perjantai 15. helmikuuta 2013

kuluneita päiviä voisi kuvailla seuraavasti:

agit prop, juno, iltatyö, kahvi, neulonta, kipeys, askartelu, väsymys, ikävä, onni.

aku ankan agricola-erikoisnumero (kevät 2007) aiheutti hilpeyttä. augustus: "kili kili. tahdotcos maistaa hercullista heinää? mahdat sitten candaa minun cuormani siitä palcaxi. sillä muotoo." wuohi: "luuletcos minua tompelixi, sorsa?"

kyynikko sai unicafen lounaalla lintukortin ja vaaleanpunaisiin folioihin käärittyjä sydänsuklaita. paljolti myös siksi, että olimme keskustelleet ystävänpäivän typeryydestä. jatkoimme luokseni iltapäiväkahveille, keitin oikeasti kahvia. 

näytän lapsuuskuvissa kuulemma pojalta.

erityisesti tämä on soinut mielessäni "and in the sea there is a fish, a fish that has a secret wish, a wish to be a big cactus with a pink flower on it" tree hugger - juno soundtrack.

musta on viime aikoina tuntunut, että ympärillä tapahtuu vain ikäviä asioita. ei niinkään lähipiirissä, vaan maailmassa yleisesti. on apaattinen olo ja yritän kadota jonnekin kirjoneuleiden ja ruokaohjeiden taakse, hymyilen kalalle, jolla on salainen toive. mietin matkaa itä-eurooppaan, ehkä viikonloppuna ehtisi taas vähän ommella. kynsilakan rippeet jatkavat eloansa, en muista koskaan kaupassa kynsilakanpoistoainetta. 

sanoin jokin aika sitten äidille, että mulla on tyttöystävä. "tulkaa käymään täällä!" taidan olla aika onnekas.

sunnuntai 10. helmikuuta 2013

itse lainailin politiikan historiaa ja ideologioita käsitteleviä kirjoja, h lainasi minulle anna ahmatovan runoja. en tiennyt, että ultra bran haikara on ahmatovaa, kaikkea ei aina ehdi huomata. edellisessä lauseessa käytin nollapersoonaa, mielessä on kielen rakenteita ja tusinoittain solmukohtia. olen usein hieman epävarma; kuinka tunnistaa parin vuosisadan takaisista teksteistä kieliopillisia piirteitä, joita ei ole enää olemassa nykykielessä? mutta osaan säätää asiakirjan asetukset pilkulleen tarkasti ihan melkein vaikka silmät kiinni ja etsiä vastaukset uuden koulusähköpostin hankaluuksiin.

en päässyt juhlistamaan 1-vuotiasta ok-vauvaa jyväskylään, onnittelukorttia tehdessäni löysin mummon vanhempien hääkuvan askartelulaatikosta. toisen, jo edesmenneen mummon kuvan yllä roikkuu kolibri-kaulakoru, joka muistuttaa oikeastaan kiwiä. on paljon uusia lankoja ja langoista valmistumassa paljon uusia hempeitä kuviolapasia. olen oppinut tekemään muistiinpanoja post-it-lapuille, voi luoja miten ärsyttävää.

katsoin junon, pidin musiikista ja mutkattomuudesta. olen kuulemma hyvin pedantti, siihen kiinnittää enemmän huomiota, kun toinen on lähellä paljon. viimeksi aamulla kuulin, että sänkyäni ei enää pedata, jos yritän oikoa peittoja viiden sentin takia. olen äitini kuva. olen miettinyt joustamattomuutta, mitä se on? onko se sitä, jos pitää kiinni viiden sentin peittoerheestä, vai sitä, että kieltäytyy hyväksymästä toisen viiden sentin peittoneuroosia? mieletön ongelma? ei, vastaan tullaan puolelta ja toiselta, mun on hyvä olla. metsä puilta.

tyttöni on kaunis ja hyvä, ja mua pelottaa suudella julkisesti. ei aina, mutta helsingin enimmässä ihmisvilinässä ainakin. ei elämäänsä voi elää niin, "entä jos joku tekee jotakin pahaa?". olen huomion suhteen melkoisen vaatimaton, enkä kovin välittäisi tuijotuksista. olen keskimittainen, soveliaan painoinen, vaalea caucasian, arkinen, kaikkea sitä, olematta kaikkea sitä.









torstai 31. tammikuuta 2013

uusia

vallilasta arabiaan alle neljässä tunnissa, sopiva määrä kantajatyttöjänaisia, pakumatkustajana lintu ja raitiovaunumatkustajana kani. lohikeittoa, laskiaispullia, valkoviiniä, kipeitä lihaksia ja malttamattomuutta. siinä ohessa syntaksin tenttikin jäi vihdoin taa kiitettävällä arvosanalla ai että olen onnellinen siitä.

elämä on hieman muuttunut, kuulostaa dramaattiselta. omaa aikaa on nykyään vähemmän, välillä myönnän kaipaavani sitä; hiljaisuutta, ajatuksia, kommentoimattomuutta. yhtenä aamuna peiton alla minä neuloin ja h yritti lukea, vanha ehtis kyllä olla vanhanakin. oikeasti ei saada mitään aikaiseksi, kun ollaan yhdessä, niin se kai menee, niin sen kai kuuluu mennä. ja sitten toisaalta, enhän mä vaihtais tästä mitään pois.

ripustin lintuja ja helmiä ikkunaan, huomenna ajattelin ommella muutamat koristetyynyliinat ja silittää parit verhot. koti on oikein kaunis ja siisti ja varsin uusi, pyykkitupaankin pääsee sisäkautta vaikka ballerinat jalassa.

loskassa kahlatessa kyllä mietin, että kesä olisi oikein mukava. 

herra koir... possu

vesa testaa valjaita


perjantai 25. tammikuuta 2013

venykekirjoitus

erilaiset kirjoitustavat kiinnostavat aina silloin tällöin: lapsena yritti kehittää omaa salakieltä ja tämä neliön näköinen merkki tarkoittaa m-kirjainta, sitten venäjää opiskellessa halusi kirjoittaa kaikki suomenkin sanat kyrillisin aakkosin. eilisellä kirjasuomen tunnilla törmäsin venykekirjoitukseen, josta on ilmeisesti hieman varioivia versioita, mutta lähtöajatus kuitenkin puhdasta kultaa. entäpä jos suomen pitkät vokaalit ja ääkköset merkittäisiin toisin?

och samma på venykekirjoitus:

erilaiset kirjoitustavat kínostavat aina silloin tællœin: lapsena yritti kehittâe omá salakieltæ ja tæmæ neliœn nækœinen merkki tarkoittá m-kirjainta, sitten venæjâe opiskellessa halusi kirjoittá kaikki suomenkin sanat kyrillisin ákkosin. eilisellæ kirjasuomen tunnilla tœrmæsin venykekirjoituksén, josta on ilmeisesti hieman varioivia versioita, mutta læhtœajatus kuitenkin puhdasta kultá. entæpæ jos suomen pitkæt vokálit ja âekkœset merkittæisín toisin?

keskiviikko 23. tammikuuta 2013

kyllä se koulu tästä hitaasti käynnistyy, kursseja on 4-5 ja lisäksi pitäisi tehdä muutama kirjatentti. mua väsyttää, yöunet ovat olleet aivan liian lyhyitä. onneksi kirkas ystävä jaksaa paistella pitkähkösti jo, eilen kuuntelin iltapäiväauringossa pikkulintujen liverrystä ja oh, jos olisin sulkenut silmäni, olisin voinut vannoa kevättä.

muutamia huomioita lähimenneisyydestä
~ mielessä on sata ja yhdeksän neulontaideaa, vaikka edellisiäkin on kesken ainakin kahden käden sormille.
~ nuori herra ranskanluppa opettelee elämään äskettäin heränneen viriiliytensä kanssa - niin opettelemme me muutkin.
~ pulkkamäen päältä näkyi siljan terminaali, kylmä viima toi rauhan kanssalaskijoilta. kaksi pinkkiä pulkkaa neitsytlaskuillansa, toverina heillä oli tuunaamaton stiga.
~ vakiotöitä tiedossa taas reilu viikoksi, mukavaa kun sieltä soitellaan, vaikken ole hakenut.
~ sain punaisen neilikan <3

lintupaitani ja päiväpeitto

hyasintti

bunnyn lautanen

lauantai 19. tammikuuta 2013

eilen vihertävä hammasharja kotiutui punavuoreen, cupcake-kuvioitu tänne vallilaan. mietin rooleja: olen tytär, sisko, serkku, lapsenlapsi, ystävä, kummitäti, asuintoveri, tyttöystävä.

juhlittiin m:n syntymäpäiviä storyvillessä. vanha herra tanssitti naisia, pallopaitainen rouva meinasi torkahtaa lavan läheisyydessä. pidin tunnelmasta, elämä voi olla välillä niin leppoisaa.

muuttoon on aikaa viikko, olen melkoisen valmis.

sunnuntai 13. tammikuuta 2013

nukuin neljä yötä vieressä ja viime yön yksin. pyykkäsin kaksi tuntia, pidän säntillisistä asioista, kuten pyykin ripustamisesta tai viikkaamisesta. virkatessa sattui virhe, opinpa taas kiinnittämään huomiota. ajattelin kokeilla sitä pipon neulomista, katsotaan mihin tämä innostunut energia riittää.

matkustin ensimmäistä kertaa raitiovaunulla tallinnassa. kadriorgin puistossa oli taikatalvi, satoi suuria hiutaleita ja taivas oli toiselta laidalta punainen. mentiin pidemmälle kuin koskaan ennen, pois vanhasta kaupungista, pois kauppakeskuksista. kesällä jos menisi, voisi kävellä tuntematta kylmää. luettiin viron venäläisistä, venäläisiä oli paljon toreilla, kauppahalleissa löyhkäsi lihatiskiltä.

asunnossa kaikuu twin peaksin musiikki, kahden viikon kuluttua olen toisaalla.

taavi

joulu

lapsuus

vesseli

porsaat

nenäverenvuoto

tallinna

tytöltä