elämäni ensimmäinen haikara.

viimeistä viikkoa viedään, sen huomaakin. pakkasin jo epähuomiossa wake up lightini, eilen illalla nukkumaan mennessä pohdinkin sitten hetken, mitä käytän valona. onneksi vitriinissä oli muutama omenakaramellin tuoksuinen tuikku, alustaksi kelpasi pieni paistinpannu. ennen unta täytyy olla kattokruunua himmeämpi valo tarjolla.

odotan aika ristiriitaisin tuntein tulevaa. muuttaminen on ihanaa, uuden aloittaminen on ihanaa, mutta samalla outoa. olen asunut lauran kanssa niin kauan, etten enää muista aikaa ennen meidän kotiamme. hassua, ettei muka enää ole yhteistä osoitetta. joka päivä on uusi entä jos, mietin ihan liikaa.

outoa on myös olla muiden jaloissa. olen tottunut vapauteeni, siihen että saa mennä ja tulla miten tahtoo. käyttäytymisintuitioni kertoo, että on kohteliasta ilmoittaa ainakin suurin piirtein menemisistään sille, jonka luona on yötä. tämä sotii valtavasti vapaudenkaipuutani vastaan. ihan kuin ärhäkkä pikkuteini, mitä se sulle kuuluu miten menen ja missä olen?

tapsulle löytyi vihdoin paikka, hän pääsee aurinkolahteen. siellä on paljon ikkunoita ja merinäköala, niin paljon katseltavaa.

viikonloppu oli oikein hyvä, lähdettiin lauantaina loviisaan mökille. sai olla ilman tietokonetta, ilman uutisia. aurinko paistoi, merivesi oli sakeaa ja tyyntä. yöllä oli mieletöntä katsoa tähtiä pilvettömältä taivaalta, ilman kaupungin häiritseviä valoja. nähtiin sonjan kanssa tähdenlento, mä toivoinkin. saunottiin ja syötiin liikaa, leikittiin arvoitusleikkejä, pelattiin pelejä joissa hävisin.


hei, me nähtiin haikarakin, kaksi kertaa. se oli suuri, en ole koskaan nähnyt luonnossa niin suurta lintua niin läheltä. sillä oli ehkä pesä kaislikossa, se säikähti kun vein biojätteitä kompostiin. 

ei huvittanut yhtään tulla takaisin kotiin pahvilaatikoiden ja epäjärjestyksen keskelle. taru haki heurekan parkkipaikalle, syötiin autossa ja käveltiin vantaanjoen viertä, käytiin keinumassa jonkun koulun pihassa. olin kotona vasta myöhään, kun ulkona oli jo kylmä.

mulla oli koko viikonlopun ajan saippuakuplia laukussa, mutta en muistanut puhaltaa niitä kertaakaan. pian taas?

mies oli illalla juhlimassa. kotiin tultuaan hän käveli kierreportaat ylös, sammutti valon ja kävi nukkumaan. aamulla herättyään hän katsoi ulos ikkunasta ja tappoi itsensä. miksi?

mökkiarvoituksia parhaimmillaan.