kävin leikkimässä kummipojan kanssa, eteisestä kaikui vaativa "missä lahjat?" jota seurasi vaativampi "onko enempää lahjoja?", valitettavasti ei ollut. dinosaurukset olivat ensin vähän tylsiä, kun niistä ei kuulunut mitään ääntä eikä vilkkunut valoja, mutta koko vierailu meni lopulta kahvihetkeä lukuun ottamatta dinosaurusmaassa.

hei, tuletko meille kylään, meidän luola on täällä. no mutta tulen, saako teillä kahvia? saa kahvia. mennään nukkumaan. UUDESTAAN. hei, tuletko meille kylään, meillä on luola tässä. missä sinä asut? kaukana kaukana. saako teillä kahvia? EI. saanko tulla kylään? EI SAA. nyt linnu-täti, nyt sun pitää sanoa "äiti, mennäänkö kauppaan?". äiti, mennäänkö kauppaan? joo! leipää, kurkkua, juustoa. tuu mennään luolaan.

puoli omaisuutta on muuttolaatikoissa, vaikka asunnonvaihtoon on vielä melkein kuukausi. tämä on toisaalta testi, olen pakannut vain sen, mitä en varmasti tarvitse. muuton jälkeen voisi arvioida taas hieman, mitä järkeä on pitää näin valtavaa määrää materiaa, jos sille ei ole edes akuuttia käyttöä.

ulkona on kamalan liukasta, yksinäinen lintu viserteli mäkelänkadun reunuspuussa, musta tuntui aivan keväältä. mietittiin, että voisi kyllä hypätä huhtikuuhun vaikka suoraan, toisaalta jokaisessa kuukaudessa on omat tähtihetkensä.

teen perunasalaattia, h halusi että leivotaan jotakin illaksi, siis kääretorttua. en osaa oikein hahmottaa tätä vuotta, paikoitellen vähän turhan raskas, erityisesti syksyllä. eipä sillä, synkillä muistoilla on tapana haaleta, aika kuluu kuitenkin. yksi on usein mielessä, bunny ei kulje mukana uuteen kotiin.