käpylä

haluaisin nukkua.

lähdin perjantaina baariin, vaikka ei pitänyt. syötiin yöllä roskaruokaa postitalon edustalla ja mentiin sateessa uimaan töölönlahteen. tavarani odottivat pinkin sateenvarjon alla rannalla.

se oli ihanaa. ei mutainen pohja, likainen vesi eikä epämääräinen vesikasvillisuus, ei synkkyys. se, että en pelännyt paljoa. monena vuonna olen jättänyt uimatta, koska ahdistun siitä mitä en voi ymmärtää, mitä en voi varmasti nähdä, mikä on loputonta. vesi on maailman ihmeellisin asia.

nukuin ennen turkua hyvin vähän, ehkä tunnin, suurimman osan siitä junassa. tädin luona tiskasin, että sain olla ajatuksissani. liikaa ihmisiä ja ehdottomasti liikaa tuntemattomia ihmisiä, sellaisia joita näkee kerran vuodessa aadan juhlissa. mitä sanottavaa niille pitäisi olla? ja mitä kysyttävää.

aada sanoi minua lintuksi. lintu sitä ja lintu tätä, minusta se oli hellyyttävää. tiina yritti välillä korjata että linnu se on, mutta aika tarpeettomasti. kummitytölle saan oikein paljon olla lintu, kenelle tahansa muullekin.


kotiin on aina kiva tulla, ihan vaikka vaan vuorokauden päästä. ja kotona mua odotti ohjelappu, johon oli kirjoitettu kommentteja, hymyilin. kukaan ei ikinä yleensä kommentoi, vaikka hauskinta on lukea toisten jättämiä ajatuksia.

purkkapaketista