oli tarkoitus tehdä arabialainen maustekakku, mutta maustepulassa ajatus muuttui tiikerikakuksi, joka taas jalostui tiikerimuffinsseiksi, koska en löytänyt tästä taloudesta kuivakakkuvuokaa. omani on kellarissa sen seitsemännen laatikkopinon alla, ehkäpä.

nyt mennään taas sillä mitä on.

alakuloisuus vaivaa tuttuun keväiseen tapaansa. olenko minäkin sellainen, joka rakastaa yli kaiken hetkiä ennen kesää, mutta tulee vuosi vuoden jälkeen salakavalasti yllätetyksi. liikaa, yksinkertaisesti liikaa, ja taas huomaan miettiväni enemmän kuin olisi tarpeen. joskus kieltämättä käy mielessä, että voisi sopia paremmin sellainen ilmasto, joka ei elä jatkuvassa muutoksessa. olisiko se tälle mielenlaadulleni oivallisempi vaihtoehto? kuitenkin, kaikki on hyvin, joten miksi valvoa yömyöhään ja kuunnella sydämen hiljaista lyöntiä.

jossain ikkunassa näin joutsenia ja suudelmin kuvitetut verhot. irtokarkkipussi ratkesi, onnekkaasti vain yksi oranssi amerikanpastilli putosi märälle asfaltille. ei luoja, nyt voi käyttää taas tennareita, jalka protestoi pitkän tauon jälkeen ja kantapäätä kolottaa.

kävin luovuttamassa verta, se oli hauskaa. jos nyt jotakin, niin ainakin vereni on niin kovin esimerkillistä, virtasi oikein kauniisti ja ripeästi, hyvät on suonet. goethe-instituutissa oli kirjallisuutta ja elokuvia, ikävöin berliiniä. tekisi mieli pistää koulut pakettiin ja lähteä pois, minuutin päästä haluan oman puutarhan ja retkiä itä-suomeen. haluan seistä pellolla viljan seassa ja tuntea tuulen.

kaikki on hyvin.