lykke li muistuttaa mustasta minihameesta, viininpunaisesta paidasta, tummista pitkistä hiuksista, tyttöjen klubista ja korkokengistä.

piparitaikinaostoksilla kerkesin alleviivata, että sokerikuorrutetta ostetaan vaaleanpunaista tai valkoista, EI vihreää. mutta kappas, vain vihreää oli jäljellä. teimme kuorrutteet itse, tytön kanssa-asujalla oli miellyttävä elintarvikevärikokoelma. koristelimme esimerkiksi sinisiä, keltaisia ja punaisia kärpässieniä sekä nurinkurisen äitimaan lipun.

mulla on nykyään sellainen kurpitsa, jolle halusin antaa nimeksi toveri, mutta se oli kuulemma liian jotakin, venäläistä veljeilyä, herroja, sen sellaista. nyt ehkä hieman väritin tuota edellä mainittua. kurpitsan nimeksi tuli lopulta tuhatkauno, kasvilla on kaunis tarina ja kaunokaista oli myös eräässä rooibosteessä. tuhatkauno asuu viiskulman lähellä, se saisi muuttaa tännekin, mutta minusta sen on oikein hyvä.

itsenäisyyspäivän vastaanoton sijaan katsoimme imperiumin vastaiskun. edellisillan uuden toivon kohdalla nukahdin kesken kaiken, onneksi olen nähnyt sen lukemattomia kertoja. punavuorelaisessa rautakaupassa on myynnissä mm. pinkki pulkka, se löytänee tiensä oikeaan osoitteeseen. aamulla tökin hädissäni vesaa, näytti onneton aivan kuolleelta eikä reagoinut ensimmäisiin silityksiin. googlen kääntäjällä voi kuunnella oman nimensä eri kielten aksenteilla lausuttuna. tällaista on elämäni nyt. lisäksi se on villasukkien neulontaa, ylenmääräistä opiskelustressiä sekä alkavia iltatöitä.