sunnuntai 15. huhtikuuta 2012

projektin takakappale

väsyttää. valvottiin aamuun asti, halusin nähdä auringon nousevan. sitten oli toki pilvistä, mutta päivän aikana tuo ystävä paistoi senkin edestä. 


olin ulkona ilman takkia, puhalsin ananaksen tuoksuisia saippuakuplia - puhaltaminen ja kuvaaminen yhtä aikaa on hankalaa. välillä tuuli lakkasi ja tuntui kesäpäivän lämmöltä. 

lintuseni

viikonloppuna pelattiin lukemattomia pelejä, naurettiin, leikittiin suurtalouskokkeja, koemaistettiin taikinaa. matka talolta bussipysäkille ei tuntunut auringonpaisteessa lainkaan pitkältä, 280 vei takaisin kamppiin ja lopulta kävelin kotiin. taas.


helsinki oli täyttynyt terasseista, kallion puistot ihmisistä. kaupunki herää eloon. 


tykkään niistä pysäkeistä, joiden penkit ovat tarpeeksi korkealla. silloin voi heilutella jalkoja.

vanhankaupunginkoski

kävin naapurissa katsomassa sinkkuelämää, päivä oli raskas lukuisten uusien ihmisten takia. löysin vapautuvaan huoneeseen asukkaan, tapasimme ensimmäistä kertaa ja puhuimme, kunnes meidät keskeytettiin. 

prinsessa kävi kahvilla ja meinasi riisua alusvaatteisillensa. sanoin, että täällä ravaa näitä vieraita. mio murjotti kylpyhuoneessa, se oli sateesta märkä ja kurainen. yksi asuntokokelas kauhisteli koiran kohtaloa pidättekö te sitä aina tuolla?? 


pakotin itseni valvomaan edes tähän saakka ilman päiväunia. ensi yönä oma sänky, parasta.


suurtalouskokeille


minttutäyte



tasajako




aamun viimeiset tunnit






kuplakokoelma


hei hevonen

torstai 12. huhtikuuta 2012

taas puhelinkuvia. heikkolaatuisia, vaan tunnelma on kohdillaan.


selvisin tästä viikosta, huomisen tunnit on peruttu. vielä pitäisi jaksaa monta viikkoa, miten tämä kesää kohden muuttuu aina näin hektiseksi.


amélie tykkää rikkoa creme bruleen kuoren. muistin sen taas, kun prinsessa selitti uusista jäätelöistä yksi niistä on kuulemma creme bruleen makuinen. mä taas tykkään siitä, kun kalliossa voi aina törmätä tuttuihin. illalla kävelin tokoinrantaa pitkin ja näin kaukana valkoisen herra koiran. jatkettiin matkaa kaikki neljä yhdessä, haettiin karhupuiston kulmalta lautasia. 


m-junalla myrtsiin ja sieltä pikapikaa säbäkatsomoon, pro taipui lopulta hopeaan. ei se kai harmittanutkaan, hymyilytti läpi pelin. korvissa soi vieläkin, vaan onhan siinä metelissä oma tunnelmansa. penkkirivin päässä istui myös pieni toveri, ehkä neljän viikon ikäinen. hänellä oli päässä valtavan kokoiset vihreät kuulosuojaimet. naurettavaa, miten säälittävistä mittasuhteista meitä kasvaa.


tulin kotiin ehkä tunti sitten, olenpa valmis nukkumaan. lauantaina matkaan elämäni ensimmäistä kertaa veikkolaan, siellä juhlitaan syntymäpäiviä. 

siedettävä merihaka

puu-vallila



niin, ketkäs pellet ne siellä, häh.

lauantai 7. huhtikuuta 2012

olen virkannut ja katsonut elokuvia, vanha ja tylsä? kuulemma järkevä. tunnilla kirjoiteltiin toisillemme hyviä puolia, minussa onnistunutta on tunnollisuus, täsmällisyys, järkevyys. olivat työtä varten ajateltuja ominaisuuksia, mitähän ne muun elämän vahvuudet mahtavat olla. joskus kauan sitten tehtiin anjun kanssa näitä listoja, että sai kiinnekohtia, jotakin mihin tarttua. 


olen nukkunut melkein puolia vuorokausia. iltaisin katson pimeää huonetta, ettei kukaan seiso sänkyni vieressä. vanhojen mekko muuttuu hirtetyksi. ja se meduusa, se roikkuu vieläkin kattokruunusta, ohi kulkiessani väistän kuuliaisesti. oikea malliesimerkki saamattomuudesta.


olen kävellyt. auringonlaskun aikaan kävin vanhankaupunginkoskella, keväisin veden määrä on valtava. kosken yli kulkeva silta oli vielä suljettu, jälkiä siellä silti näkyi. 

arabianrannassa on otettu mallia viikistä. näin kaukana luonnonsuojelualueen pienen kaarisillan, kävin siellä viimeksi kesällä, kun eivät ottaneet minua mukaan saarijärvelle. menin kuitenkin yöksi kannelmäkeen. kohta voi jo kiivetä lintutorniin ja kuunnella tyhjyyttä. 


olen ruokkinut kissoja talinrannassa, bussimatka kestää ikuisuuden. riksulla on vain pikakahvia. talinrannan lähellä on niitä kävelyteitä, jotka kasvavat merestä.



olen panikoinut tietokoneasioista, mac-tukihenkilö kävi tarkistamassa ettei viiruksia ole. pitäisi ymmärtää enemmän.


olen pelannut scrablea, voitin molemmat pelit. kerrankin! ginpiina on esimerkiksi ahdistus siitä, kun ei saa lonkeroa?


mutta, tänään tapasin bussissa nro 18 kärpäsen. se oli hassu kärpänen, kärpästeli vasten ikkunaa ja tipahteli, sitten se köllötteli selällään. ojensin aina sormeni, kärpänen tarttui kiinni ja hengaili. se suki siipiänsä ja taputteli takimmaisilla jaloillaan, miten epätodellinen näky. 

annoin kärpäselle nimeksi kärpänen.


kävelin töölöstä kotiin, aurinko yritti paistaa.


hypin lintsin kallioilla kiveltä kivelle, se tuntuu vieläkin samanlaiselta kuin lapsena. kun tietää, että kengänpohjat pitävät. luottaa, että seuraavankin kiven päällä pysyy. olisi pitänyt olla niitä saippuakuplia mukana, haha, saippuakuplista tulee hyvälle tuulelle.



katsoin sinisen, näin sen ensimmäisen kerran lukiossa ja ihastuin. lapsella on sähkönsininen tikkaripaperi, kimalteleva. oma kimalteleva siniseni on ehkä kääre jostakin kukasta. tällaisia mä säilytän, mutta se on se tunne.


hei taivas on nyt punainen.

tiistai 3. huhtikuuta 2012

silmät ristissä (pääsiäisviikko).

onhan se helsinki ihana, kun käy tyttöjen kanssa tiistai-leffassa ja kävelee illalla tennarista kotiin, ensin läpi hämyisen hiljaisen kaisaniemen, sitten vallattoman kallion, elämöivän sörkän... päässä soi läntisen kevät ja minä, saksan tuliaisina tuotu flunssa vaivaa edelleen ja illan kääntyessä kohti yötä voi käpertyä hyvillä mielin peiton alle, kun tietää tahkonneensa halkipoikki ehkä tähän mennessä pisimmän KKO:n päätöksen huppistarallaa osakeantisotkusta ja tiivistelmäkin on viimeistelyä vaille valmis. iltaluettavaksi on tiedossa hallitustyöskentelyä konsernin tytäryhtiöiden näkökulmasta - taattu uni.

huomenna on uusi päivä, sekin on pyhitetty opiskelulle.

pyörän avaimet löytyivät koulun infosta, kummastelivat naiset etten ole aiemmin hakenut. mitenköhän kauan ovat siellä olleet, pari kuukautta ilmeisesti. heh, no, nyt toivotaan että itse pyörä vielä on kaarlenkujan sisäpihalla.

maanantai 2. huhtikuuta 2012

päättömiä

onneton ratikka oli muutaman minuutin etuajassa, melkein kävelin sonjan luo töölöön. en osaa pysyä paikoillani, en voi odottaa, täytyy saada kulkea. pasilan asemalla aikataulumme menivät yksiin, sokos hotellin pysäkillä turistiryhmä yritti änkeä ylisuurten rattaiden kanssa sisään, ovet eivät enää toimineet. mietin silloinkin, jos vain jäisin pois kyydistä.


raahasin kameraa mukana koko viikonlopun, mutta en ottanut yhtään kuvaa. söin hyvää salaattia ja kuuntelin suomen ja ruotsin sekaista keskustelua. joku kommentoi, kun kieli vaihtui lennossa, en enää edes huomannut.


katsoin forrest gumpin pitkästä aikaa. muistan vieläkin, kun joskus pienenä näin trailerin, se oli vhs-kasetin alussa beethovenin toinen ehkäpä. mietin, että ei näytä kiinnostavalta, toisaalta vuonna 1994 olin 9-vuotias.

ympärillä aika moni vauhkoaa siitä, kuinka on itkenyt titanicia katsoessaan. no, mä en ole, mutta forrest gump vetoaa kyllä. siinä on tunnelmia, aurinkoa ja vesisadetta, luontoa, rehellisyyttä, raakuutta. ja robin wright. toisinaan kauhistuttaa ajan kuluminen, en ensin edes tajunnut, että robin oli the girl with the dragon tattoon erika berger. 


kuulin tuossa, että asetan ihan liian suuria vaatimuksia mahdollisia suhteita ajatellen. no, vaadin molemminpuolista tunnetta. jos se on liikaa, olkoot. ei se tarkoita mitään ääretöntä tajunnanräjäyttävää ikiaikaista kuohua. se tarkoittaa sitä, kun toinen laittaa ruokaa ja tekee mieli mennä halaamaan. ettei toisen läsnäolo ole vastenmielistä.


lueskelin eilen artikkelia syömishäiriöstä, yhdestä yksittäisestä. kai jokaisen tarina on erilainen, ongelmat omia. hassua, miten pienestä ja ehjästä voi kasvaa jotakin niin rikkinäistä, sitten käytetään valtavasti energiaa tai ainakin väitetään käytettävän että saadaan virheet korjattua. 

en osaisi auttaa ketään. muut voivat kannatella, mutta jotta pääsee eteenpäin, sen täytyy lähteä itsestä.

* * * 

saksassa kuulin joka ilta hyvää yötä, en ole toivottanut sitten kaarlenkujan, säännöllisesti ainakaan. löysin kalevalan lintukorun korurasiasta, kun yritin etsiä avaimia. mietin mikä olisi sopivin aika käydä katkaisemassa vaijerilukot omasta pyörästä, vielä on iltaisin pimeää. tällä viikolla on vain kolme koulupäivää, tehtävälista kyllä sitäkin pidempi.

lunta tuli lisää. mä haluan sen pehmoisen kesän tuulen, jonka tunsin berliinissä, istuin ruohikon reunalla lyhythihaisessa ja hameessa.