keskiviikko 19. kesäkuuta 2013

melkein koko elämä on taas pakattuna.
olen kahden vaiheilla arabian suhteen,
tämän hetken valossa on turhahkoa, että koskaan muutin tänne.
viiden pienen kuukauden takia.

järkevämpää olisi ollut jäädä vallilaan... olisi. mutta sellaista se on, yhden matkan voi valita ja sillä mennään. parasta arabiassa on ollut aika, jonka olemme h:n kanssa voineet viettää yhdessä. hyvää on ollut riittävän kookas ja valoisa keittiö, parveke viherpeukalointia varten, kauniit maisemat ja kohokohtana vesan ensimmäiset ulkoilut. hyvää on myös astianpesukone, jota tullen kaipaamaan joinakin hetkinä.

mä en yhtään tiedä, mihin elämä mua vie, no paitsi toiseen kaupunginosaan lähelle h:n lapsuudenkotia. oon lähinnä onnellinen - yhtä lailla kaikesta siitä, joka onnen saa aikaan kuin myös siitä, että ylipäätään voin olla onnellinen.

* * *

kummityttö täyttää hurjat neljä vuotta perjantaina, varsinaiset juhlat järjestettiin tosin jo viime viikonloppuna. matkustimme h:n kanssa piikkiöön, josta täti perheineen osti talvella vanhan rintamamiestalon. punainen tupa siellä olikin, vaan ei vielä perunamaata. pihapiirissä oli mieletön kallio - juuri sellainen, joka palautti mieleen lapsuuden ja sen varmuuden, ettei voi koskaan kiivetessään pudota. kallio oli kuulemma vaikuttanut ostopäätökseen, en ihmettele.

kummityttö puhuu paljon eikä malttaisi pysyä paikoillaan. melkein haukotutti välillä, kun seurasi sitä energian määrää. veimme lahjaksi mauri kunnaksen seitsemän koiraveljestä, jota luettiinkin niin että ääneni kaikkosi. parhaat lahjat taisivat olla hello kitty -pyörä voi kyllä! ja kassakone, joka osoittautui kauppaleikkien lisäksi toimivaksi lääketieteelliseksi välineeksi. h oli reipas potilaamme, joka kärsi käsien pakko-oireista sekä korkeasta kuumeesta.

sanoin, että kerroin mummulle h:sta, kyllä mummu varmaan arvasi. täti oli samaa mieltä, mummu osaa lukea rivien välistä. pitäisi käydä kesällä kylässä, mummulle olisi kunniatehtävä saada neuloa h:lle sukat. joskus mua pelottaa huomata, miten mummu vanhenee, elää nykyään enemmän muistoissansa, kertoilee vanhoista asioista. nyt olisi aika kysellä, jos tahdot. vaikka ei pitäisi pelätä, ei kannata elää sellaisen lastin kanssa, kun toinen on vielä täällä.

mua nauratti, kun mietin, että mummulla on lesbo lapsi, lesbo lapsenlapsi ja vielä lapsenlapsenlapsikin. kun serkuntyttö oli eronnut tyttöystävästään, mummu oli todennut "kyllä niitä lesboja maailmassa riittää".

* * *

sain pienen kesäflunssan, töiden lisäksi aika on mennyt nukkuessa. juhannuskin on jo kahden työvuoron päässä, täällä on öisin valoisaa. teen perunasalaatin, listalla on myös juustokakkua ja sushia. 

kohta päästään meidän kotiin.

sokerina pohjalla, vesa täytti 14. päivä jäniksen vuoden :>.



kasvitieteellinen



nelivuotias

kalliolla

maanantai 10. kesäkuuta 2013

kesätyö alkaa tänään, tosin neljän tunnin työpäivät eivät verota vapaa-aikaa ainakaan liikaa. katselin itselleni valmiiksi pyöräreittejä uuden kodin ja työpaikan välille, j kävi laittamassa pyöräni vihdoin kuntoon. huomasin testaillessani, etten kyllä uskalla pyöräillä ennen kuin olen hankkinut kypärän.

muutto on jo kolmen viikon päästä! koti on vielä hahmotusasteella, suurimpien huonekalujen paikat on päätetty ja keittiöön tulevat lapsuudenkodin tuolit aiotaan maalata vaaleanharmaalla ja -roosalla tai ehkä muillakin väreillä. kaikki muu jää nähtäväksi.

jännittää, siis hyvällä tavalla.

varsinaisen kesäloman viimeiset päivät olivat melkein utuisia. kävelyitä, itsetehtyjä mehujäitä ja hennan vaikutuksesta myös smoothiejäitä, kokkola-peli jonka ansiosta opimme mm. mistä betoni tehdään, loppumaton trivial pursuit, istutuksia sekä viimeisen illan kunniaksi haagan alppiruusupuisto ja kotimatkalta poimittu lupiinikimppu, johon löysimme sekä valkoisia, vaaleanpunaisia että liiloja kukkia.






torstai 6. kesäkuuta 2013

saatiin kaksi asuntoa, joista valittiin se halvempi ja sijainniltaan miellyttävämpi. huomaan, miten välillä on pieniä vaikeuksia uskoa, voinko olla onnellinen, saanko olla onnellinen?

tässä nyt jatkuvasti yrittää muodostua elämän kokonaiskuva. se käsittelee erinäisiä aiheita, kuten: opiskelu- ja työtavoitteet, läheiset ihmissuhteet, kuinka kohtelen muita ja kuinka annan itseäni kohdella. lisäksi sulkeidensisäisiä, alaviitteitä yms. tarpeellisia lisiä, jotka ovat olleet iloisessa sekamelskassa vuosikaudet.

joka tapauksessa, tallinna on lähellä ja siellä kannattaa käydä. kannattaa tehdä muutakin, kuin ostaa halpaa viinaa. kadriorgin puistossa sen sijaan ei kannata istua vaahterapuun alla, sillä sieltä laskeutuu kymmeniä pieniä toukkia siiman varassa. tai sopii toki istua, jos kaveeraa toukkien kanssa, itse niitä hieman säikyn.

parhainta antia oli seuran lisäksi patarein vankilamuseo. monen kerroksen verran hylättyä rakennusta, yksi iso hämähäkki ja lääkintätilat, jotka saivat melkein yökkimään. kuvista tuli sinisävyisen kalseita, aivan kuin olokin siellä koleiden kiviseinien sisäpuolella.

* * *

talviturkki jäi kallahteen. puistoistumista on harjoitettu useamman kerran, kaisaniemen kasvitieteellisessä on vierailtu. osittainen kesälista on tehty, odotteleepi toteutumistaan. kaiken kukkuraksi kesän ensimmäinen juoksulenkkikin on takana, huh huh.








maanantai 20. toukokuuta 2013

parvekeruukuista nousee yhtä sun toista vihreää, avokado1 on jo 40-senttinen ja avokado2 hätyyttelee samoja mittoja. sain liisalta kurkun ja tomaatin, pieniä taimia ovat vielä, mutta katsotaan.

ennen euroviisuja käveltiin eiranrantaan, kallioilla tuoksui meri ja kuulemma kreikka, etäällä suomenlinnan suunnalla salamoi. vanhempi mies sai ongittua ainakin kaksi kalaa, ilman ja meren raja häipyi vaaleanroosaan. tänä kesänä mun on päästävä pihlajasaareen.

varattiin hostellihuone tallinnasta yhdeksi yöksi, meidän pieni loma.

katsottiin kaikki neljä alien-elokuvaa, käytiin roihuvuoren kirsikkapuistossa ja vallilassa yhden suuren kirsikkapuun alla. uunissa on porkkanalaatikko ja jääkaapissa maustumassa kaaliraaste. kokkailen ja leivon melko lailla, siitä tietää, että on varsin hyvä olla.





tiistai 7. toukokuuta 2013

palattiin vapun ja riksun syntymäpäiväviikonlopun jälkeiseen arkeen unicafen lounaalla. istuttiin tuomiokirkon portailla, h joi kahvia. tosi-tv-hääseurueen näköinen joukkio pörräsi torin laidalla, hiukseni eivät totelleet tuulessa. käytiin katsomassa kesämekkoja, miten se musta olikin taas mukavin. järjestin vaatekaapin ja kurssipapereita, intouduin neulomaan h:n uutta pipoa yömyöhään. tänä aamuna olen juonut kahvini yksin arabiassa.

pätkätyöpaikkani tarjosi tekemistä kesäksi tähän kohtaan helpotusta kuvaava sananlasku, esim. suuri kivi vierähti sydämeltä. olen elellyt hyvin maltillisesti pitkään, eikä työ sitä toivottavasti muuta kesämekon kokoinen poikkeus sääntöön. täytyy katsoa vähän pidemmälle tulevaisuuteen, kesä on vain rajallinen aika ja syksy on jälleen auki. rahattomuus tekee toisinaan hyvää, joutaa laskeskelemaan kuukausibudjetteja ja vertailemaan kulutusta. onko pakko ostaa uutta, jos vanha on toimivaa? onko pakko ostaa, jos voi lainata?

enemmän pidän kävelyistä ja kesäkukista. sen verran ajateltiin hullutella, että jos tallinnassa kävisi ennen pahimpia turrevirtoja. vankilamuseoon ja puistokävelyille, tietysti. 

* * *

olen viime aikoina ollut onnellinen mm. ihanasta tyttöystävästä, itäneestä avokadosta, kahdesta mustasta lempihameestani vuodelta 06, tummapaahtoisesta kahvista, suoritetuista tenteistä ja nyt meneillään olevasta lomasta. niin ja siitä, kun oona pääsi kidsingin finaaliin.

tiistai 23. huhtikuuta 2013

vesa on riiviö. sillä on kauhean voimakas tahto ja me ollaan usein eri mieltä, joten olen päättänyt, että se on riiviö. aina välillä pitää läpsiä itseänsä, että hehhei, vesa on jänis. se elää jäniselämää jänismuodossa, jäniksen ajatuksilla. on ihan turha nillittää, kun jänis ei käyttäydy sillä tavalla järkevästi.

vesa on ehdottomasti oma persoonansa, aivan täydellinen karvainen paketti vallattomuutta, päättäväisyyttä, heikkoutta, huonekalurakkautta, ihaa-rakkautta, valvottuja öitä. makoiltiin joku viikko takaperin tuossa sängyllä, silittelin vesaa. kun lopetin, vesa nuoli kasvojani ihan kuin bunny aina ennen teki. 

h aina sanoo, että lässytän vesalle. ollaan leikkimielisesti kuittailtu, että minä tykkään vesasta ja h ei, vaikka totuushan on tuosta aika kaukana. viimeksi nuo söivät yhdessä omenaa, sitten hänen korkeutensa neitokakadukin lensi joukkoon mukaan. mitä mä tein? luin tenttiin.

harva asia tässä maailmassa kasvattaa pinnaa yhtä hyvin kuin jäniskersa. sanonpa vain.

* * *

neulon, opiskelen, lisään tietoa tiedon päälle ja toivottavasti hahmotan enemmän. katson paljon greyn anatomiaa, h tivaa miksi. mikä siinä sarjassa on? miksi en osaa vastata tuohon kysymykseen. salaperäisyys, ihmissuhteet, vahvuus, viihde, tapa? analysointikyky päättyy lääkärisarjaan, haha.

* * *

kirjoittaminen meinaa välillä käydä hankalaksi, kielen ainainen läsnäolo opinnoissa siis luo mutkikkuutta. minkälaisia sanavalintoja käytän ja miksi? mitä ne valinnat kertovat maailmankatsomuksestani? mitä on arvolataus ja miten se näkyy kielen rakenteissa? miksi olen toisinaan huolettomampi, millaisina hetkinä koen paremmaksi puhekielisen oloisen ilmauksen? kaukanahan se toki on puhutusta kielestä. milloin olen mä tai minä, milloin etäännytän itseni?

alleviivailin tuolta muutaman pohdiskelun arvoisen kohdan. halutessaan voisi tietysti alleviivata kaiken.

perjantai 19. huhtikuuta 2013

oli tarkoitus tehdä arabialainen maustekakku, mutta maustepulassa ajatus muuttui tiikerikakuksi, joka taas jalostui tiikerimuffinsseiksi, koska en löytänyt tästä taloudesta kuivakakkuvuokaa. omani on kellarissa sen seitsemännen laatikkopinon alla, ehkäpä.

nyt mennään taas sillä mitä on.

alakuloisuus vaivaa tuttuun keväiseen tapaansa. olenko minäkin sellainen, joka rakastaa yli kaiken hetkiä ennen kesää, mutta tulee vuosi vuoden jälkeen salakavalasti yllätetyksi. liikaa, yksinkertaisesti liikaa, ja taas huomaan miettiväni enemmän kuin olisi tarpeen. joskus kieltämättä käy mielessä, että voisi sopia paremmin sellainen ilmasto, joka ei elä jatkuvassa muutoksessa. olisiko se tälle mielenlaadulleni oivallisempi vaihtoehto? kuitenkin, kaikki on hyvin, joten miksi valvoa yömyöhään ja kuunnella sydämen hiljaista lyöntiä.

jossain ikkunassa näin joutsenia ja suudelmin kuvitetut verhot. irtokarkkipussi ratkesi, onnekkaasti vain yksi oranssi amerikanpastilli putosi märälle asfaltille. ei luoja, nyt voi käyttää taas tennareita, jalka protestoi pitkän tauon jälkeen ja kantapäätä kolottaa.

kävin luovuttamassa verta, se oli hauskaa. jos nyt jotakin, niin ainakin vereni on niin kovin esimerkillistä, virtasi oikein kauniisti ja ripeästi, hyvät on suonet. goethe-instituutissa oli kirjallisuutta ja elokuvia, ikävöin berliiniä. tekisi mieli pistää koulut pakettiin ja lähteä pois, minuutin päästä haluan oman puutarhan ja retkiä itä-suomeen. haluan seistä pellolla viljan seassa ja tuntea tuulen.

kaikki on hyvin.