plaaplaaplaa. mulla ei oikeasti olisi aikaa tällaiseen, mutta. istuin tänään koululla seitsemään asti, kävin kaupassa, tein lisää läksyjä. olen sanonut päivän aikana ehkä 40 sanaa, joista noin puolet tuntemattomille ihmisille, mm. jollekin tytölle, jonka tapasin keittiössämme.

ja miksi silti tuntuu siltä, kuin ei olisi saanut mitään aikaiseksi? eikä mulle edes makseta tästä, siis oikeasti, ei kela eikä kukaan muukaan. no, mamma sitten.

fiksaatio ympyrätaloon

oikeasti sain paljon tehtyä, mutta sääntönä on, etten saa ruksia mitään yli listalta, ennen kuin asia on hoidettu täydellisesti. haha. jos kyseessä on palautus, ei auta, vaikka tehtävä olisi tehtynä. ruksin saa vasta, kun tehtävä on virallisesti palautettu. pitäisiköhän laatia listalle esilista.

torkkelinmäel, aijai keltsi ja sinkku

olen nyt lähinnä väsynyt, taas vai edelleen? seuraavaksi vuorossa saksa, taas vai edelleen? 

hennan vanha koti

täällä pidetään juhlat lauantaina, kun olen poissa. en kyllä ainakaan halua, että tuntemattomat hengaavat huoneessani. on myös hienoa aloittaa lause en kyllä, tavallaan niiden pitäisi kumota toisensa. 

meduusa auringossa

tämän päivän perusteella tiedän melko paljon keskuskauppakamarin välimiesmenettelystä sekä matkajärjestelyiden taloudellisesta hallinnasta. lisäksi olen entistä vakuuttuneempi siitä, että hops on olemassa vain viedäkseen aikaa tärkeämmiltä asioilta.

joo oon asunut siellä

näillä mennään.

mun meritähtönen