hassua miettiä, että vuosi sitten jäin asumaan yksin tähän asuntoon, kun h lähti valloittamaan belarussiaa. ylhäisessä yksinäisyydessä oli helppo keskittyä opiskeluun, ja tuo arki jatkui ja jatkui, kunnes vihdoin työharjoittelun päätteeksi aloin laamailla. tai alpakoida.
nihkeästä syyskuusta huolimatta työn alla on oppari, jonka jälkeen toivottavasti koittaa valmistuminen ja toinenkin. tekisi mieli sanoa, että tämän jälkeen en opiskele mitään, mutta mistäpä sitä tietää.
syksyn lisäiloksi otin venäjää ja kurssin 1800-luvun kotimaista kirjallisuutta. vapaa-ajan lukemistoa ei tarvitse murehtia, kun listalla on vänrikki stoolin tarinat (luettu), hirvenhiihtäjät (luettu), kalevala (vaiheessa), seitsemän veljestä (vaiheessa), nummisuutarit (joo jos ehtisi)... tiedossa myös canthia ja ahoa. sitten perään 1900-luku, lallatilaa.
aloitin myös uuden harrastuksen, aikuisbaletin. se on ihan mahtavaa, miksi en ole tajunnut ennen?! ostin ensimmäiset balettitossutkin, mustat tietysti. ne luistavat tanssisalin lattiaa vasten vähän turhankin liukkaasti, kun on tottunut tavallisiin sukkasiin, mutta ovatpa kauniit ja muuten mukavat.
ihmisellä on hyvä olla sellaisia asioita, kuten haave pianonsoiton opettelusta (ja viulun kans), tai vaikka salaiset kansiot. baletti kuuluisi myös tähän listaan, kuten neulomisetkin. vesa on kamalan hyvä, ja avaruus. se kun voi odottaa ystävän häitä. jefuvaimous on tuore hyvä. erityisen hyvä on h.
| jyväskylässä |




