ulkona paistaa syysaurinko, mun tekisi eniten mieli lähteä kävelemään päättömästi. muuttaminen taitaa kuitenkin voittaa. en edelleenkään osaa sisäistää ajatusta, etten vielä itse muuta, mutta ei ole kotiakaan. imuroin ja pakkasin petauspatjaa ja haaveilin siitä hetkestä, kun saa laittaa oman sängyn uuteen huoneeseen.

eilinen muuttopäivä oli kieltämättä taas yksi lesboelämän peipon lanseeraus, kiitos ja tack perusteista, kivijalka suorastaan: kuusi muuttajaa, joista kolme oli lauroja. kaikki sujui yllättävän kivuttomasti ja nopeasti, toisaalta en itse ollut kantamassa pyykkikonetta. linnanmäen suunnalla näkyi värikäs auringonlasku, kun istuimme kaarlenkujalle juomaan punaista limpparia ja syömään minikarkkeja.

käytiin vielä porukalla syömässä bullmanissa, ensimmäinen kerta vaikka naapurissa olen asunut yli vuoden. mielenkiintoinen paikka se, tarjoilijoiden välistä vittuilua, humaltuneita asiakkaita ja sisustus suoraan joltain kaukaiselta vuosikymmeneltä. aika sympaattista lopulta, vaikka ehkä sympaattinen ei olekaan se sana mitä tarkoittaisin käyttää. ennemmin sellainen rosoisen menneen ajan suomalainen. herätti samoja mielikuvia, kuin 90-luvun alun ensimmäiset tenavatähdet.

viikon pahin päivä on ainakin takana, käytiin viemässä eläimet sijaiskoteihin. bunny oli matkasta niin loukkaantunut, että se ei suostunut syömään banaaniakaan. maistui kuulemma heti, kun olin lähtenyt. tapsun kanssa vihelleltiin vielä tuossa kadulla, sisälle tultuani meinasin tavasta viheltää uudestaan ja tajusin ettei kukaan vastaa. tyypit pärjäävät varmasti oikein hyvin, mä ehkä hieman huonommin.

nyt on kuitenkin jo ensimmäinen päivä, enää kuukausi jäljellä. yksi pieni kuukausi, on se nähty että aika katoaa. mihin meni syyskuu? ja entä kolme edellistä kuukautta? kesäkuun alussa olin vielä töissä, kävin siskon luona tukholmassa, en tiennyt keijusta mitään. tehokkaastihan tuo elämä menee uusiksi lyhyessä hetkessä.