en odottanut, että se olisi ihan näin päättynyt. aamulla, kun lähdin juttelemaan amanuenssin kanssa, kuvittelin käyväni uudessa kirjastossa joka muuten oli hieno, koululla syömässä, yhdellä oppitunnilla... illalla jäniksen viime syksyn sijaishuoltaja tuli kyläilemään, jänis oli seurallinen ja nälkäinen herkkunappeja ja banaania.
yhdeksän jälkeen vointi oli niin huono, että lähdimme viikin päivystykseen. jänis taisteli läpi ensimmäisestä rauhoittavasta, toisenkaan jälkeen ei saanut tassua pistää. ootko miettinyt näitä uurnavaihtoehtoja? silittelin niskaa, se on oli kaikkein pehmoisin. en halunnut nostaa jänistä syliin, muistan vielä liian hyvin alkukesältä, miltä tuntui pidellä kuollutta citykania.
on jotenkin naurettavaa, miten toisiaan sää onnistuu olemaan juuri tilanteeseen sopiva. pimeydessä, haituvaisessa tihkusateessa juoksin 68:n pysäkille, siihen aikaan tiistaina ei ollut muita matkustajia.
tänään ei ole opetusta, siivoan häkin pois. tuntuu kummalliselta, ettei kukaan änge viereen kerjäämään rapsutuksia. en halua katsoa tyhjää häkkiä. vielä eilen mä ostin uutta heinääkin.
ja koko yön näin unia, että rauhoittava ei tehonnut. että jänis olikin vielä tässä, oikein hyvinvoivana.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti