pakkasin viimeisenä työpäivänä siniset vaatteet poistuvien pussiin, palautin avaimet ja otin kahvihuoneesta mukaan oman mukini. ei se tuntunut niin kummalliselta, kuin olisin olettanut. vähän haikealta, mutta olin silti aika kylmä. kävelin viereiseen etolaan ja ostin puhallettavan vasarahain.
eilen oli yksi parhaista päivistä, istuin lauran ikkunalaudalla ja odotin keijua. kuunneltiin pmmp:tä ja ajettiin nurmijärvelle. paikallisen s-marketin pihalta ei saanut kirsikoita, mutta mansikoita ja niitä herneitä kyllä. keiju oli luvannut, että sääksjärvessä on niin kirkasta vettä, että pohja näkyy vaikka olisi syvälläkin, eikä se valhetta ollut. siellä oli vähän pelottava musta kohta, pysyteltiin sopivan etäisyyden päässä.
kirjoitettiin ylös lapsuuden pelkoja ja muita asioita. pieni poika huusi äidilleen, kun vedessä lipui sorsalauma, äitisorsa ja ainakin viisi pikkuista. mä uskalsin sukeltaa.
| keiju taiteili |
| kyydissä |
mä keitin vielä uniteet ja tein leivät. ja mä mietin kuinka mä tykkään nyt, tästä kaikesta.
ei mennäkään huomenna leimareihin, vaan aurinkolahteen. haikailen sinne vähän.
älä päästä irti, pidä kii. tällaista on ehkä olla nuori - ilman huolta. ota kädestä.
Oi kuinka ihania uusia päivityksiä ja kuvia sulla on! Osaat vangita paperille - ja kokea livenä - juuri sellaisen haikean ihanan ja hitaan kesäfiiliksen.
VastaaPoistakiitos ^^
VastaaPoista