kotona on hoidossa toisten jänis, se on vähän liikaa. meillä asuu jo jänis, ihan oma jänis, joka on oikein sopiva meille, ja luulisin, että mekin ollaan oikein sopivia sille. sitä ei aina muistakaan kaikkea tarpeeksi arvostaa, vaan vasta sitten, kun vieras jänis tulee ja pistää koko kodin sekaisin. ovia täytyy pitää kiinni, ettei vieras tee tuhoja. oma jänis joutuu kököttämään omassa huoneessansa, ettei vieraan jäniksen kanssa tehdä vahingossa pikkujäniksiä. vieras jänis seuraa joka puolelle eikä anna edes vessalaatikkoa siivota. vieras jänis myös puree, ehkä se aistii hermostuneisuuteni.
odotan sitä hetkeä, kun koti on taas meidän koti ja ollaan täällä kaikki. todettiin, että meille ei enää vieraita jäniksiä tule.
arjen pyörittäminen on välillä ihan naurettavaa, kun on aamulla koulussa ja illalla töissä ja työmatkoihin kuluu pari tuntia. sitten on väsynyt ja kaupat ehtivät mennä kiinni ja on liian myöhä pestä pyykkiä tai siivota muutenkaan. omatunto on huono, kun ei ehdi olla oman jäniksen ja oman linnun kanssa tarpeeksi, eikä oikeastaan kenenkään muunkaan kanssa. sitä vain mekaanisesti tekee asioita, miettii, mitä on seuraavaksi listalla.
onneksi tämä loppuu pian, tällainen sähläys. se on vain väliaikaista.
koulu on kyllä mennyt hyvin tältä syksyltä, siitä voi olla iloinen. työpaikkakin on mukava ja töihin menee mieluusti. koti on hyvä, siitä on tullut osa elämää. sellainen osa, kun kävelee kodin suuntaan aivan miettimättä, ja yhtäkkiä on jo sisällä. on ihanaa havaita tekevänsä asioita huomaamattaan, jotenkin saumattomasti ja sujuvasti.
ja on ihanaa saada h takaisin helsinkiin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti