olen virkannut ja katsonut elokuvia, vanha ja tylsä? kuulemma järkevä. tunnilla kirjoiteltiin toisillemme hyviä puolia, minussa onnistunutta on tunnollisuus, täsmällisyys, järkevyys. olivat työtä varten ajateltuja ominaisuuksia, mitähän ne muun elämän vahvuudet mahtavat olla. joskus kauan sitten tehtiin anjun kanssa näitä listoja, että sai kiinnekohtia, jotakin mihin tarttua. 

olen nukkunut melkein puolia vuorokausia. iltaisin katson pimeää huonetta, ettei kukaan seiso sänkyni vieressä. vanhojen mekko muuttuu hirtetyksi. ja se meduusa, se roikkuu vieläkin kattokruunusta, ohi kulkiessani väistän kuuliaisesti. oikea malliesimerkki saamattomuudesta.

olen kävellyt. auringonlaskun aikaan kävin vanhankaupunginkoskella, keväisin veden määrä on valtava. kosken yli kulkeva silta oli vielä suljettu, jälkiä siellä silti näkyi. 

arabianrannassa on otettu mallia viikistä. näin kaukana luonnonsuojelualueen pienen kaarisillan, kävin siellä viimeksi kesällä, kun eivät ottaneet minua mukaan saarijärvelle. menin kuitenkin yöksi kannelmäkeen. kohta voi jo kiivetä lintutorniin ja kuunnella tyhjyyttä. 

olen ruokkinut kissoja talinrannassa, bussimatka kestää ikuisuuden. riksulla on vain pikakahvia. talinrannan lähellä on niitä kävelyteitä, jotka kasvavat merestä.

olen panikoinut tietokoneasioista, mac-tukihenkilö kävi tarkistamassa ettei viiruksia ole. pitäisi ymmärtää enemmän.

olen pelannut scrablea, voitin molemmat pelit. kerrankin! ginpiina on esimerkiksi ahdistus siitä, kun ei saa lonkeroa?

mutta, tänään tapasin bussissa nro 18 kärpäsen. se oli hassu kärpänen, kärpästeli vasten ikkunaa ja tipahteli, sitten se köllötteli selällään. ojensin aina sormeni, kärpänen tarttui kiinni ja hengaili. se suki siipiänsä ja taputteli takimmaisilla jaloillaan, miten epätodellinen näky. 

annoin kärpäselle nimeksi kärpänen.

kävelin töölöstä kotiin, aurinko yritti paistaa.

hypin lintsin kallioilla kiveltä kivelle, se tuntuu vieläkin samanlaiselta kuin lapsena. kun tietää, että kengänpohjat pitävät. luottaa, että seuraavankin kiven päällä pysyy. olisi pitänyt olla niitä saippuakuplia mukana, haha, saippuakuplista tulee hyvälle tuulelle.

katsoin sinisen, näin sen ensimmäisen kerran lukiossa ja ihastuin. lapsella on sähkönsininen tikkaripaperi, kimalteleva. oma kimalteleva siniseni on ehkä kääre jostakin kukasta. tällaisia mä säilytän, mutta se on se tunne.

hei taivas on nyt punainen.