maanantai 27. kesäkuuta 2011

voisin osata nukkua hyvin enemmän kuin yhden yön kerrallaan. mistä näitä univaikeuksia sikiää. mitä enemmän valvon, sitä ahdistuneempi olen valvomisesta, en pysty rentoutumaan, en varmasti saa unta, ahdistun enemmän. ihana pieni kierre, joka toivottavasti katkeaa kun viimeinen työvuoro on ohi.

purkasin pakasteita, tiedän suunnilleen mitä missäkin paketissa on, vaikka paketin päällä ei lukisikaan mitään. mikä määrä turhaa tietoa mahtuu kolmeen vuoteen... joistain asioista pidän, nopeudesta ja siisteydestä, järjestyksestä, mutta sitten työ muistuttaa huonoista puolista ja olen onnellinen kun pääsen pois.

käytiin kävelyllä töölössä, en oikeastaan puhunut kuin muutamista pääkohdista, enimmäkseen kuuntelin ja kuvasin. ilta-aurinko, aamuaurinko, mikä tahansa aurinko kelpaa, ja vesi. haluan olla vapaa, neljä viimeistä työvuoroa kahlitsee pahemmin kuin jatkuvuus. sitä on tietoinen päätöksestä ja odottaa. vähän sama, kuin sanoa lapselle että ollaan matkalla jonnekin, ja lapsi haluaa tietää joko kohta ollaan perillä.

jalka on taas kipeä, kävin ostamassa kylmägeeliä. tyhmintä, koska yksi maailman kivoimmista asioista on: käveleminen.

mistä tuli mieleeni, luin tällaisesta: "hieno, upea, ja superlatiivit loppuvat kesken!"
niin anteeksi kuinka?

haluan
~ viikin pelloille
~ suokkiin
~ rastilaan ja kallahdenniemelle
~ uimaan, ohoh.

ja sitten haluan herneitä ja kirsikoita.








Ei kommentteja:

Lähetä kommentti