hei miten olen selvinnyt näistä päivistä, en tiedä. koulussa on liikaa asioita, mistään ei voi luistaa, pakko tehdä ja jaksaa ja suorittaa, opetella, ymmärtää, osata selittää. tänään haettiin viimeinen huonekalu pikku huopalahdesta, ei todellakaan kiinnosta myydä hetkeen mitään huuto.netissä tai missään, kauhea itsestä riippumaton säätäminen. palautin avaimen, suljin sen oven perässäni toistaiseksi viimeisen kerran.
olin eilen ihan liian kipeä, maailman pelasti pieni suuri harmaa pupu, jonka viereen kävin lattialle makaamaan. pehmeä, lämmin pupu, naamaani nuoleva pupu. pupu, jonka korvissa välillä tuntee sydämen sykkeen. tuossa se on selän takana nytkin, koivet ojossa, nenä väpättäen.
nyt aion syödä neljä suklaavohvelia, juoda teetä, katsoa jakson gilmoren tyttöjä ja käydä nukkumaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti