torstai 28. helmikuuta 2013

käveltiin illalla valtsikalta kaivarin kautta punavuoreen, puhuttiin avioliitosta, katsottiin rannassa tähtitaivasta otava löytyy yhä. sanoin, miten kuljen äärilaidasta toiseen. keskustelupalstan kommenteissa kiitellään, kun lakialoite tasa-arvoisen avioliittolain puolesta kaatui lakivaliokunnassa. mun on niin vaikea ymmärtää, että joku iloitsee siitä. samaan aikaan fb:n feed täyttyi ystävien tykkäyksistä, tahdon2013-kampanja kerää nimiä tasa-arvoisen avioliittolain kansalaisaloitteeseen 19.3. alkaen.

puhuttiin siitä, millaisia arvoja vastustajien kommentit pitävät sisällään. ymmärtävätkö ihmiset, mitä arvoja edustavat? minkä takia toisilla on lupa sanoa, että tietyllä ryhmällä ei ole samaa oikeutta kuin itsellä on? ja suomalainen yhteiskunta käsittääkseni koettaa olla tasa-arvoinen. miksi on ok syrjiä toisia piiloutuen esimerkiksi uskonnon tai perinteen taakse? olisiko suoraselkäisempää vain todeta, että eläkäämme epätasa-arvoisessa yhteiskunnassa, jaotelkaamme ihmiset erilaisiin luokkiin, parhaassa luokassa olevat saavat kaikki oikeudet, toisiksi parhaassa olevat hieman vähemmän. näennäinen tasa-arvo hiertää.

en osaa pukea näitä ajatuksia sanoiksi yhtä hienosti, kuin h eilen. en tunne arvoteorioita, en ole perehtynyt koko sosiaalipsykologian alaan. tekisi varmaan hyvää ihan kenelle tahansa miettiä, mistä omat mielipiteet kumpuavat. onko taustalla tietoa, uskomuksia, pelkoja? en mä aina kaikkea ymmärrä, monesti nappaan itseni kiinni kummallisesta ennakkokäsityksestä.

ehkä aihe sitten on monelle niin vieras. jos ei ole itse koskaan joutunut taistelemaan oikeuksiensa puolesta, ei välttämättä tule ajatelleeksi, miltä tuntuu olla ilman jotakin. ja vaikka on ilman jotakin, ei välttämättä tiedä, miltä tuntuu olla ilman jotakin muuta.

joskus on niin pieni ja voimaton.

loppukevennyksenä mainittakoon: löysin lehtileikkeistäni mielipidekirjoituksen vuoden 2006 hesarista (6.3.). kirjoittaja kertoo joidenkin vuosikymmenten takaisesta ajasta, kun hän ja "mummeli" veivät loukkaantuneen pulun rautatientorilta pieneläinklinikalle. pululla oli rautalankaa jaloissa, lanka oli painunut ikävästi lihaan. klinikalla lanka poistettiin ja pulu pääsi ratikalla takaisin keskustaan. operaation hintatiedustelun vastaus oli "ei se mitään maksa. se on valtion pulu."

keskiviikko 20. helmikuuta 2013

arkiaamu

yritän parhaillaan raahautua koululle, sitten toiselle koululle, ja illalla itään kummipojalle. 

viime kesän pellavat ja unikon siemenkota

neuloin kuviolapaset, pääsevät käyttöön tänään. vuosien jälkeen valmistui myös maisan ampiaisraidoitettu pipo, seuraavaksi olisi sen oman pipon vuoro? ja pitäisi tikata sukatkin, kun ilmeisesti muutossa onnistuin hukkaamaan mummon tekemät puolipitkävartiset, joista kovin pidin. 

pöytä on olemassa vain kerätäkseen tavaraa

yhtenä päivänä sain olla ihan yksin, joten imuroin ja järjestelin reseptejä, katsoin kolme jaksoa greyn anatomiaa ja virkkasin raskausmekkoani. mekko on saanut nimensä, kun on niin suunnaton. se on enemmänkin virkkausta virkkauksen ilosta.


eilen tuli viestiä tuplavuoro, herra koira on yksin, joten kipaisin töölöstä avaimet ja kävelimme herra koiran kanssa meille. meinasi olla vähän vilu matkalla, mutta mikään ei sulata mun sydäntä samalla tavoin, kuin mion ilme, kun sille kuiskii kuka on söpöin koira, kuka? juostiin puolet arabian sillasta, katsoin taakseni ja taivas oli auringosta persikkainen.

herra koiran hymy

oikeasti pitäisi suorittaa velvollisuuksia nyt, oikeasti mun pitäisi jo olla matkalla. haaveilen matkasta ukrainaan ja päässä soi smg, vaikka en edes kuuntele mitään. tekisi mieli kuivattaa sitrushedelmien viipaleita ja istuttaa ne herneet, kun nyt muistaisi sitä multaakin joskus ostaa.

kts. edellinen pöytään liittyvä kuvateksti

kai tässä sopisi käynnistyä.


vanha reppuni!

perjantai 15. helmikuuta 2013

kuluneita päiviä voisi kuvailla seuraavasti:

agit prop, juno, iltatyö, kahvi, neulonta, kipeys, askartelu, väsymys, ikävä, onni.

aku ankan agricola-erikoisnumero (kevät 2007) aiheutti hilpeyttä. augustus: "kili kili. tahdotcos maistaa hercullista heinää? mahdat sitten candaa minun cuormani siitä palcaxi. sillä muotoo." wuohi: "luuletcos minua tompelixi, sorsa?"

kyynikko sai unicafen lounaalla lintukortin ja vaaleanpunaisiin folioihin käärittyjä sydänsuklaita. paljolti myös siksi, että olimme keskustelleet ystävänpäivän typeryydestä. jatkoimme luokseni iltapäiväkahveille, keitin oikeasti kahvia. 

näytän lapsuuskuvissa kuulemma pojalta.

erityisesti tämä on soinut mielessäni "and in the sea there is a fish, a fish that has a secret wish, a wish to be a big cactus with a pink flower on it" tree hugger - juno soundtrack.

musta on viime aikoina tuntunut, että ympärillä tapahtuu vain ikäviä asioita. ei niinkään lähipiirissä, vaan maailmassa yleisesti. on apaattinen olo ja yritän kadota jonnekin kirjoneuleiden ja ruokaohjeiden taakse, hymyilen kalalle, jolla on salainen toive. mietin matkaa itä-eurooppaan, ehkä viikonloppuna ehtisi taas vähän ommella. kynsilakan rippeet jatkavat eloansa, en muista koskaan kaupassa kynsilakanpoistoainetta. 

sanoin jokin aika sitten äidille, että mulla on tyttöystävä. "tulkaa käymään täällä!" taidan olla aika onnekas.

sunnuntai 10. helmikuuta 2013

itse lainailin politiikan historiaa ja ideologioita käsitteleviä kirjoja, h lainasi minulle anna ahmatovan runoja. en tiennyt, että ultra bran haikara on ahmatovaa, kaikkea ei aina ehdi huomata. edellisessä lauseessa käytin nollapersoonaa, mielessä on kielen rakenteita ja tusinoittain solmukohtia. olen usein hieman epävarma; kuinka tunnistaa parin vuosisadan takaisista teksteistä kieliopillisia piirteitä, joita ei ole enää olemassa nykykielessä? mutta osaan säätää asiakirjan asetukset pilkulleen tarkasti ihan melkein vaikka silmät kiinni ja etsiä vastaukset uuden koulusähköpostin hankaluuksiin.

en päässyt juhlistamaan 1-vuotiasta ok-vauvaa jyväskylään, onnittelukorttia tehdessäni löysin mummon vanhempien hääkuvan askartelulaatikosta. toisen, jo edesmenneen mummon kuvan yllä roikkuu kolibri-kaulakoru, joka muistuttaa oikeastaan kiwiä. on paljon uusia lankoja ja langoista valmistumassa paljon uusia hempeitä kuviolapasia. olen oppinut tekemään muistiinpanoja post-it-lapuille, voi luoja miten ärsyttävää.

katsoin junon, pidin musiikista ja mutkattomuudesta. olen kuulemma hyvin pedantti, siihen kiinnittää enemmän huomiota, kun toinen on lähellä paljon. viimeksi aamulla kuulin, että sänkyäni ei enää pedata, jos yritän oikoa peittoja viiden sentin takia. olen äitini kuva. olen miettinyt joustamattomuutta, mitä se on? onko se sitä, jos pitää kiinni viiden sentin peittoerheestä, vai sitä, että kieltäytyy hyväksymästä toisen viiden sentin peittoneuroosia? mieletön ongelma? ei, vastaan tullaan puolelta ja toiselta, mun on hyvä olla. metsä puilta.

tyttöni on kaunis ja hyvä, ja mua pelottaa suudella julkisesti. ei aina, mutta helsingin enimmässä ihmisvilinässä ainakin. ei elämäänsä voi elää niin, "entä jos joku tekee jotakin pahaa?". olen huomion suhteen melkoisen vaatimaton, enkä kovin välittäisi tuijotuksista. olen keskimittainen, soveliaan painoinen, vaalea caucasian, arkinen, kaikkea sitä, olematta kaikkea sitä.









torstai 31. tammikuuta 2013

uusia

vallilasta arabiaan alle neljässä tunnissa, sopiva määrä kantajatyttöjänaisia, pakumatkustajana lintu ja raitiovaunumatkustajana kani. lohikeittoa, laskiaispullia, valkoviiniä, kipeitä lihaksia ja malttamattomuutta. siinä ohessa syntaksin tenttikin jäi vihdoin taa kiitettävällä arvosanalla ai että olen onnellinen siitä.

elämä on hieman muuttunut, kuulostaa dramaattiselta. omaa aikaa on nykyään vähemmän, välillä myönnän kaipaavani sitä; hiljaisuutta, ajatuksia, kommentoimattomuutta. yhtenä aamuna peiton alla minä neuloin ja h yritti lukea, vanha ehtis kyllä olla vanhanakin. oikeasti ei saada mitään aikaiseksi, kun ollaan yhdessä, niin se kai menee, niin sen kai kuuluu mennä. ja sitten toisaalta, enhän mä vaihtais tästä mitään pois.

ripustin lintuja ja helmiä ikkunaan, huomenna ajattelin ommella muutamat koristetyynyliinat ja silittää parit verhot. koti on oikein kaunis ja siisti ja varsin uusi, pyykkitupaankin pääsee sisäkautta vaikka ballerinat jalassa.

loskassa kahlatessa kyllä mietin, että kesä olisi oikein mukava. 

herra koir... possu

vesa testaa valjaita


perjantai 25. tammikuuta 2013

venykekirjoitus

erilaiset kirjoitustavat kiinnostavat aina silloin tällöin: lapsena yritti kehittää omaa salakieltä ja tämä neliön näköinen merkki tarkoittaa m-kirjainta, sitten venäjää opiskellessa halusi kirjoittaa kaikki suomenkin sanat kyrillisin aakkosin. eilisellä kirjasuomen tunnilla törmäsin venykekirjoitukseen, josta on ilmeisesti hieman varioivia versioita, mutta lähtöajatus kuitenkin puhdasta kultaa. entäpä jos suomen pitkät vokaalit ja ääkköset merkittäisiin toisin?

och samma på venykekirjoitus:

erilaiset kirjoitustavat kínostavat aina silloin tællœin: lapsena yritti kehittâe omá salakieltæ ja tæmæ neliœn nækœinen merkki tarkoittá m-kirjainta, sitten venæjâe opiskellessa halusi kirjoittá kaikki suomenkin sanat kyrillisin ákkosin. eilisellæ kirjasuomen tunnilla tœrmæsin venykekirjoituksén, josta on ilmeisesti hieman varioivia versioita, mutta læhtœajatus kuitenkin puhdasta kultá. entæpæ jos suomen pitkæt vokálit ja âekkœset merkittæisín toisin?

keskiviikko 23. tammikuuta 2013

kyllä se koulu tästä hitaasti käynnistyy, kursseja on 4-5 ja lisäksi pitäisi tehdä muutama kirjatentti. mua väsyttää, yöunet ovat olleet aivan liian lyhyitä. onneksi kirkas ystävä jaksaa paistella pitkähkösti jo, eilen kuuntelin iltapäiväauringossa pikkulintujen liverrystä ja oh, jos olisin sulkenut silmäni, olisin voinut vannoa kevättä.

muutamia huomioita lähimenneisyydestä
~ mielessä on sata ja yhdeksän neulontaideaa, vaikka edellisiäkin on kesken ainakin kahden käden sormille.
~ nuori herra ranskanluppa opettelee elämään äskettäin heränneen viriiliytensä kanssa - niin opettelemme me muutkin.
~ pulkkamäen päältä näkyi siljan terminaali, kylmä viima toi rauhan kanssalaskijoilta. kaksi pinkkiä pulkkaa neitsytlaskuillansa, toverina heillä oli tuunaamaton stiga.
~ vakiotöitä tiedossa taas reilu viikoksi, mukavaa kun sieltä soitellaan, vaikken ole hakenut.
~ sain punaisen neilikan <3

lintupaitani ja päiväpeitto

hyasintti

bunnyn lautanen