torstai 4. elokuuta 2011

minulla on keksejä, jotka maistuvat mustaherukkateeltä, ja kirja, jonka pelkään loppuvan kesken ennen kuin se on ehtinyt täyttyä edes puolilleen.

eilen istuttiin tekniikan museon takana pienellä nurmikkoalueella, jota valkoposkihanhet piirittivät. peippo sanoi asuneensa ennen pukinmäellä, se kuulosti hassulta, mutta peippo onkin suomenruotsalainen. olen miettinyt kauheasti, onko olemassa muita muttia kuin negatiivisia. tavallaan, jos sanoo mutta peippo onkin suomenruotsalainen, sehän on aika neutraali mutta? en tiedä. tällaisina hetkinä kaipaan kauheasti yliopistolle ja haluaisin tutkia, vertailla, tehdä päätelmiä. keväällä sitten!

olin kesän ensimmäistä kertaa suokissa, minulla oli huonot vaatteet ja haikea mieli, vaan on siellä aina yhtä nättiä. menisin vielä toisenkin kerran, se on muka aina niin suuri vaiva, vaikka eihän lauttamatka kovin kauaa kestä.

olen angstannut jo viikkotolkulla sitä, kun pitää mennä kokkolaan ja olla siellä ainakin monta päivää, mikä tässä tapauksessa tarkoittaa kahdeksaa. nyt olen alkanut saavuttaa tiettyä seesteisyyttä, olen oikeastaan jopa hieman innoissani. laura menee lauantaina naimisiin, löysin kengät joita en muistanut omistavani, ja kaksi vuotta sitten suomenlinna-häihin ostettu mekko mahtuu yhä päälle. ja näytti törkeän hyvältä.

äiti odottaa kovin, että tulen. kuulemma veerakin on jo päättänyt, että mennään torstaina museokierrokselle. museot ovat torstaisin ilmaisia. veera on ikäiseni, äidin jonkinlaisen määrittelemättömän miesystävän tytär, ja veeran tytär on jo neljä kuukautta vanha. olen ihan kiitollinen, että äidillä on joku paapottava. tältä suunnalta ei ole vielä hetkeen tulossa.

eilen ikea-reissulla totesin, ettei minulla ole mitään auktoriteettia kaksivuotiaaseen kummipoikaan. en mä mitään lapsia osaa käsitellä. mitä niille pitäisi tehdä, kun ne paiskovat asioita ja huutavat heti jos joku ei ole hyvin (tai niinkuin tahtoisivat) ja juoksentelevat päättömästi paikasta toiseen? ja kuitenkin muksu on rakas, ollut osa elämääni jo ennen kuin syntyi.

hei, suokissa päälleni leijaili rapistuneita vaahteranlehtiä. tänään tipahti postiluukusta hsl:n uusi aikataulukirja. se tarkoittaa väistämättä syksyä, vaikka kai kesä vielä jatkuukin. jatkuuhan.






muutettiin laura ja kummipoika meri-rastilaan, tuntui kuin olisi kotiinsa tullut. meri-rastilan ajoista on jo kolme vuotta, enemmänkin?

vuotien tappotolpat.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti