auringottomuus ja harmaus. aurinko on näyttäytynyt, mutta unohdan sen helposti. näin videopätkän suomen kesästä, auringonlaskun väreistä veden pinnalla, ja melkein saatoin kuulla tuulen kahinan lehtipuissa. nyt ei ole enää lehtiä, korkeintaan muutamia satunnaisia lakastuneita. vihreinä jaksavat sinnitellä enää polttaraiset, siis nokkoset, kuten h sanoisi. polttarainen kuulostaa kottaraiselta.

päiväni täyttyvät opiskelusta, kaisakirjaston kierreportaista ja viidennen kerroksen suomen kielen hyllyistä, neulomisesta, bussimatkoista. olen usein päivisin väsynyt, mutta illalla on vaikea nukahtaa. mielelläni siirtäisin iltaenergian päiviin.

kävin katsomassa viikon ikäistä tyyppiä, se oli kovin pieni ja keveä. viimeksi olen nähnyt yhtä pienen ehkä silloin, kun pulla oli vauva, siis yli neljä vuotta sitten. uusi vauva on pullan pieni sisarus, niin asiat muuttuvat. toisinaan muistelen sitä aikaa, kun pullan äidin kanssa asuimme meri-rastilassa, joku naapuri toi meille rasian geisha-suklaata, koska ovikylttimme oli niin hieno. yläkerrassa asuvan lapsen nimi oli senja, se raivosi kuten kuka tahansa parivuotias uhmassaan, kerran se heitti kameran akvaarioon, isänsä oli vihainen. mua hieman surettaa, jos ne nyt meinaavat lahdata sitä ulkoilualuetta kalliiden asuntojen tieltä.

odotan matkaa ja erityisesti sitä, että näen h:n taas. olisi niin kauhean paljon nähtävää, jospa ehdittäisiin krakovaan ja auschwitziin, h haluaa lvivin kaupunkiin ja kiovasta ei olisi pitkä matka prypjatiin, mutta aikamme on liian lyhyt täyttämään kaikki haaveet.

luin juuri kyrön liiton, se oli pitkästä aikaa sellainen kirja, jota en olisi malttanut jättää kesken. nyt on huvilukemisena naisten decamerone, joka ostettiin joskus yhdessä kierrätyskeskuksesta. kirja ei ole ehkä kielellisesti etevin, mutta tiettyä kulttuurikuvaa siitä voi ammentaa. ruotsin kurssille täytyy lukea myös, valitsin tietysti tovea.