pienellä jäniksellä riittää energiaa. tänään kuvasin mm. episodia jänis hyllyssä. vesa tykkää nukkua sängyn alla ja syödä juorua keittiössä. vesa ei pelkää laminaattia, joten koko asunto on hänen reviiriään.
sisäpihan asfaltti on peittynyt hevoskastanjan lehtien alle, berliinin huulirasva tuoksuu carneval-keksiltä. yritän huomioida pieniä mukavia asioita, pysyä liikkeessä. päivä puhumatta on liikaa, äänestyspaikalla sanoin ehkä sanan, kaksi.
istuin eilen kuumassa suihkussa, ensin kalliossa, sitten kotona. meinasin oksentaa, tämä ruoan kanssa vammailu voisi päättyä. aloitin ruokapäiväkirjan.
katsottiin little miss sunshine. jätin väliin luokkakaveri-illan, koska en halunnut kohdata kysymyksiä keväästä. joko tiedät mitä teet?
mä en taida ihan olla nyt kauhean onnellinen, mutta se kai menee ohi?
sunnuntai 28. lokakuuta 2012
torstai 25. lokakuuta 2012
huomioita
havahduin aamulla, kun kuumavesipullo hajosi. sänky on ihan märkä, yövierailu kallion puolelle tekee hyvää.
nauratti mies lehdenpuhaltimen kanssa, kun tuuli leijutteli lehtiä jo muutenkin.
osallistuin yliopiston tenttiin ensimmäistä kertaa vuosikausiin, olisi nyt aika turvallinen tunne läpipääsystä. tärkein oppimani asia tällä viikolla: kynä on alunperin tarkoittanut sulan rankaa. sen merkitys on muuttunut käsittämään sulkakynää, josta se on jälleen jalostunut viittaamaan useisiin erilaisiin kirjoitusvälineisiin, esimerkkinä lyijy-, kuulakärki-, täyte- ja tussikynä. tuosta vanhasta merkityksestä muistuttaa kuitenkin vielä verbi kyniä, joka siis tietysti tarkoittaa sulkien nyppimistä. tiedot sponsored by "mistä sanat tulevat".
hiuksia vaalennettiin. tenttikertauksen sijaan valitsin ystävät, turhan whatsappailun, jäätelön teen metrilakut pitsan, herra koiran, kokkiohjelmat...
pysähdyin noukkimaan pientä matoa pois polulta. haaveilen jänisystävästä. mutta tapsun kanssa on ollut kiva lukea kirjoja, makoilen sängyssä ja tapsu nukkuu rinnalla.
tässä lähistöllä asuu vanha jack russel, jota mä aina rapsuttelen, kun nähdään. ei olla koskaan esittäydytty, mutta musta tuntuu, että me pidetään toisistamme aika paljon. on tullut tavaksi myös moikata jack russelin ihmistä, se lisää uskoa maailmaan. vähän samoin, kuin alakerran naapurin tunnistaminen. että on joku, jolle hymyillä ja sanoa hei. alakerran naapurin kissa ulkoilee aina valjaissa.
* * *
niin, luokseni muutti tänään pieni ranskanluppa. vesa on vasta reilu 4 kk vanha.
nauratti mies lehdenpuhaltimen kanssa, kun tuuli leijutteli lehtiä jo muutenkin.
osallistuin yliopiston tenttiin ensimmäistä kertaa vuosikausiin, olisi nyt aika turvallinen tunne läpipääsystä. tärkein oppimani asia tällä viikolla: kynä on alunperin tarkoittanut sulan rankaa. sen merkitys on muuttunut käsittämään sulkakynää, josta se on jälleen jalostunut viittaamaan useisiin erilaisiin kirjoitusvälineisiin, esimerkkinä lyijy-, kuulakärki-, täyte- ja tussikynä. tuosta vanhasta merkityksestä muistuttaa kuitenkin vielä verbi kyniä, joka siis tietysti tarkoittaa sulkien nyppimistä. tiedot sponsored by "mistä sanat tulevat".
hiuksia vaalennettiin. tenttikertauksen sijaan valitsin ystävät, turhan whatsappailun, jäätelön teen metrilakut pitsan, herra koiran, kokkiohjelmat...
pysähdyin noukkimaan pientä matoa pois polulta. haaveilen jänisystävästä. mutta tapsun kanssa on ollut kiva lukea kirjoja, makoilen sängyssä ja tapsu nukkuu rinnalla.
tässä lähistöllä asuu vanha jack russel, jota mä aina rapsuttelen, kun nähdään. ei olla koskaan esittäydytty, mutta musta tuntuu, että me pidetään toisistamme aika paljon. on tullut tavaksi myös moikata jack russelin ihmistä, se lisää uskoa maailmaan. vähän samoin, kuin alakerran naapurin tunnistaminen. että on joku, jolle hymyillä ja sanoa hei. alakerran naapurin kissa ulkoilee aina valjaissa.
* * *
niin, luokseni muutti tänään pieni ranskanluppa. vesa on vasta reilu 4 kk vanha.
keskiviikko 17. lokakuuta 2012
kulu aika, kulu
se sanoi nouse ja paa
huuliisi punaa
nyt vähän näyttää siltä
et maailma ei loppunutkaan
vielä sun pää
on surusta raskas
mut se sellaiseksi ei jää
sun tiesi ne päätyvät hyvään
huuliisi punaa
nyt vähän näyttää siltä
et maailma ei loppunutkaan
vielä sun pää
on surusta raskas
mut se sellaiseksi ei jää
sun tiesi ne päätyvät hyvään
puisto puhuu - maija vilkkumaa
sunnuntai 14. lokakuuta 2012
isoin huone vapautunee maaliskuussa, taidan vaihtaa itse siihen. valoa ja tilaa, kiitos.
pudotin pari kurssia pois, saan ne opintopisteet korvattua suoraan. en ole yli-ihminen, elo ei yksinkertaisesti voi olla pelkkää jatkuvaa opettelua. joskus voisi mielellään maata lattialla ja tuijottaa kattokruunun varjoja, olla kuulematta mitään.
tapasin dalmatialaisen, se oli jänis koiran vaatteissa. kiehnättiin lattialla ja koira tahtoi istua sylissä. koiran kodissa oli hiljaista ja sopivan sävyistä. olisikohan joskus niin, koti ja pieni piha, asioille omia paikkoja.
tänään oli sitten toisenlaista, rapsuttelin vuoroin herra koiraa, vuoroin lissua. käytiin kolmistaan iltalenkillä; alppipuisto oli autio, katselin valokarnevaaleja. kierrettiin lopuksi brahen kenttää, tyttö pyöräili vastaan ja hymyili. ehkä siksi, kun olin aika onneton niiden kahden kanssa nyt mio pysyy sillä puolella, pysyy nyt, ja lissuuu hei jooko, tänne reunaan. sen jälkeen muakin hymyilytti.
olispa joskus niin hyvä, jos olis enemmän hymyjä.
pudotin pari kurssia pois, saan ne opintopisteet korvattua suoraan. en ole yli-ihminen, elo ei yksinkertaisesti voi olla pelkkää jatkuvaa opettelua. joskus voisi mielellään maata lattialla ja tuijottaa kattokruunun varjoja, olla kuulematta mitään.
tapasin dalmatialaisen, se oli jänis koiran vaatteissa. kiehnättiin lattialla ja koira tahtoi istua sylissä. koiran kodissa oli hiljaista ja sopivan sävyistä. olisikohan joskus niin, koti ja pieni piha, asioille omia paikkoja.
tänään oli sitten toisenlaista, rapsuttelin vuoroin herra koiraa, vuoroin lissua. käytiin kolmistaan iltalenkillä; alppipuisto oli autio, katselin valokarnevaaleja. kierrettiin lopuksi brahen kenttää, tyttö pyöräili vastaan ja hymyili. ehkä siksi, kun olin aika onneton niiden kahden kanssa nyt mio pysyy sillä puolella, pysyy nyt, ja lissuuu hei jooko, tänne reunaan. sen jälkeen muakin hymyilytti.
olispa joskus niin hyvä, jos olis enemmän hymyjä.
sunnuntai 7. lokakuuta 2012
on aika paljon tekemistä, ehkä enemmän kuin jaksaisin, ehkä ei.
ei ole huvittanut kirjoittaakaan.
| ossi valmiina päivään! |
odotan, että lokakuu olisi ohitse, katsotaan sitten olenko vielä hengissä.
| kuvaaja |
on ollut pitkiä päiviä ja iltoja koululla, mutta muutakin. kipeä jalka ja antibioottikuuri, syystuulia ja sateita, jotka eivät pyyhi siitepölykerrosta ikkunoista. kirkkaita lehtiä arabiassa ja kasoittain tammenterhoja etelä-haagassa.
kanelipullapäivänä leivottiin. perjantaina pyörähdin tampereella tapaamassa maisaa&jälkeläistä ja harrastamassa kulttuuria.
vaihdoin järjestystä, nyt on taas hetken hyvä.
on vaikeuksia kestää kovia ääniä, en ymmärrä miten ihmiset voivat olla niin meluisia.
| kanelbullens dag, suklaaboston |
kuluneen viikon postikortit saapuivat, mm, ainakin tampereelta ja lontoosta. korteista tulee parhain mieli, tai esimerkiksi siitä, kun herää aamulla kuvaviestiin iloisesta kilpikonnasta "se oli jo ihan valmiina uuteen päivään".
| joko mennään joko mennään joko mennään! t. lissu ja mio |
ja sitten, toisinaan voi lukea viestejä vaikka bussissa matkalla kotiin, tajuta jonkin ajan kuluttua näyttävänsä varmasti maailman onnellisimmalta, jos joku kanssamatkustaja nyt sattuisi katsomaan.
ikävä olis sua, ehkä sullakin mua! voitais
mennä joku päivä yhdessä rullaa, tai vähintään kantelee lautoi ja
mussuttaa pullaa. miltä kuulostais tää, oisko sulla mulle tovi, vai
viekö sun ajan jo koko muu hovi? mulla on vapaapäiviä parin seuraavan
kuukauden aikana nolla, mut voitais silti vähän nähä ja olla, lyödä päät
yhteen: sun viisas ja mun läpimätä polla. moi.♥
| a bunny |
| lapsi lelumuseossa |
keskiviikko 26. syyskuuta 2012
eilen nousi kuume, tärisin koko matkan, kun kävelin flemarilta vallilaan. nukuin yli puoli vuorokautta, ei ole aikaa sairastaa, hei. onneksi tänään ei ole opetusta, saan edetä omassa tahdissa, ehkä hieman hitaasti.
kävin paijailemassa riksun kissoja. samalla vierailulla kaksi orastavaa kielitieteilijää kohtasivat, aihealueena onko "ilman" prepositio vai ei? ei luoja mä rakastan kieltä, omaa tietysti enemmän kuin muita. lähinnä siksi, että omasta tietää intuitiivisesti hyvin paljon, ja toisaalta omalle on eniten sokea. erityisesti kiinnostaa käytetty kieli, ei pilkunnussiminen. syntaksin luennoitsija on ihana, "jos susta tuntuu, että niin voi sanoa, niin sitten niin voi sanoa".
joskus, kun pitää vaihtaa bussia, jään edellisestä tarkoituksella pois yhden pysäkin liian aikaisin. sitten kipittelen tiedän, että h vihaa tuota verbiä, itse pidän siitä seuraavalle pysäkille, yritän minimoida turhaan seisoskeluun käytetyn ajan. on paljon miellyttävämpää olla liikkeessä. vaikka illalla oli jo hyvin viileä, kaikki viima tuntui sen arvoiselta, kun näin kolmen joutsenen lipuvan sillan alle. kahdella niistä oli vielä rusehtava sävy, taisivat olla nuoria.
aina, kun muutan suunnitelmaa ja muutoksen jälkeen näen jotakin erityistä, mietin jos olisin jäänyt bussiin, jäänyt pysäkille, en olisi nähnyt tätäkään -tyylisesti. toisaalta, mistä sitä tietää, vaikka bussissa tai pysäkillä olisi tapahtunut jotain aivan ihmeellistä. mutta jos ei ylianalysoisi, niin tarkoitin tältäkö tuntuu, kun on oikeassa paikassa oikeaan aikaan.
kävin paijailemassa riksun kissoja. samalla vierailulla kaksi orastavaa kielitieteilijää kohtasivat, aihealueena onko "ilman" prepositio vai ei? ei luoja mä rakastan kieltä, omaa tietysti enemmän kuin muita. lähinnä siksi, että omasta tietää intuitiivisesti hyvin paljon, ja toisaalta omalle on eniten sokea. erityisesti kiinnostaa käytetty kieli, ei pilkunnussiminen. syntaksin luennoitsija on ihana, "jos susta tuntuu, että niin voi sanoa, niin sitten niin voi sanoa".
joskus, kun pitää vaihtaa bussia, jään edellisestä tarkoituksella pois yhden pysäkin liian aikaisin. sitten kipittelen tiedän, että h vihaa tuota verbiä, itse pidän siitä seuraavalle pysäkille, yritän minimoida turhaan seisoskeluun käytetyn ajan. on paljon miellyttävämpää olla liikkeessä. vaikka illalla oli jo hyvin viileä, kaikki viima tuntui sen arvoiselta, kun näin kolmen joutsenen lipuvan sillan alle. kahdella niistä oli vielä rusehtava sävy, taisivat olla nuoria.
aina, kun muutan suunnitelmaa ja muutoksen jälkeen näen jotakin erityistä, mietin jos olisin jäänyt bussiin, jäänyt pysäkille, en olisi nähnyt tätäkään -tyylisesti. toisaalta, mistä sitä tietää, vaikka bussissa tai pysäkillä olisi tapahtunut jotain aivan ihmeellistä. mutta jos ei ylianalysoisi, niin tarkoitin tältäkö tuntuu, kun on oikeassa paikassa oikeaan aikaan.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)