keskiviikko 4. syyskuuta 2013

hyvä semipäiväkirjani, vietimme viikonlopun h:n lapsuudenystävän luona jyväskylässä. siellä oli sellaista aikuista menoa, kuten oma pankin rintamamiestalo, mukava vahtikoira, sauna lämpiämässä sekä tietysti saksalainen punainen farkku, tosin en tiedä onko volkkari enää ehdottomasti saksalainen mutta nimestä päätellen oli ainakin joskus. sitten sai nukkua leveässä parisängyssä vieras/työhuoneessa ja joku toinen keitti aamukahvit ja -puurot, pihalla sai noin vain napattua omenan suoraan puusta ja olen ihan varma, että se ruohokin oli siellä vihreämpää. kuuluisan kivenheiton omalla kohdallani ehkä öö viiden heiton päässä oli myös järvi, sillä mikä omakotitaloalue olisi täydellinen ilman läheistä rantaa.

kävimme samalla reissulla katsomassa lauraa ja ok-vauvvaa, joka on nykyisin ok-taapero. tultiin ihan ok toimeen, vaikka edellisvierailusta oli vierähtänyt jo n. 1,5 vuotta. en nyt tiedä onko tämä sitä biologiaa vai mitä, mutta jotenkin näitä lapsia alkaa olla ympärillä kuin sieniä sateella / muurahaisia keossa / lintuja parvessa / valitse oma, ja mun mielestä sekin on aika ok. en vieläkään tiedä tuleeko omia, älä edes kysy.

sunnuntai-iltana palasimme takaisin kliiniseen opiskelija-asuntoomme, josta edelleen pidän, koska se on yhteinen, täynnä omia ja toisen asioita. muutaman viikon kuluttua h lähtee, kukaan ei enää herää ennen minua paitsi vesa, joka on melkein aina hereillä? vielä ei välttämättä edes jännitä, mutta jossakin tuolla on etäisiä ajatuksia miltä musta sitten tuntuu, kun tulen ensimmäistä kertaa tyhjään kotiin.

kolme kuukautta on vähän.
syksyn opintopistetavoite on 38, mahdollisesti 41.

olen kuitenkin kaiken keskellä oppinut kaksi hyvin tärkeää asiaa:
1. pelkään lattiakaivoja
2. tulen onnelliseksi yhteisistä ruokaostoksista.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti