin hengessä mukana.

viikonloppuna liukeni sellainen määrä erinäisiä nestemäisiä ja nallekarkkimaisia laatutuotteita parempiin suihin, että jos nyt sitten ollaan taas hetki kiltisti. puolen vuorokauden rellestämisen jälkeen pääsin vihdoin kotiin asti, muistona on ainakin pari uutta tuttavuutta ja hieman kipeä vasen käsivarsi.

tänään olenkin sitten nauttinut vapaan viikonlopun jälkeisestä opiskeluvuoresta, joka ei tunnu merkittävästi pienentyneen, vaikka olen tässä istunut ja opiskellut tuntikausia. mutta kuka näitä laskikaan.

lintu on kylvyn tarpeessa, pupu ruuan ikuinen ahne ja allekirjoittanut ilmeisesti saksan tehtävien.



torstai 26. tammikuuta 2012

ilta

kävin noutamassa annin tuosta meikun mäkistä, matkalla otin muutaman kuvan. enhän mä kyennyt olemaan paikoillani, mutta jostain syystä pidän näistä liikehdinnöistä.


pidän myös pyöristetyistä kulmista, mutta yritän rajoittaa niiden yliviljelyä.


kasvishamppareiden ja parin oheisherkkuasian kanssa katsottiin paholainen pukeutuu pradaan.


riittävän hömppä leffa kielipainotteisen koulupäivän jälkeen. mutta mä olisin tahtonut, että andy olisi jäänyt siihen työhönsä. että se olisi tajunnut päässeensä mukaan johonkin valtavaan ja saanut siitä ns. kiksejä. tässä nyt puhelee ehkä se minussa asuva pieni etevä assistentinpoikanen. mä haluan olla kaikkitietävä osaava pärjäävä.


nyt peiton alle lukemaan, tökkii melko pahasti sonja o. ja runsas kuvailevuus. ajattelinkin kokeilla tälle illalle sitä larssonia, eihän se ole lukemista eikä mitään, ellei ole jatkuvasti monta kirjaa kesken. pätee toki muuhunkin.

ikuisuusprojektit.

keskiviikko 25. tammikuuta 2012

kuvien kera

pari melkoista negistelypäivää takana, lähtökohtaisesti lähinnä ärsyttää. kaikki.

missä bunny?
 tällaisina hetkinä on parempi keskittyä pohtimaan ja tätä oikeasti joutuu pohtimaan lähimenneisyyden mukavia pieniä asioita, ei kaikki voi olla niin uskomattoman huonosti.

"pieni" läheisyyskaipuinen toverini, tyynyn alla se.
 kävin kampissa ruokaostoksilla, linda oli töissä ja linda oli maailman ihanin ja hymyili ja lindalla on mielettömän pitkät ripset, ihan omat. 

no tui tui mikä pupunenä.
 opinnäytetyöhön valmistava luento oli lähes kuolema, vääntelehdin paikallani, join puoli litraa vettä ja piirsin paperin täyteen sanoja, ensin o:lla alkavia, sitten p:llä, sitten... ajattelin olevani erityisen laiska ja kiittämätön, mutta kaikkien muiden kokemukset olivat melko samanlaisia kuin omani. yhteisymmärrys, mikä miellyttävä tunne.


bussi tuli ajoissa tai edellinen bussi myöhässä, todennäköisemmin joten odotteluni minimoitui.

söin heltsin kanssa pasilassa sushibuffassa, nam. kyllä se silloin tällöin kouluruokailun voittaa, erityisesti ruuista vastaavan henkilön fiksaation ohrasuurimoihin.

legolandia </3
seurasaaren silta.
väriraesokerina pohjalla, kotona odotti kortti ateenasta. 

perjantai 20. tammikuuta 2012

tärkeitä

nukuin 15 tuntia.

kaura-ruis-puuron nimi on paketissa karu. en osaa syödä puuroa, se ehtii aina jäähtyä, kun haihattelen. unohdun lukemaan sisustusblogeja ja haaveilen valkoisista puulattioista, betoniseinistä, lastulevyttömyydestä.

kaadoin kahvia, vaikka mukissa oli vielä edellisen illan teet.

ajatus ei kulje tänään erityisen hyvin. ympärillä on keskeneräisiä asioita, käsityölehden sivun alareunassa lukee franzeninkadun osoite, mitäköhän mä olen siellä tehnyt ja milloin? musta tuntuu, että siirtelen asioita päämäärättömästi paikasta toiseen.

rakastan autossa istumista, lapsuuden tylsät automatkat ympäri eurooppaa ovat tehneet tehtävänsä. meitä oli takapenkillä neljä, lady gagan americano oli omistettu jollekin. ne polttivat autossa, tupakka tuoksuu kesältä ja mäkissä yritettiin tarjota kanaa kasviksen vaihtoehdoksi. poliisit olivat takana jonossa, piti mennä muualle syömään, ettei tule sanomista tyttömäärästä.

loost koos - helsinkii. suvi lähtee kohta muille maille. kummallista, että se ei olisikaan enää täällä.

tiistai 17. tammikuuta 2012

*

en osannut nukkua ennen ensimmäistä koulupäivää, pyörin sängyssä ihan rahkamunkkina reippaasti yli neljään, herätys oli vähän ennen seitsemää. eilen olinkin sitten valmis peiton alle jo tittidii puoli viideltä illalla, taistelin yhdeksään asti ja nukahdin käytännössä heti. on se rankkaa.

kohta lämmitän taas vettä kuumavesipulloa varten uni, sitä ennen muutama kuva. näin jossain blogissa hirveän kivoja muokkauksia, ilmeisen yksinkertaisia ja ilmaisohjelmalla tehtyjä, se ohjelmahan oli sitten mac-epäsopiva. henna käski hankkia picasan okei ehdotti ystävällisesti kun kysyin apua ja viha-rakkaus-suhteemme on hyvällä alulla. en osaa vielä juuri mitään, voin sitten myöhemmin hävetä näitä seuraavia:


tältä mä näytin tänään (ja eilen). kuvanmuokkauksen lisäksi voisin opetella ottamaan kuvia ilman peiliä? varsinkin, kun meillä ei ole kunnollisia peilejä, on vaan tuollaisia tynkiä.


hehe, no nyt on sitten erilaiset värit tuosta toisesta kuvasta. kun se oli kauhean tumma. kun en osaa. näkyykö keltainen varmasti? sinappinen se kyllä on.


kuten jokainen todellinen taiteilija, kuvasin itseäni. vähän on taidot päässeet ruostumaan, joskus olin tässä tosi hyvä lue: irc-galleria. ehm.


oli mun näitä muitakin kuvia. oikeasti halusin koko kuvanmuokkausohjelman vain siksi, että saisin yhdistää monta pientä kuvaa yhdeksi. ei se vielä näytä siltä, mitä tahtoisin, mutta oikeaan suuntaan mennään.


paita on edennyt, vaihdoin neulonnan virkkaukseen. oikea etukappale on paria kukkaa vaille valmis, sitten vielä vasemman virkkaus, kaikkien osien yhdistely, viimeistelyt ja saatan todistaa ikuisuusprojektin päättymisen.

sunnuntai 15. tammikuuta 2012

lomalta

viimeinen lomapäivä, ja sunnuntai on aina yhtä ankea. jumitin tuntikausia kahvikupin kanssa, koulun eteen en ole tehnyt mitään. ei huvita. ei huvita? moni on kevään poissa, tuntuu kuin jäisin taa, uppoaisin arkeen ja tyytymättömyyteen. tässä tietysti puhuu tämä sunnuntaikin.

laskeskelin bruisen kanssa matiikan tehtäviä, kirjoituksista on jo liian monta vuotta, mutta kyllä se teoria sieltä hiljalleen palautui. saan nautintoa kaavojen pyörittelemisestä. opettajana en ehkä kovin loista, ratkaistiin me silti muutama arkkitehtuurin pääsykoetehtävä.

käytiin korsossa tarun kanssa, maukka oli töissä jossakin paikallisessa. lopulta meitä oli siellä aika monta, istuin ja kuuntelin muiden laulua. tehtiin lumienkelit parkkipaikalla, oli satanut paljon uutta lunta niiden tuntien aikana. yöllä oli liukasta, keksittiin autossa testamentteja kaiken varalta. taavia ja bunnya ei saa antaa kenellekään tyhmälle ja mun tavaroita ei saa myydä. "haluatsä että sun huoneesta tehdään joku vaelluskohde?"

prinsessa toi lihalaatikollisen verran astioita, menivät vahingossa muutossa porvoonkadulle. purkasin laatikon, rypistynyt hesari tuoksui hyvältä, muutokselta ja uudelta. tiskasin unohtuneet iittalan lasit, ei yksi ihminen tarvitsisi noin paljoa.

mä en muista sanoinko ikinä, kun stockmannin ikkunassa oli joulukuvaelma. olisi ollut täydellistä kävellä yöllä katsomaan sitä, käsi kädessä ja ihan hiljaa. se musiikki oli tänä vuonna erityisen tunnelmallinen.

huomisen vaatteet olen päättänyt, ellen muuta mieltäni. aion vielä neuloa ja katsoa pan amia uudestaan, saan lisää jaksoja tulevalla viikolla. paras sarja sitten greyn.

torstai 12. tammikuuta 2012

jaarittelu

olen ihan kauhean huono sanomaan ei. ehkä pitäisi muotoilla asia positiivisemmin: olen ihan kauhean hyvä sanomaan kyllä. tämän taitoni vuoksi olenkin nukkunut aamuisin pitkään, vaikka se rytmin kääntäminen oli viikon ohjelmalistalla. olen myös ollut tehokkaasti menossa, vaikka piti olla kotona. erityisesti muualla oleskelu hieman ärsyttää, tasapuolisesti sekä eläimiä että minua.

frendi ja frendit

kun eilen vihdoin illalla raahauduin kotiin asti, odotti täällä innokkaasti lauleskeleva lintu ja päättömästi poukkoileva kani. hetkeksi käänsin selkäni ja kani vetäisi iltapalaleivän sohvapöydältä lattialle. kieltämättä mietin, että kohta tulee rukkaset, oikein lämpöiset ja karvaiset. oma vikahan se on, kun on liiaksi menossa. ei nyt sillä, olen mä kotonakin ja pidän hyvää huolta tyypeistä, ne vain sattuvat olemaan erityisen seurallisia. kanilla olisi tietysti hyvä olla kanikaveri, mutta en mä enää toista ota.

nyt tyyppi makoilee tuossa vieressä, lintu seurustelee peilikaverin kanssa. mikä rauha, ja toinen neljäs kuppi kahvia.

sokkarin talvivalot
kivat!
eino - pelimirri

tiistai 10. tammikuuta 2012

lux helsinki

sinä päivänä, kun oli vihdoin aikomus ulkoilla, muisti hra/rva pakkanen meitä hehkeällä seurallaan. tietenkään en ennalta tarkistanut mitään sääennusteita, yksillä sukkahousuilla kyllä, oli muitakin vaatteita sitten mentiin senaatintorin kautta töölönlahden viertä aina stadionille asti. onneksi lämpötila oli vielä ihan inhimillisissä mitoissa, lähinnä sormet jäätyivät kuvatessa, varpaat valittivat vasta reitin loppua kohden.

matti jykylä, rubix xpress
 senaatintorilla oli suurehko rubikin kuutio, teokseen kuului myös sitä varten sävelletty musiikki.


tämä oli aika valloittava, myönnettäköön. sisälle mahtuisi 125 000 tavallista mallia tästä kuuluisasta kuutiosta. faktatiedot lux helsingin sivustolta.


kukas se siellä viipottaa, henna tietysti.

mikko hynninen, operator
seuraavaksi tutustuimme musiikkitaloa koristavaan digitaalinäytön näköiseen teokseen, jota olin kummastellut jo monet kerrat ratikasta. lähinnä selitin suu vaahdoten, etten tajua. hennan kanssa keskityimme kuvaamaan, jukka sen sijaan käytti älyään ja ymmärsi, että teoksella oli konkreettinen sanoma: runoja. no siis kirjaimia, runot luntattiin.

ei me kyllä niistä kirjaimista mitään selvää saatu. musiikkitalon ulkopuolella olevasta hökötyksestä sai sellaisia oppaita, mut mä ainakin olin niin muka-kultturelli, etten äh yhtään jaksanut lueskella, siis oli kylmäkin. 

sivuhuomautus: kansallismuseon katolta oli tippunut lumi hassusti, katolle muodostuivat pöllön kasvot. joskin hennan mielestä siinä taisi olla tiikerin pää. jep, eli pöllö. tästä ei ole kuvaa, sillä olin juuri ennättänyt laittaa kameran hetkeksi laukkuun ja käteni mukavasti tuplalapasten sisälle.

juha rouhikoski, muuttuva maisema
sitten finlandia-talolle, jota itsepäisesti kutsuin monta kertaa kiasmaksi, mikä lie ajatuskatkos. tämä oli ehkä mun suosikki, koska puiden varjot. tarvinneeko tuota enempää mainostaa.


oli eri sävyjä, valkoisesta violettiin, oranssista keltaiseen ja vihreään.


kävin katsomassa n. 10 minuutin kestoisen esityksen vielä tänäänkin, kun ei ollut niin jäätävä ilmasto.


useita tekijöitä, lantern park
töölönlahden vierustalla oli erilaisia valaisimia, tai lyhtyjä ehkä paremminkin. näistäkin tykkäsin, ei ehkä kovin yllättävää.




tämä oli vähän kuin sellaiset kököt perhosmagneetit, joita tehdään vanhoista sukkahousuista jne? mutta jännittävä, tuli jotenkin mieleen päiväkoti, pessi ja illusia, koteloituneet hyönteiset. ja korva?


johtoja, johtoja.

ennen stadionin tornia kipaistiin katsomassa oopperan amfiteatterilla tuliesitys. jos nyt ei ole käynyt selväksi, oli vilu ja se mikä lie palamista edistävä aine haisi aika voimakkaasti, mutta katsoihan tuon. katselmuksen aikainen toteamus: "mistä tahansa saa hienoa, kun vain lisää tulen." kyllä henna, olen samaa mieltä.

jukka huitila, variant spectrum
tämä on varmaan useimmille keskustassa liikkuneille tuttu näky, vaikka ei olisikaan ollut tietoinen itse lux helsingistä. vihreä jedi-ritarin lasermiekka halkoo taivasta, miekkaa pitelee eri sävyillä leikittelevä, ennen niin nihkeän väritön maamerkki.


heh, no tämähän oli myös kiva, siis oikeasti. musta ei tulisi ikinä kovin hyvää kriitikkoa, kun lässyttelen. mutta se musiikkitalo ei sykähdyttänyt toteutuksen tasolla. ok, oli osa niistä hesperian puiston lampuista aika, eh, kummallisia.

sunnuntai 8. tammikuuta 2012

lisää lintuja

jatkan lintuaiheisten asioiden esittelykierrosta:


joutsen-taulun on maalannut miska. en ole kuullut miskasta aikoihin, taulun vuosiluku on 2006. ihan minua varten maalattu, pohjan ostin itse (no sain), pyysin lintuja ja sinistä.

lintuverhotkin, heh, ikeasta tietysti. keltainen paita on oma vanha!


saan aina toisinaan usein lintukortteja. nämä lunnit juttelevat islanniksi, he ovat menossa uimaan.


kyllä, lisää lintutauluja.


koska rakastan krääsää, mulla on sanni-tädin perintönä tällaisia munakuppeja. täydellisen epäkäytännöllinen kokoelma, mutta niin hienoja! näitä on neljäskin, roosan sävyinen.

näihin liittyy myös tarina, jonka luonnollisesti aion kertoa. kun vihdoin toin lintuset mukanani helsinkiin, olin yksittäispakannut jokaisen heistä sanomalehtikääreeseen. matkalaukkua purkaessani olin hieman huolimaton, yksi kääre aukesi varoittamatta ja muistan elävästi sen hetken, kun roosan värinen munakuppi lensi lievähkössä kaaressa pihlajamäen olohuoneen laminaatille. ilmeeni oli epäilemättä näkemisen arvoinen, saatoin myös huudahtaa ja sekunnin murto-osan aikana kävin läpi rajun tunneskaalan, kun voimattomana odotin murskaako laminaatti uuden ystäväni. 

huokaisin helpotuksesta, sillä kuin ihmeen kaupalla lintu säilyi ehjänä! hengitykseni ei kuitenkaan ennättänyt tasaantua, kun jostakin lennähti toinen munakuppi, se keltainen. aivan täsmälleen samanlainen upea lento, kohti lattiaa, kohti täsmälleen samaa kohtaa lattiassa? suoraan päin roosaa lintua, joka juuri oli selvinnyt hengissä koettelemuksestansa... ja sen pää irtosi törmäyksessä. olin murtunut. no en, se oli sievä teurastus, yhdellä liimauksella korjattu ja jos en olisi juuri tätä kertonut, kukaan ei tietäisi totuutta.

tämän episodin vuoksi roosa lintu on kuitenkin aina ollut erillään tovereistaan, siksi hän ei päätynyt yhteiseen kuvaankaan. ensi kerralla esittelen hänestä erillisen muotokuvan, hän on viehkeä.

ja jatkuu.


on sentään muitakin astioita, rakastan iittalan taikaa ja satumetsää. sielunmaisemia ja noin?


mustana myös, sain töistä läksiäislahjaksi. lintumukissa on oiva toikan tyyppejä, saakohan näitä vielä? omani on tummanharmaa, mutta niitä oli myös sinisenä ja vihreänä silloin aikoinaan 2010. tätä mä tietysti kinusin, sain syntymäpäivälahjaksi, mutta se sininenkin olisi nätti.

joskus muinoin oli tapana heittää läppää ns. normilesboista, jotka tapaavat toisensa, rahtaavat lasieläimensä toistensa luo ja vihdoin kuukauden suhteen jälkeen muuttavat yhteen. tai jotakin sellaista. heh, no mullahan on pieniä lasieläimiä. kun seurusteltiin peipon kanssa, noudatin kaavaa ja vein yhden lasisen jäniksen eerikinkadun kirjahyllyyn.


lahjus tämäkin, iittalan peltipurkki, birds by penttinen. tykkään! 


loppuun vielä, ei lintu enää mutta siivekäs. enkeli on nanna bayerin, sain sen kauan sitten ystävältäni suvilta. suvi on itsekin opiskellut keramiikkaa (mietin pitkään, voiko noin sanoa), mulla on myös hänen tekemiään juttuja, mm. aivan ihastuttava merihevostaulu.

mun oli pienenä järkyttävät määrät näitä posliinihärpäkkeitä, oon säästänyt leikkimielisesti ne kliseisimmät/mieluisimmat. noita hevosia oli ihan kaikilla, korkokenkä oli oma erityinen suosikkini.

mentävä on.

aamuaurinko paistoi niin, ettei kylpyhuoneeseen tarvinnut laittaa valoja. aurinko saa minut tyytyväiseksi, ihan noin muutenkin, jos ei huomioida sen suurempaa roolia elämän edellytys. tai ehkä paremminkin, se on elämän edellytys myös henkisesti, mä en kestäisi jatkuvaa pimeyttä. koko talvi kuljetaan läpi sen voimin, päivä pitenee taas.

tammerkoski
aurinkoa tai ei, yökukkuminen on loman aikana lisääntynyt, eilen venähti neljään saakka. viikko aikaa kääntää rytmiä. yhtä lailla aikaa opetella sanomaan ei, edes yhden kerran, että ehtisi tehdä jotakin kotona; siivota, ommella, katsoa eepun kiikuttamia sarjoja, frenditkin on yhä kesken. kohta on taas mentävä, ensin meri-rastilaan, illalla on tarkoitus tarkastaa lux helsinki. se on huomenna viimeistä päivää.

suosikkiputous
maisan keittiö
kerttu
pallo
kävin alkuviikosta tampereella maisan luona. pidin tieraa sylissä, vaihdoin vaippoja, seurasin sivusta äärimmäisen epäilevää suhtautumista banaanisoseeseen. olisi ollut hyvä olla pidempäänkin, nähdä tuttuja paikkoja. nyt vietin käytännössä koko päivän peltolammilla, vähän kävelin koskenrantaa ja tietysti suosikkisillan, näin pienen putouksen ja tappoaltaan, sen joka on synkkä ja pyörteinen. tampereen matkakortti on voimassa vielä tämän vuoden loppuun, arvoakin oli jäljellä.


muuten aika on kulunut täällä. söin sushia suvin kanssa krunassa ja opiskelijalounasta anikón kanssa kaivolla. katsoimme n. kymmenen hengen porukalla the girl with the dragon tattoon tennispalatsissa ja vietimme yhtä suuren suuremman porukan voimin iltaa mann'silla, no ehkä yötäkin.

olin myös lautapeli-illassa, en ehkä tajunnut pelistä puoliakaan ja näin ollen keskityin kyseenalaistamaan muiden ratkaisuja. pelin nimi oli muuten descent, fantasia- ja pelinörtti veljeni on varmasti nyt ylpeä, sisko kaiketi myös. minussa on mennyt jotakin pieleen?