torstai 26. syyskuuta 2013

kun makoilin aamulla vieressä, mietin lähtispä se jo. odottaminen on pahinta.

otan puolisokseni ystävän, jonka kanssa nauran, jonka keralla uneksin, jonka vuoksi elän. miten voi olla jo nyt ikävä, kai se pian laimenee?









keskiviikko 4. syyskuuta 2013

hyvä semipäiväkirjani, vietimme viikonlopun h:n lapsuudenystävän luona jyväskylässä. siellä oli sellaista aikuista menoa, kuten oma pankin rintamamiestalo, mukava vahtikoira, sauna lämpiämässä sekä tietysti saksalainen punainen farkku, tosin en tiedä onko volkkari enää ehdottomasti saksalainen mutta nimestä päätellen oli ainakin joskus. sitten sai nukkua leveässä parisängyssä vieras/työhuoneessa ja joku toinen keitti aamukahvit ja -puurot, pihalla sai noin vain napattua omenan suoraan puusta ja olen ihan varma, että se ruohokin oli siellä vihreämpää. kuuluisan kivenheiton omalla kohdallani ehkä öö viiden heiton päässä oli myös järvi, sillä mikä omakotitaloalue olisi täydellinen ilman läheistä rantaa.

kävimme samalla reissulla katsomassa lauraa ja ok-vauvvaa, joka on nykyisin ok-taapero. tultiin ihan ok toimeen, vaikka edellisvierailusta oli vierähtänyt jo n. 1,5 vuotta. en nyt tiedä onko tämä sitä biologiaa vai mitä, mutta jotenkin näitä lapsia alkaa olla ympärillä kuin sieniä sateella / muurahaisia keossa / lintuja parvessa / valitse oma, ja mun mielestä sekin on aika ok. en vieläkään tiedä tuleeko omia, älä edes kysy.

sunnuntai-iltana palasimme takaisin kliiniseen opiskelija-asuntoomme, josta edelleen pidän, koska se on yhteinen, täynnä omia ja toisen asioita. muutaman viikon kuluttua h lähtee, kukaan ei enää herää ennen minua paitsi vesa, joka on melkein aina hereillä? vielä ei välttämättä edes jännitä, mutta jossakin tuolla on etäisiä ajatuksia miltä musta sitten tuntuu, kun tulen ensimmäistä kertaa tyhjään kotiin.

kolme kuukautta on vähän.
syksyn opintopistetavoite on 38, mahdollisesti 41.

olen kuitenkin kaiken keskellä oppinut kaksi hyvin tärkeää asiaa:
1. pelkään lattiakaivoja
2. tulen onnelliseksi yhteisistä ruokaostoksista.

torstai 29. elokuuta 2013

aika häviää.

työn alla on kirja naisten sotakokemuksista.
pääsin kaikille haluamilleni tai pakollisille kursseille,
saksa tuntuu tauon jälkeen vaikealta,
miten osaisin sanoa tämän edes suomeksi.
neulon syvänsinistä villatakkia,
ostin hempeän harmaat langat johonkin,
ehkä toinen kietaistava uudelle vauvalle.

serkusta oli tullut äiti, enkä edes tiennyt,
mietin vain niitä hyvä ruotsalaisia suolakurkkuja,
joita aina arjan ja paulin luona oli.
se lintukotoinen omakotitalojen alue,
tunne, ettei ole koskaan lähtenyt pois.
paulia ei ole enää,
hetkeksi havahtuu omasta pienestä kuplasta,
vanhemmatkin ovat jo vanhoja?
en ole edes valmistunut, en ole mennyt naimisiin,
en ole tehnyt lapsia, joiden tekemiselle vaadin muitakin perusteluja
kuin puhtaan halun. mitä se halu edes on?
onko potentiaalisilla jälkeläisilläni enää isovanhempia.

täti sanoi, että mummu on ollut huonona.
päässä soi jo toista viikkoa
katsotaan näkeekö mummu joulua.
mummun opettama värssy saa uusia merkityksiä
on tyyni nyt, ei tuule nyt,
on tuuli nyt jo tyyntynyt.
ja hesarissa kerrotaan muutaman lauseen välein
ei näitä kokeita voi ihmisillä tehdä - eettisyyskysymys,
mutta hiirillä.

vuosia ei huomaa itsessään,
ne huomaa muissa, joiden piti olla ikuisesti äitejä
mummoja tädin miehiä.
ai kirjoitin ylioppilaaksi x vuotta sitten?
ja klassinen, me ollaan tunnettu vasta alle vuoden,
mutta tuntuu kuin olisit ollut siinä aina.

valehtelin, vuodet näkyvät kasvaneessa pelossa.
kyllä lapsenakin pelkäsi, mutta pelko oli silloin opettelua,
maailmankaikkeuden mahdottomuuden ymmärtämistä.
nyt pelko on sitä, ettei ehdi.

* * *

meillä on koti, viihdyn täällä.

perjantai 16. elokuuta 2013

kun ennen olin pelle ja muutenkin mauton

kangaskengät märkinä vantaalla
pilkullisen sateenvarjon alla
45 minuuttia ennen ikean avautumista.

tiedän olevani yleensä ajoissa, oli tuo silti hieman kohtuutonta.

kahdeksan euron vaaterekissä roikkuu nyt kasveja, tarpeeksi korkealla, jotta innokas jäniini ei pääse niitä syömään paitsi tolkuttomasti leviäviä juoruja. syksy tekee tuloaan ja loppujenkin huonekasvien on pian aika muuttaa sisätiloihin. ihan hetki sitten ilma oli painostava, ympärilleni kietoutuva harso, en tahdo sateelta muistaa lämpöä ja aurinkoa.

näin yhden tähdenlennon ja kaksi lentokonetta. mietin niitä aikoja, kun lapsena luin pimeässä keittiössä isoveljen ufokirjoja ja pelkäsin. teemalta olisi tullut jokin new age -henkinen katsaus, mutta meillä ei näy televisio. sen sijaan löysin kirjastosta hailuodon historiaa käsittelevän kirjan, josko siellä olisi jotakin faarastiinasta.

olen kuunnellut nyt paljon leeviä, pitkästä aikaa. kompakti paketti arkea, suomalaismiesten vaimonhakumatkoja, seksuaalisuuden heräämistä, ilotyttöjä, asunnottomuutta, enemmän tai vähemmän harmittomia (osittais)alkoholisoituneita kohtaloita, toiveikkuutta ja melankoliaa.

välillä tuntuu, ettei pitäisi lukea uutisia lainkaan, kun kaikkialla vain hakataan ja sorretaan ja tapetaan.

tein listan luettavista kirjoista, toisen kiinnostavista näyttelyistä. viikonloppuna on ulkoilmaleffoja, ravintolapäivä ja öljysäiliökin valaistaan. neuloin kummitytölle pipon ja kirjoitin mummulle kortin.

onko mitään järkeä tehdä kandia nimistöstä? onko järkeä opiskella suomea? maailma sitä ja maailma tätä ja kehno talouskasvu ja dynaamisuus ja pakkoruotsi puolesta vastaan, eikä "tällaisia asioita jouda nyt miettiä kun on tärkeämpääkin". niin, toisaalta, onko missään mitään järkeä.

maanantai 5. elokuuta 2013

tilattiin vihdoin hesari, siitä oli puhetta kauan. aamu tosin ei automaattisesti ala musteen tuoksuisena - postilaatikolle on matkaa ainakin kymmeniä metrejä. kahvihetkeäni ilahdutti tänään sunnuntain lehti, eilen lauantain. tästä voinee päätellä suunnan.

h puhuu aina kuukautisliitteestä, se on tarttuvaa. lukiessani muistelin ensimmäistä näkemääni pmmp:n live-esiintymistä, se oli kalajoella joskus muinaisuudessa, ehkä kesällä 2003. inhosin joutsenia, ajatusta, että ne jäätyvät kiinni jaloistaan.

pulla täyttää neljä, pullasta tulee isoveli tyypille, joka saa neulomani mintun pitsireunatakin. pulla muuttaa lähemmäs, pyörämatkan päähän. nelivuotias on jo niin järkevä, on ihan toisenlaista keskustella, kysellä ja saada vastauksia, vastata kyselyihin.

kaupungin pelloilla kasvaa taas pellavaa ja ruiskukkaa, keräsin kolme kimppua ja tein yhden kranssin. auringonkukkien keskellä kenkiin tarttui sinapinsiemenen kokoisia takiaisia, kymmenestä kukasta syli oli täynnä. iltaisin olen katsellut loppukesän taivasta, sen sävy on lämpöinen.

meillä on molemmilla pyörä, yhtenä helteisenä iltapäivänä myötäilimme vantaanjokea, kävimme katsomassa hevosia ja istuimme tuomarinkartanon arvokkaassa puistossa. harva viljapelto on enää vihreä, täällä minä olen, täällä peltojen keskellä.







torstai 25. heinäkuuta 2013

käyn viisi kertaa viikossa töissä, muu aika kuluu lähinnä kaupunkien rajalla. lähelläni on kaksi erilaista maailmaa - kirjava malmi ja perheautomarkettien tammisto. katselen bussin ikkunasta idyllistä peltomaisemaa, asuinseutu täyttyy kaksikerroksisista rivi- ja luhtitaloista, parvekkeelta avautuu näkymä leikkipaikalle, jonka kiipeilytelineessä on leppäkerttuja.

ruokapöydän tuolit maalattiin vaaleiksi, harmaa valkama ja roosa marilyn. taulut saatiin olohuoneen seinälle eilen, tyynyprojekti leikkaa, pöyhi, päällystä odottaa inspiraatiota. tehdään kauppalistoja ja käydään yhdessä ostoksilla.

tunne on syksyinen, tämän kuuluisi tulla vasta syntymäpäivän jälkeen. juhlimme kaksin, tosin voin salaa juhlia myös tupareissa. lankapino kasvoi muutamalla kerällä, hiljalleen on taas aika neuloa. paluu kouluun tuntuu etäiseltä ja jännittävältä, samoin vaihtoaika.

* * *

mitä kotiin tulee noin muutoin? ripustettavia esineitä ei ole lainkaan yhtä paljon kuin joskus muinaisuudessa, kiiltävän maalin sijaan valittiin puolihimmeä, makuuhuoneessani on beige päiväpeitto neutraali. joku on ominut itselleen punaiset kedsini, itse löysin toisen vaatekaapista mukavan mustan mekon.

tätä kannatti odottaa.

viime aikoina kuunneltua: pmmp ja greyn anatomia -soittolista
viime aikoina katsottua: gilmore girls, pokka pitää
viime aikoina luettua: stalinin lehmät

sunnuntai 14. heinäkuuta 2013

olen olemassa, olen muuttanut.
olen kävellyt, tehnyt töitä, purkanut laatikoita,
olen sovittanut keittiön ikkunaan puhvimaisia pitsiverhoja
ja vaihtanut takaisin koiranputkikuvioidut.
olen saanut monta kimppua kesäkukkasia,
tehnyt kaksi lasagnea ja lainannut mekkoja.
olen ollut myös häissä.