elämä on hieman muuttunut, kuulostaa dramaattiselta. omaa aikaa on nykyään vähemmän, välillä myönnän kaipaavani sitä; hiljaisuutta, ajatuksia, kommentoimattomuutta. yhtenä aamuna peiton alla minä neuloin ja h yritti lukea, vanha ehtis kyllä olla vanhanakin. oikeasti ei saada mitään aikaiseksi, kun ollaan yhdessä, niin se kai menee, niin sen kai kuuluu mennä. ja sitten toisaalta, enhän mä vaihtais tästä mitään pois.
ripustin lintuja ja helmiä ikkunaan, huomenna ajattelin ommella muutamat koristetyynyliinat ja silittää parit verhot. koti on oikein kaunis ja siisti ja varsin uusi, pyykkitupaankin pääsee sisäkautta vaikka ballerinat jalassa.
loskassa kahlatessa kyllä mietin, että kesä olisi oikein mukava.
| herra koir... possu |
| vesa testaa valjaita |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti