sunnuntai 31. heinäkuuta 2011

elämäasioita.

viikko sitten sisko kävi helsingissä, ehdittiin nähdä jäätelön verran. se oli kesän ensimmäinen irtojäätelö, maistoin pistaasia, hyvin jännittävän väristä ja makuista. oli lämmin päivä ja täydellisiä, kutsuvia, hattaraisia pilviä.




papukaijoja löytyy tokoinrannan ja linnunlaulun yhdistävän sillan läheltä.

hesari
juotiin ennakkoon syntymäpäivän kunniaksi ruttopuistossa helmeilevää omenaviiniä ja karpalomehua, nuoruusvuosia huokuva halpa yhdistelmä. ennen sai myös helmeilevää mansikkaviiniä, mutta siitä on jo aikaa. omenaversion lasipullo oli vaihtunut muoviseen.

käytiin superpäivillä elinan ja hennan kanssa katsomassa lars von trierin melancholia. en ollut selvittänyt elokuvasta sen pahemmin mitään, muistin vain että loppuratkaisu selviää heti alussa. ihminen on voimaton luonnon edessä, rakastan sitä. nautin tietystä ylitsepursuilevasta kauneudesta ja rauhasta. ennen melancholiaa näin the tree of lifen trailerin, toistamiseen. ja tähän tunnelmaan kiteytyy, no, kaikkeus! mun tulee sellainen tunne, että voisin kuolla onnellisena, ja tahtoisin kuvata koko maailman.


syntymäpäivän aattona oli äkäinen päivä. ajettiin nurmijärvelle, vaikka pilvistä näki että kohta tulee vettä. juotiin kahvia sääksjärven rannalla ja oltiin melko hiljaa. kävin kahlaamassa vedessä, tuuli meinasi viedä hameen helman mennessään. vesirajan kohdalla hiekassa oli pienen, kuovin näköisen lintusen jälkiä, mutta en ehtinyt enää kuvata niitä.





paluumatkalla sai ajaa hyvin hiljaa. moni auto oli pysähtynyt moottoritien varteen, tie lainehti vedestä eikä eteensä nähnyt. mutta autossa en pelkää ukkosta. keiju kyllä väitti että jännitin, ehkä mä vähän, vaikka luotankin ajotaitoon. voi kesä, lämpö ja kesäsateet.

syntymäpäivänä nukuttiin pitkään. sain aamupalan sänkyyn, tosin ehkä joskus iltapäivästä vasta. leivoin kakun, tein marenkiin sudenkorennon kuvan, vaikkei sitä enää myöhemmin erottanut. marenki elää uunissa. illalla oltiin kalliossa, b12:ssa ice agen laiskiaisen näköinen mies kertoi meille, kuinka kauniita naisia olemme. ulla sanoi sille ymmärrätkö että noi on yhdessä, mies innostui siitä vähän. mietin taas, että ihmisillä on kauhea tarve määritellä juttuja, ennen kuin itse edes tietää missä mennään. paettiin vaasankadun yöhön.

en oikeastaan ole tehnyt mitään, torkkunut ja kuunnellut musiikkia. vietän itsenäistä päivää, laura on yhä kotkassa. juon nykyään enemmän kahvia, vaikka on lämminkin. jalkaa särkee edelleen, syksymmällä on pakko yrittää varata aika jonnekin. tänään olisi homotekno open air kalasatamassa jossakin, voisin ulkoiluttaa nikonia. nyt sopii taas vähän liikkua, kun eläimet ovat antaneet anteeksi viime aikojen menemiseni.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti