viimeistä viikkoa viedään, sen huomaakin. pakkasin jo epähuomiossa wake up lightini, eilen illalla nukkumaan mennessä pohdinkin sitten hetken, mitä käytän valona. onneksi vitriinissä oli muutama omenakaramellin tuoksuinen tuikku, alustaksi kelpasi pieni paistinpannu. ennen unta täytyy olla kattokruunua himmeämpi valo tarjolla.
odotan aika ristiriitaisin tuntein tulevaa. muuttaminen on ihanaa, uuden aloittaminen on ihanaa, mutta samalla outoa. olen asunut lauran kanssa niin kauan, etten enää muista aikaa ennen meidän kotiamme. hassua, ettei muka enää ole yhteistä osoitetta. joka päivä on uusi entä jos, mietin ihan liikaa.
outoa on myös olla muiden jaloissa. olen tottunut vapauteeni, siihen että saa mennä ja tulla miten tahtoo. käyttäytymisintuitioni kertoo, että on kohteliasta ilmoittaa ainakin suurin piirtein menemisistään sille, jonka luona on yötä. tämä sotii valtavasti vapaudenkaipuutani vastaan. ihan kuin ärhäkkä pikkuteini, mitä se sulle kuuluu miten menen ja missä olen?
tapsulle löytyi vihdoin paikka, hän pääsee aurinkolahteen. siellä on paljon ikkunoita ja merinäköala, niin paljon katseltavaa.
viikonloppu oli oikein hyvä, lähdettiin lauantaina loviisaan mökille. sai olla ilman tietokonetta, ilman uutisia. aurinko paistoi, merivesi oli sakeaa ja tyyntä. yöllä oli mieletöntä katsoa tähtiä pilvettömältä taivaalta, ilman kaupungin häiritseviä valoja. nähtiin sonjan kanssa tähdenlento, mä toivoinkin. saunottiin ja syötiin liikaa, leikittiin arvoitusleikkejä, pelattiin pelejä joissa hävisin.
hei, me nähtiin haikarakin, kaksi kertaa. se oli suuri, en ole koskaan nähnyt luonnossa niin suurta lintua niin läheltä. sillä oli ehkä pesä kaislikossa, se säikähti kun vein biojätteitä kompostiin.
ei huvittanut yhtään tulla takaisin kotiin pahvilaatikoiden ja epäjärjestyksen keskelle. taru haki heurekan parkkipaikalle, syötiin autossa ja käveltiin vantaanjoen viertä, käytiin keinumassa jonkun koulun pihassa. olin kotona vasta myöhään, kun ulkona oli jo kylmä.
mulla oli koko viikonlopun ajan saippuakuplia laukussa, mutta en muistanut puhaltaa niitä kertaakaan. pian taas?
mies oli illalla juhlimassa. kotiin tultuaan hän käveli kierreportaat ylös, sammutti valon ja kävi nukkumaan. aamulla herättyään hän katsoi ulos ikkunasta ja tappoi itsensä. miksi?
mökkiarvoituksia parhaimmillaan.
tiistai 27. syyskuuta 2011
keskiviikko 21. syyskuuta 2011
berghäll - lillhoplax
kuukauden asunnottomuus kiristää oikein miellyttävästi hermoja, on ns. käpy kärähtänyt lukemattomia kertoja. tällaisina hetkinä toivoisi, että vanhemmat asuisivat lähempänä. pitää järjestää tavaroiden säilytys hoidossa, eläimille varakoti puoliksi hoidossa, itselle unipaikka hoidossa... sähkösopimukselle täytyy tehdä jotakin, samaten nettiliittymälle. pitää löytää innokkaita autokuskeja, sillä selkä katkeaa jos yrittää julkisilla kuljettaa pupun monikiloista häkkiä tai kierrätykseen joutavaa elektroniikkaa. lisäksi hoitelen sivutoimisia juttuja, kuten markkinoinnin tunnilla pesukoneostoksia ja nykyisen pesukoneen välittämistä eteenpäin.
HUH.
eilen raahasin tavaroita ympäriinsä, ullakolta pois ja ullakolle, kellarista pois ja kellariin. illalla en meinannut saada unta, kun kävin kierroksilla. aamulla oli pakko jättää väliin ensimmäinen tunti, liian lyhyt yö ja ainakin joka toinen lihas jumissa.
on niin paljon asioita, joita olisi helpompi pyytää vanhemmilta.
ei elo silti pelkkää murhetta ole, maanantaina oli vallilalaisten kuppilailta, nauroin enemmän kuin pitkään aikaan. tänään osallistun koulun havanna fiesta! -bileisiin, tulossa on paljon luokkatovereita. perjantaina on vihdoin peijakkaan paluu, viikonloppusuunnitelmissa mökkeilyä?
tuleva puolitoistaviikkoinen vietetään enemmän tai vähemmän kaaoksessa, nyt sentään mahtuu liikkumaan kun 20 banaanilaatikkoa katosi kellarikomeroon. näyttää ja tuntuu aivan muutolta. mietin eilen, mikä tästä asunnosta jää päällimmäisenä mieleen, ja kappas. ero. kaksi kipeintä eroa, sisäpihan hevoskastanjapuu syksyn vesisateessa ja surku. miten kovin typerää.
pakkasin lintujulisteen, se oli sängyn vieressä, suomalaisia laululintuja. sieltä aikoinaan kaivoin peipolle nimen, halusin jotain nättiä. minä tosin olin peipolle dorka ja pallopää. jännä että se suhde päättyi? hah.
olen ihan rikki (enimmäkseen fyysisesti) ja mustelmilla, väsynyt ja melkoisen ylibuukattu, mutta silti olosuhteisiin nähden tyytyväinen ja salaa onnellinenkin. ei hullumpaa.
HUH.
eilen raahasin tavaroita ympäriinsä, ullakolta pois ja ullakolle, kellarista pois ja kellariin. illalla en meinannut saada unta, kun kävin kierroksilla. aamulla oli pakko jättää väliin ensimmäinen tunti, liian lyhyt yö ja ainakin joka toinen lihas jumissa.
on niin paljon asioita, joita olisi helpompi pyytää vanhemmilta.
ei elo silti pelkkää murhetta ole, maanantaina oli vallilalaisten kuppilailta, nauroin enemmän kuin pitkään aikaan. tänään osallistun koulun havanna fiesta! -bileisiin, tulossa on paljon luokkatovereita. perjantaina on vihdoin peijakkaan paluu, viikonloppusuunnitelmissa mökkeilyä?
tuleva puolitoistaviikkoinen vietetään enemmän tai vähemmän kaaoksessa, nyt sentään mahtuu liikkumaan kun 20 banaanilaatikkoa katosi kellarikomeroon. näyttää ja tuntuu aivan muutolta. mietin eilen, mikä tästä asunnosta jää päällimmäisenä mieleen, ja kappas. ero. kaksi kipeintä eroa, sisäpihan hevoskastanjapuu syksyn vesisateessa ja surku. miten kovin typerää.
pakkasin lintujulisteen, se oli sängyn vieressä, suomalaisia laululintuja. sieltä aikoinaan kaivoin peipolle nimen, halusin jotain nättiä. minä tosin olin peipolle dorka ja pallopää. jännä että se suhde päättyi? hah.
olen ihan rikki (enimmäkseen fyysisesti) ja mustelmilla, väsynyt ja melkoisen ylibuukattu, mutta silti olosuhteisiin nähden tyytyväinen ja salaa onnellinenkin. ei hullumpaa.
![]() |
| kävin kylässä hennalla. |
torstai 15. syyskuuta 2011
otin ensimmäisiä kuvia pois seiniltä, se tuntuu joka kerta lopun alulta. asunto muuttuu persoonattomaksi, kolkoksi. vaikka täällä onkin paljon enemmän lämpöä, kuin monissa muissa kodeissani. vanhan talon tunnelma, edustuskeittiön epäkäytännölliset mutta somat keltaiset yläkaapit, alkuperäiset lautalattiat, kipsinen kohokuviopiru sänkyni yläpuolella.
uusi koti on puolentoista kuukauden kuluttua pikku huopalahdessa. odotan! varsin kummallinen paikka, muistan kun ensimmäisen kerran näin kuvan terassitalosta, en ymmärtänyt että se on suomessa. pikku huopalahti näyttää ulkomaalta, siinä osa viehätystäkin. koti on viheralueen vieressä, siellä on varmaan kesäisin kaunista. en ole aikoihin muuttanut talven kynnyksellä.
oloni keveni monen laatikollisen verran, veimme keijun kanssa tavaroita kierrätyskeskukseen. luovuin vanhempieni yöpöydistä, vaikuttivat hietalahden myymälässä oikein tyytyväisiltä laatuun. kysyin äidiltä, onko olemassa jotakin tunnesiteitä, joiden vuoksi sopisi säilyttää, ei kuulemma ole. mun on myös opeteltava päästämään irti.
nyt on karsittu elämää suuremmalla kädellä omaisuutta, tuntuu kummalliselta. ja ehkä ihan hieman hyvältäkin, varovaisen hyvältä. olen kai löytänyt paljon uudestaankin, päättänyt siirtää päätöstä, jos vaikka sitten myöhemmin kuitenkin kaipaisi. ah, mikä suhde tavaroihin. olen liian tunteellinen, mutta muistan niin paljon konkreettisten asioiden kautta, valokuvistakin.
kävimme joskus kauan kauan sitten vaasassa, wasalandiassa ja tropiclandiassa molemmissa. ystäväni milja oli silloin mukana, olimme yötä hotellissa ja tapasimme puhuvan papukaijan. tuon reissun aikana voitimme onginnasta paperikassilliset täynnä tavaraa. miljan paperikassi oli hieno, valkoinen pohjaväriltään ja runsain kukin kuvioitu. omani oli musta, vihasin sitä. mustassa paperikassissa jonka väritykseen olen sittemmin ollut tyytyväinen olen jo vuosia säilyttänyt rakkauttani, view-masteria ja niitä neljää kiekkoa, joiden kuvat muistan ulkoa. mä aina katsoin kuvaa ensin hämärässä, sitten hiljalleen siirryin valoisampaan ja katsoin kuinka kuva muuttui. teen samaa yhä.
mietin tuossa joskus, mitä tahtoisin, ja tahtoisin jotakin sellaista, kun voi katsoa kuvakiekkoja ja haaveilla kaikesta siitä mitä jossakin muualla on. tahtoisin polttaa tähtisädetikkuja pimeässä jonkun sellaisen kanssa, joka olisi yhtä innostunut. tahtoisin kiivetä puuhun ja päättää lähteä kahville tammisaareen. miksi tammisaari muuten oli aina ruotsinkirjojen esimerkkikaupunkina?
peippo sanoi että kun deittailtiin, mun kanssa oli hyvä tehdä kaikenlaisia tuollaisia. siitä tuli aika onnellinen olo, että on onnistunut ainakin joskus välittämään ympärillensä jotakin pientä. usein minusta tuntuu, että olen monen silmissä kovin hillitty, tylsä. ei se haittaa, riittää että joku näkee enemmän.
mutta ehdottomasti pitäisi nähdä enemmän, sitä kai lopulta vain tahtoisi.
viikko sitten oli haaga-helian lintsipäivä, kävin useammissa laitteissa kuin koskaan ennen, selvisin myös hengissä. piti sataa, sen sijaa paistoi aurinko ja oli kaunis auringonlasku, punertavia pilviä ja lämmintä. hain kotimatkalla kiinalaista, tietysti. jotain hyvää viikonlopun kunniaksi.
lauantaina oli ainakin mojitoja, skumppaa ja punaviiniä, lauran tekemää ruokaa ja chilisuklaakakkua. aamulla kummipoika herätti hyppimällä päälläni ja tökkimällä sormiaan silmiini. ah. viikonloppuisin ei ennätä virkistyä yhtään. kaiken kruunasi sunnutai-ilta tarulla, teetä ja muumeja. muumit kuuluivat niin kauan sunnuntaihin, uusi jakso oli koko päivän paras asia, sen jälkeen tiesi että arki on liian lähellä taas.
viikosta on pakko vielä kertoa, että kävin vihdoin katsomassa the tree of lifen. se oli erilainen kuin ehkä odotin, hidastempoisempi. täynnä mielettömiä kuvia, edelleen rakastan niitä kauneuksia. toisinaan on tyytyväinen, että elää juuri nyt. usein toivoo, että olisi saanut elää toisenlaisen ajan.
uusi koti on puolentoista kuukauden kuluttua pikku huopalahdessa. odotan! varsin kummallinen paikka, muistan kun ensimmäisen kerran näin kuvan terassitalosta, en ymmärtänyt että se on suomessa. pikku huopalahti näyttää ulkomaalta, siinä osa viehätystäkin. koti on viheralueen vieressä, siellä on varmaan kesäisin kaunista. en ole aikoihin muuttanut talven kynnyksellä.
oloni keveni monen laatikollisen verran, veimme keijun kanssa tavaroita kierrätyskeskukseen. luovuin vanhempieni yöpöydistä, vaikuttivat hietalahden myymälässä oikein tyytyväisiltä laatuun. kysyin äidiltä, onko olemassa jotakin tunnesiteitä, joiden vuoksi sopisi säilyttää, ei kuulemma ole. mun on myös opeteltava päästämään irti.
nyt on karsittu elämää suuremmalla kädellä omaisuutta, tuntuu kummalliselta. ja ehkä ihan hieman hyvältäkin, varovaisen hyvältä. olen kai löytänyt paljon uudestaankin, päättänyt siirtää päätöstä, jos vaikka sitten myöhemmin kuitenkin kaipaisi. ah, mikä suhde tavaroihin. olen liian tunteellinen, mutta muistan niin paljon konkreettisten asioiden kautta, valokuvistakin.
kävimme joskus kauan kauan sitten vaasassa, wasalandiassa ja tropiclandiassa molemmissa. ystäväni milja oli silloin mukana, olimme yötä hotellissa ja tapasimme puhuvan papukaijan. tuon reissun aikana voitimme onginnasta paperikassilliset täynnä tavaraa. miljan paperikassi oli hieno, valkoinen pohjaväriltään ja runsain kukin kuvioitu. omani oli musta, vihasin sitä. mustassa paperikassissa jonka väritykseen olen sittemmin ollut tyytyväinen olen jo vuosia säilyttänyt rakkauttani, view-masteria ja niitä neljää kiekkoa, joiden kuvat muistan ulkoa. mä aina katsoin kuvaa ensin hämärässä, sitten hiljalleen siirryin valoisampaan ja katsoin kuinka kuva muuttui. teen samaa yhä.
mietin tuossa joskus, mitä tahtoisin, ja tahtoisin jotakin sellaista, kun voi katsoa kuvakiekkoja ja haaveilla kaikesta siitä mitä jossakin muualla on. tahtoisin polttaa tähtisädetikkuja pimeässä jonkun sellaisen kanssa, joka olisi yhtä innostunut. tahtoisin kiivetä puuhun ja päättää lähteä kahville tammisaareen. miksi tammisaari muuten oli aina ruotsinkirjojen esimerkkikaupunkina?
peippo sanoi että kun deittailtiin, mun kanssa oli hyvä tehdä kaikenlaisia tuollaisia. siitä tuli aika onnellinen olo, että on onnistunut ainakin joskus välittämään ympärillensä jotakin pientä. usein minusta tuntuu, että olen monen silmissä kovin hillitty, tylsä. ei se haittaa, riittää että joku näkee enemmän.
mutta ehdottomasti pitäisi nähdä enemmän, sitä kai lopulta vain tahtoisi.
viikko sitten oli haaga-helian lintsipäivä, kävin useammissa laitteissa kuin koskaan ennen, selvisin myös hengissä. piti sataa, sen sijaa paistoi aurinko ja oli kaunis auringonlasku, punertavia pilviä ja lämmintä. hain kotimatkalla kiinalaista, tietysti. jotain hyvää viikonlopun kunniaksi.
lauantaina oli ainakin mojitoja, skumppaa ja punaviiniä, lauran tekemää ruokaa ja chilisuklaakakkua. aamulla kummipoika herätti hyppimällä päälläni ja tökkimällä sormiaan silmiini. ah. viikonloppuisin ei ennätä virkistyä yhtään. kaiken kruunasi sunnutai-ilta tarulla, teetä ja muumeja. muumit kuuluivat niin kauan sunnuntaihin, uusi jakso oli koko päivän paras asia, sen jälkeen tiesi että arki on liian lähellä taas.
viikosta on pakko vielä kertoa, että kävin vihdoin katsomassa the tree of lifen. se oli erilainen kuin ehkä odotin, hidastempoisempi. täynnä mielettömiä kuvia, edelleen rakastan niitä kauneuksia. toisinaan on tyytyväinen, että elää juuri nyt. usein toivoo, että olisi saanut elää toisenlaisen ajan.
| ukko, en testannut. |
| pahanteossa. |
| pupu kävi kuvauksissa. |
tiistai 6. syyskuuta 2011
haaste.
sain emmiltä haasteen, sunshine award. tämä pitäisi pistää eteenpäin kymmenelle, mutta eh, ei varmaan ole kymmentä blogia listalla. mutta saa tehdä?
1. suosikkiväri
| haalea turkoosi. |
| kevään ensimmäiset vihreät, ne kirkkaat. |
| pinkkiin taittuvat sävyt, tässä entinen huoneeni. |
2. suosikkieläin
| siivekkäät yleensä, mutta siis pulu. |
3. suosikkinumero
tästä ei ole kuvaa, eikä ehkä ole numeroakaan? tykkään kyllä syntymäpäivästäni, 29.7. se on yhtenäisenä soma, ja mietin aina että yhdeksän miinus seitsemän on kaksi, eli kaksi-yhdeksän-seitsemän.
4. suosikki alkoholiton juoma
| tee. |
| kahvi. tämä on siskon kahvi, omani on mustaa. |
5. facebook vai twitter?
facebook, koska en vielä(kään) käytä twitteriä.
6. intohimosi
| kuvaaminen, kiitos tästä kuvasta jojolle. |
| kuvat yleensä. |
![]() |
| kädet, tämä on omani. |
7. saada vai antaa lahja?
| lahjoja on kyllä kiva saada. antaakin, silloin kun löytää jotakin suorastaan täydellistä! |
8. suosikkikuvio
| näistä tykkään. |
| pyöreys, saippuakuplat erityisesti. |
![]() |
| siivekkäät ja sudenkorennot. |
9. suosikkiviikonpäivä
perjantai! silloin on vielä monta iltaa (kaksi), ettei tarvitse huolehtia arjesta.
10. suosikkikukka
![]() |
| auringonkukka. |
| kaikenlaiset putkikasvit, nämä tässä ovat tilliä. |
maanantai 5. syyskuuta 2011
vielä kesästä.
sain vihdoin eilen instagramin loputkin kuvat ulos puhelimesta, tässä siis muutamia uupuneita otoksia.
![]() |
| valkohiekalla, 12.8. |
![]() |
| sääksjärvellä, 28.7. |
![]() |
| hesari, 24.7. |
![]() |
| saarijärvi, kun kaikki alkoi, 3.7. |
omiin kuviin aina kiintyy, muistan kuvista kaikkein parhaiten. kesä on yhä vähän kipeä, mutta ei ollenkaan niin paha kuin pari viikkoa sitten. jos mitään olen näistä viikoista ymmärtänyt, mun pitäisi oppia rentoutumaan.
viikonloppuna jojo kyläili kalliossa. kävin myyrmäessä katsomassa salibandya ja kuuntelemassa tarun hihitystä, oon tainnut tarvita aika paljon niitä halauksia. eilen mentiin eepun kanssa muutamalle, enkä nukkunut koko yönä. stressi. juon kahvia, että jaksan vallilalaisten kanssa vakio-oluelle. silti, kyllä elämä voittaa.
nyt vielä se asunto jostakin.
perjantai 2. syyskuuta 2011
muutoksia.
asunto on täynnä pahvilaatikoita, suurin osa vielä tyhjinä, täyttelen niitä hiljakseen.
saan kieltämättä myös tyydytystä muutosta. rakastan huolellista pakkaamista ja myöhemmin huolellista purkamista, rakastan uusia tiloja ja uusia ideoita, joita väkisinkin syntyy aina maisemaa vaihdettaessa. toistaiseksi en kuitenkaan tiedä minne muutan, osa minusta haluaisi jäädä kallioon, osa haluaisi kokeilla jotakin ihan uutta.
on ollut paljon huolia, jos minulta kysyttäisiin, niin ehkä ihan hieman liikaa. yli tästä kuitenkin kahlataan? onneksi on ystäviä, lintupenaalinikin kertoo friends in high places.
parasta kuluneessa viikossa:
~ auringonkukkapellot haltialassa
~ tuttaviin törmääminen unicafessa
~ vallilalaisten alkuviikon kuppilailta, kallioedustus kuittaa
~ syysvaatteet.
tänä iltana kumman kaa ja skumppaa.
saan kieltämättä myös tyydytystä muutosta. rakastan huolellista pakkaamista ja myöhemmin huolellista purkamista, rakastan uusia tiloja ja uusia ideoita, joita väkisinkin syntyy aina maisemaa vaihdettaessa. toistaiseksi en kuitenkaan tiedä minne muutan, osa minusta haluaisi jäädä kallioon, osa haluaisi kokeilla jotakin ihan uutta.
on ollut paljon huolia, jos minulta kysyttäisiin, niin ehkä ihan hieman liikaa. yli tästä kuitenkin kahlataan? onneksi on ystäviä, lintupenaalinikin kertoo friends in high places.
parasta kuluneessa viikossa:
~ auringonkukkapellot haltialassa
~ tuttaviin törmääminen unicafessa
~ vallilalaisten alkuviikon kuppilailta, kallioedustus kuittaa
~ syysvaatteet.
tänä iltana kumman kaa ja skumppaa.
| haltiala |
lauantai 27. elokuuta 2011
hyvien asioiden lista.
~ maitomaiset chupa chups -tikkarit
~ ylpeys ja ennakkoluulo -minisarja
~ belgarionin ja mallorean tarut
~ pulut ja lokinpoikaset
~ lämpimät yöt
~ onnistuneet valokuvat [vahinko-onnistuneet lasketaan]
~ kädet
~ saippuakuplat
~ kirkas vesi
~ se tunne, kun innostuu jostakin
~ valo
...ainakin. päivitän lisää kun keksin.
eilen oli taiteiden yö, mentiin annin kanssa tuijottelemaan lasipalatsin aukiolle valkoisia eläimiä. joku ulkomaalainen tyttö antoi meille hylkeen, koska hänen kaverinsa ei ollutkaan saapunut paikalle, ja tytöllä oli jo perhonenkin. anni sai hakea hyljettä vastaan hesarin pisteeltä eläinpaidan, huuhkajan. annoimme hylkeen lopulta pienelle tytölle, jolla ei vielä ollut eläinystävää.
kävimme katsomassa runokuorosotaa oopperan edustalla, kävelimme läpi teinejä kuhisevan hakasalmen puiston, söimme subit tuomiokirkon portailla. istuimme espalla ja seurasimme, kun kemiran haalareihin pukeutuneet miehet tekivät suuria saippuakuplia, ja tarkoitan oikeasti suuria. lopulta lähdin jojon ja annen kanssa kuvataideakatemian epävirallisiin mihinliejuhliin. olin kotona yöllä kolmen jälkeen, aikuisesti selvänä ja hyvin unisena.
blondi tuli taloon eilen, kun muistin että ostin joskus alkuvuonna sarjan ensimmäisen dvd:n. olin lapsena ihan kuoleman ihastunut saara ylitaloon. en muistanut enää raivostuttavaa tunnusmusiikkia, tai edes suurinta osaa jaksojen sisällöstä. niin 90-lukua... vanhoissa ja vanhoissa sarjoissa on hauskinta seurata mm. eri elintarvikkeiden pakkauksia.
viime maanantaista asti on ollut aikaa lukea 60 sivun paketti pr-englantia, en ole vieläkään aloittanut. panttaan huomiseen asti, tänään olen nauttinut myöhään nukkumisesta, neulomisesta, siivoamisesta ja eläinseurasta. pupun ja tirpan joukkoon on liittynyt hyvin sinnikäs kärpänen, joka ei jostain syystä osaa lentää takaisin ulos ikkunanraosta.
~ ylpeys ja ennakkoluulo -minisarja
~ belgarionin ja mallorean tarut
~ pulut ja lokinpoikaset
~ lämpimät yöt
~ onnistuneet valokuvat [vahinko-onnistuneet lasketaan]
~ kädet
~ saippuakuplat
~ kirkas vesi
~ se tunne, kun innostuu jostakin
~ valo
...ainakin. päivitän lisää kun keksin.
eilen oli taiteiden yö, mentiin annin kanssa tuijottelemaan lasipalatsin aukiolle valkoisia eläimiä. joku ulkomaalainen tyttö antoi meille hylkeen, koska hänen kaverinsa ei ollutkaan saapunut paikalle, ja tytöllä oli jo perhonenkin. anni sai hakea hyljettä vastaan hesarin pisteeltä eläinpaidan, huuhkajan. annoimme hylkeen lopulta pienelle tytölle, jolla ei vielä ollut eläinystävää.
kävimme katsomassa runokuorosotaa oopperan edustalla, kävelimme läpi teinejä kuhisevan hakasalmen puiston, söimme subit tuomiokirkon portailla. istuimme espalla ja seurasimme, kun kemiran haalareihin pukeutuneet miehet tekivät suuria saippuakuplia, ja tarkoitan oikeasti suuria. lopulta lähdin jojon ja annen kanssa kuvataideakatemian epävirallisiin mihinliejuhliin. olin kotona yöllä kolmen jälkeen, aikuisesti selvänä ja hyvin unisena.
blondi tuli taloon eilen, kun muistin että ostin joskus alkuvuonna sarjan ensimmäisen dvd:n. olin lapsena ihan kuoleman ihastunut saara ylitaloon. en muistanut enää raivostuttavaa tunnusmusiikkia, tai edes suurinta osaa jaksojen sisällöstä. niin 90-lukua... vanhoissa ja vanhoissa sarjoissa on hauskinta seurata mm. eri elintarvikkeiden pakkauksia.
viime maanantaista asti on ollut aikaa lukea 60 sivun paketti pr-englantia, en ole vieläkään aloittanut. panttaan huomiseen asti, tänään olen nauttinut myöhään nukkumisesta, neulomisesta, siivoamisesta ja eläinseurasta. pupun ja tirpan joukkoon on liittynyt hyvin sinnikäs kärpänen, joka ei jostain syystä osaa lentää takaisin ulos ikkunanraosta.
![]() |
| 7-vuotiaana |
| toveri hylje |
| runoyleisö |
| lintupilvi |
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)








