täällä ollaan, legotalojen keskellä kolmannessa kerroksessa, kymppi kulkee ikkunan alta ja pitää kotoisaa ääntä. kirjoituspöytä on kadulle päin, kirjoituspöytä ylipäätään toimii tarkoituksessaan, eikä jonakin epämääräisenä ruokailutilan korvikkeena / yleishyödyllisenä laskutasona. tykkään katsoa ulos ikkunasta.
elämä on pyörinyt hieman tämän asuntosotkun ympärillä. kaikki on vieläkin keskeneräistä, mutta ainakin vain yhdessä osoitteessa. tapsu ja bunny muuttivat tänään, on hyvä olla seuraa. n ei ole vielä täällä, viikonloppuna vasta, ja e lähti laivalle.
tuntemattomat ihmiset tervehtivät, ihan kuin olisin ollut tässä kauankin. mummo kysyi kadulla, mistä löytää hierojan, mä en osannut auttaa, mutta onneksi tuli muitakin. lähikaupat ovat kamalan pieniä, pitää etsiä valikoimaltaan laajempi. isin kanssa käytiin kannelmäessä asti, muistin vielä miten prismaan ajetaan.
syksyssä on hienoa:
~ se hetki, kun on jo kovin viileä, mutta ei liian kylmä
~ patterit ovat pois päältä, saa nukkua kuumavesipullon kanssa
~ lehdistä keltainen maa.
torstai 3. marraskuuta 2011
sunnuntai 30. lokakuuta 2011
tarun vaatehuoneen hei pliis kenellä on vaatehuone ovi on avoinna, siellä on paljon mekkoja. myös se yksi raitainen, joka oli prideilla. ylihuomenna on marraskuu, en silti saa vaatehuonetta tai edes kaappeja, jos totta puhutaan, mutta oman huoneen ainakin. sitten voin muistella sitä aikaa, kun melkein kotiuduin etelä-haagaan.
kävin taas katsomassa roller derbya - aggressiivisuutta, huutoja, raakuutta, tatuointeja ja naisia. puhuttiin, että olisi helpompi tykätä lesbon näköisistä naisista, muiden kanssa päätyy aina loukkaamaan itseään.
yksi suurimmista ongelmista on, kun kasvaa heteromaailmassa: tulee kasvatetuksi siihen yhteen tiettyyn muottiin, ilman kyseenalaistamista, ilman vaihtoehtoja. oppii ymmärtämään, että tulisi tykätä pojista, oppii ymmärtämään tyttöjä kohtaan tuntemansa tunteet haluna ystävystyä. mitä siitä sitten seuraa, kun 19 vuoden jälkeen kyllä, niin sokea sitä voi olla vihdoin tajuaa, että on oppinut vain yhden käsityksen elämästä, ja se käsitys oli väärä. ei välttämättä väärä muille, mutta ainakin ehdottoman väärä itselle. miten sitten pitäisi osata käsitellä tunteita ja tyttöjä ja tunteita tiettyjä tyttöjä kohtaan? milloin mä tiedän, onko se ystäväihastus vai ihastusihastus? 26 vuotta, ja luulen että olen yhä vähän hukassa.
olen vältellyt koulutehtäviä lähes koko viikon. olen katsonut greyn anatomiaa alusta asti uudelleen, kolmas kausi menossa. tykkään sairaalasarjoista, koska sairaala ei nuku koskaan. vähän sama kuin lentokenttä tai viehätys oikeustieteissä, työnarkomaani juristit ja yövuorolaiset. ja fakta, että en osaa rentoutua. mulla on tarve olla osa elämää. tykkään kalliosta, siellä on aina jotakin. tykkään kerrostaloista, siellä ei ole yksin. en mielelläni mene keskustaan rämpimään idioottimaisen ihmismassan keskelle, mutta on kiva asua jossakin lähellä kaikkea sitä massaa.
eniten viehättää ajatus, että ensi viikolla saan järjestää, järjestää, järjestää. seriously.
kävin taas katsomassa roller derbya - aggressiivisuutta, huutoja, raakuutta, tatuointeja ja naisia. puhuttiin, että olisi helpompi tykätä lesbon näköisistä naisista, muiden kanssa päätyy aina loukkaamaan itseään.
yksi suurimmista ongelmista on, kun kasvaa heteromaailmassa: tulee kasvatetuksi siihen yhteen tiettyyn muottiin, ilman kyseenalaistamista, ilman vaihtoehtoja. oppii ymmärtämään, että tulisi tykätä pojista, oppii ymmärtämään tyttöjä kohtaan tuntemansa tunteet haluna ystävystyä. mitä siitä sitten seuraa, kun 19 vuoden jälkeen kyllä, niin sokea sitä voi olla vihdoin tajuaa, että on oppinut vain yhden käsityksen elämästä, ja se käsitys oli väärä. ei välttämättä väärä muille, mutta ainakin ehdottoman väärä itselle. miten sitten pitäisi osata käsitellä tunteita ja tyttöjä ja tunteita tiettyjä tyttöjä kohtaan? milloin mä tiedän, onko se ystäväihastus vai ihastusihastus? 26 vuotta, ja luulen että olen yhä vähän hukassa.
olen vältellyt koulutehtäviä lähes koko viikon. olen katsonut greyn anatomiaa alusta asti uudelleen, kolmas kausi menossa. tykkään sairaalasarjoista, koska sairaala ei nuku koskaan. vähän sama kuin lentokenttä tai viehätys oikeustieteissä, työnarkomaani juristit ja yövuorolaiset. ja fakta, että en osaa rentoutua. mulla on tarve olla osa elämää. tykkään kalliosta, siellä on aina jotakin. tykkään kerrostaloista, siellä ei ole yksin. en mielelläni mene keskustaan rämpimään idioottimaisen ihmismassan keskelle, mutta on kiva asua jossakin lähellä kaikkea sitä massaa.
eniten viehättää ajatus, että ensi viikolla saan järjestää, järjestää, järjestää. seriously.
lauantai 22. lokakuuta 2011
ajatuksenjuoksu(j)a
luin eilen uudemman kerran avaruushömpästä, se oli linkitettynä fb:n etusivulla. oikeastaan vain vilkaisin otsikkoa, mietin mustia aukkoja. etsin planetaarioita ja päätin että täytyy päästä heurekaan, siellä menee kaksi mielenkiintoisen oloista esitystä: tie tähtiin ja mustat aukot - matka tuntemattomaan.
googlailin mustia aukkoja, etsin kuvahaulla ulkonäkönäkemyksiä. päädyin lukemaan mustan aukon muodostumisesta, törmäsin tapahtumahorisonttiin. muistin sam neillin, olin toisaalta myös katsonut juuri sitä jurassic parkia. sam neill muistuttaa jollakin tavalla isääni, tietysti todistamieni roolien perusteella; vakava, harkitseva, sopivan hassuttelija. neill on näytellyt 90-luvun lopun elokuvassa event horizon, tapahtumahorisontti.
etsin kuvia, lueskelin imdb:a. kyseinen elokuva aiheutti joskus nuorempana univaikeuksia, enkä ehkä vieläkään suostuisi katsomaan sitä uudelleen. luin kuitenkin synopsiksen, muistojen kautta pystyy kyllä elämään kohtaukset tarpeeksi elävästi. törmäsin termiin vivisection, joka ilmeisesti vapaasti suomennettuna tarkoittaa elävän asian leikkelyä. no, siltähän se elokuvassakin vaikutti.
vivisectionin kautta päädyin lukemaan josef mengelestä, kuolemanenkelistä, joka muiden töidensä ihmiskokeidensa ohessa suoritti myös mikä tämä asia on suomeksi vivisektioita. mengelen ihmiskokeet yleensä kuulostivat jotakuinkin csi:n jaksolta "pirates of the third reich", joka toisaalta on sekin saanut vaikutteensa jostakin muusta, mengelen kokeista?
yllä olevasta on luonnollisesti karsittu paljon pois, mutta myöhemmin hämmennyin, minkälainen ajatusten virta syntyy avaruusaiheisesta linkistä. mieli hyppähtelee puolelta toiselle, olen yhä aivan järkyttävän huono keskittymään yhteen asiaan kovin pitkäksi aikaa.
* * *
viikko on mennyt, mihin? kävelin harrbådan majakalle, aurinko paistoi eikä paikka ollut yhtään niin aavemainen kuin edelliskerralla, se oli niitä aikoja, kun porukalla tehtiin yöretkiä. majakka aiheuttaa lievähköä hengenahdistusta kuitenkin, ikkunoissa ei ole enää laseja, voi katsoa suoraan sisälle mustaan. otin kuvia, jos niihin myöhemmin mystisesti ilmeistyisi haamuja.
lieköhän kukaan ikinä keksi, mikä oli mökkiarvoituksen ratkaisu?
pitäisi etsiä kummitustarinoita. muistan vain, että hailuodossa asui joku nainen, faarastiina ehkä. käytiin siellä pari kesää sitten, mä en ikinä nähnyt mitään outoja. harmillista.
huomenna menen takaisin jonnekin, ehkä hennalle. sitä ennen on onneksi vielä ilta paikallisten tovereiden kanssa. eilen ei mentykään ihmisten ilmoille, katsottiin anskun ja ollin luona porukalla sangen viihdyttävä 80-luvun helmi, killer klowns from outer space.
löysin yhden ihanan mustan hameen, jossa on rusetti vyötäröllä. voisin ehkä joskus laittaa kuviakin taas, kun on kaikkea kivaa kertynyt. vaikka vannotinkin, että en osta vaatteita, en ainakaan ennen muuttoa. yksi hame sinne tai tänne, ei sitä kukaan huomaa.
googlailin mustia aukkoja, etsin kuvahaulla ulkonäkönäkemyksiä. päädyin lukemaan mustan aukon muodostumisesta, törmäsin tapahtumahorisonttiin. muistin sam neillin, olin toisaalta myös katsonut juuri sitä jurassic parkia. sam neill muistuttaa jollakin tavalla isääni, tietysti todistamieni roolien perusteella; vakava, harkitseva, sopivan hassuttelija. neill on näytellyt 90-luvun lopun elokuvassa event horizon, tapahtumahorisontti.
etsin kuvia, lueskelin imdb:a. kyseinen elokuva aiheutti joskus nuorempana univaikeuksia, enkä ehkä vieläkään suostuisi katsomaan sitä uudelleen. luin kuitenkin synopsiksen, muistojen kautta pystyy kyllä elämään kohtaukset tarpeeksi elävästi. törmäsin termiin vivisection, joka ilmeisesti vapaasti suomennettuna tarkoittaa elävän asian leikkelyä. no, siltähän se elokuvassakin vaikutti.
vivisectionin kautta päädyin lukemaan josef mengelestä, kuolemanenkelistä, joka muiden töidensä ihmiskokeidensa ohessa suoritti myös mikä tämä asia on suomeksi vivisektioita. mengelen ihmiskokeet yleensä kuulostivat jotakuinkin csi:n jaksolta "pirates of the third reich", joka toisaalta on sekin saanut vaikutteensa jostakin muusta, mengelen kokeista?
yllä olevasta on luonnollisesti karsittu paljon pois, mutta myöhemmin hämmennyin, minkälainen ajatusten virta syntyy avaruusaiheisesta linkistä. mieli hyppähtelee puolelta toiselle, olen yhä aivan järkyttävän huono keskittymään yhteen asiaan kovin pitkäksi aikaa.
* * *
viikko on mennyt, mihin? kävelin harrbådan majakalle, aurinko paistoi eikä paikka ollut yhtään niin aavemainen kuin edelliskerralla, se oli niitä aikoja, kun porukalla tehtiin yöretkiä. majakka aiheuttaa lievähköä hengenahdistusta kuitenkin, ikkunoissa ei ole enää laseja, voi katsoa suoraan sisälle mustaan. otin kuvia, jos niihin myöhemmin mystisesti ilmeistyisi haamuja.
lieköhän kukaan ikinä keksi, mikä oli mökkiarvoituksen ratkaisu?
pitäisi etsiä kummitustarinoita. muistan vain, että hailuodossa asui joku nainen, faarastiina ehkä. käytiin siellä pari kesää sitten, mä en ikinä nähnyt mitään outoja. harmillista.
huomenna menen takaisin jonnekin, ehkä hennalle. sitä ennen on onneksi vielä ilta paikallisten tovereiden kanssa. eilen ei mentykään ihmisten ilmoille, katsottiin anskun ja ollin luona porukalla sangen viihdyttävä 80-luvun helmi, killer klowns from outer space.
löysin yhden ihanan mustan hameen, jossa on rusetti vyötäröllä. voisin ehkä joskus laittaa kuviakin taas, kun on kaikkea kivaa kertynyt. vaikka vannotinkin, että en osta vaatteita, en ainakaan ennen muuttoa. yksi hame sinne tai tänne, ei sitä kukaan huomaa.
tiistai 18. lokakuuta 2011
kokkola, taas.
junamatkalla katsoin jurassic parkin ja söin vaniljasuukkoja. äiti teki perunamuusia, sitä ei nykyään enää saa. koulussa on aina riisiä tai nihkeitä ohrasuurimoita, joskus harvoin keitettyjä perunoita. en muista milloin olen viimeksi tehnyt itse ruokaa, aktiviteetti voisi olla ensimmäisten joukossa listalla, kunhan asetutaan kodiksi.
tasan kahden viikon kuluttua olen omassa huoneessa, omien tavaroiden keskellä, nukun omassa sängyssä. kotia mä mietin kaikkein eniten, enimmäkseen entisiä, kun ei ole vielä muistoja tulevasta.
tampereen surullisesta yksiöstä kivikkoon, harmaa soluasunto, yliopisto ja syömishäiriöt. hämeentien kommuunin auringonkeltainen seinä ja viereisestä huoneesta kantautuva belle&sebastianin if you're feeling sinister. hankalan vuokraemännän halpa kaksio alppilassa, sieltä teatraaliseen kommuuniin kulmavuorenkadulle; se huone oli ihanin, kalpean mintun sävyinen, siellä oli erkkeri-ikkuna ja toimimaton valkea kakluuni.
meri-rastilan kolmio sai lauralta ja minulta nimen korjaamo, olimme korjauksen tarpeessa. opin tappamaan tuhatjalkaisia sunnuntai-hesarilla. viikin yksiössä asuin tapsun kanssa, ranskalaisen parvekkeen kukkalaatikossa kasvoi pieniä porkkanoita ja pimeällä katselin kasvihuoneiden valoja. pihlajamäessä asuin ensimmäistä kertaa koiran kanssa, viihdyin keittiössä ja olohuoneessa, en omassani ollenkaan. pihlajamäessä asuessani tapasin peipon, kesän yökävelyllä kaikki hyttyset pistivät minua eivätkä peippoa kertaakaan.
kalliota rakastin toisella tapaa kuin mitään muuta kotia koskaan, kallioon palaan aina takaisin. olen aina asunut alueen reunamilla, hämeentien väärällä puolella, kurvissa, hesarin takana. muistan kun jojo muutti kaarlenkujalle, muistan eteisen kaaren, sohvan päälliskankaan, keittiön alakaapin erikoisen, jalokivimäisen nupin. jos mulla olisi tarpeeksi rahaa, ostaisin sen asunnon heti.
lainasin äidin kirjastokortilla muutaman kirjan, tove janssonia, kazuo ishiguroa ja bonuksena sarah watersia, yövartio on jo kohta puolivälissä. aloitin kirjan tyhmästi eilen suomen huippumallin jälkeen, sekä kirjassa että sarjassa on helen. vaikea arvata, millaiseksi nyt kuvittelen kirjan helenin? no, ehkä se on pieni paha vain.
halusin lähteä kävelylle, mutta ulkona sataa vettä. jatkan yövartiota heti, kun äiti lopettaa television katsomisen ja käy nukkumaan. sain aiemmin päivällä uudet talvikengät, olin haaveillut niiden kaltaisista jo pitkään. aamuisin keitän neljä kuppia kahvia ja huomenna herättyäni aion saunoa. jossain saksalaisessa sarjassa nainen toivotti gute besserung! ja mun teki mieli laittaa suville viestiä, kaikkien niiden järkyttävien maanantaituntien jälkeen voisin hihitellä lisää.
tänään missään ei ole oikein päätä, ei häntää, eikä ainakaan niitä sillin parhaita selkäpaloja.
junamatkalla katsoin jurassic parkin ja söin vaniljasuukkoja. äiti teki perunamuusia, sitä ei nykyään enää saa. koulussa on aina riisiä tai nihkeitä ohrasuurimoita, joskus harvoin keitettyjä perunoita. en muista milloin olen viimeksi tehnyt itse ruokaa, aktiviteetti voisi olla ensimmäisten joukossa listalla, kunhan asetutaan kodiksi.
tasan kahden viikon kuluttua olen omassa huoneessa, omien tavaroiden keskellä, nukun omassa sängyssä. kotia mä mietin kaikkein eniten, enimmäkseen entisiä, kun ei ole vielä muistoja tulevasta.
tampereen surullisesta yksiöstä kivikkoon, harmaa soluasunto, yliopisto ja syömishäiriöt. hämeentien kommuunin auringonkeltainen seinä ja viereisestä huoneesta kantautuva belle&sebastianin if you're feeling sinister. hankalan vuokraemännän halpa kaksio alppilassa, sieltä teatraaliseen kommuuniin kulmavuorenkadulle; se huone oli ihanin, kalpean mintun sävyinen, siellä oli erkkeri-ikkuna ja toimimaton valkea kakluuni.
meri-rastilan kolmio sai lauralta ja minulta nimen korjaamo, olimme korjauksen tarpeessa. opin tappamaan tuhatjalkaisia sunnuntai-hesarilla. viikin yksiössä asuin tapsun kanssa, ranskalaisen parvekkeen kukkalaatikossa kasvoi pieniä porkkanoita ja pimeällä katselin kasvihuoneiden valoja. pihlajamäessä asuin ensimmäistä kertaa koiran kanssa, viihdyin keittiössä ja olohuoneessa, en omassani ollenkaan. pihlajamäessä asuessani tapasin peipon, kesän yökävelyllä kaikki hyttyset pistivät minua eivätkä peippoa kertaakaan.
kalliota rakastin toisella tapaa kuin mitään muuta kotia koskaan, kallioon palaan aina takaisin. olen aina asunut alueen reunamilla, hämeentien väärällä puolella, kurvissa, hesarin takana. muistan kun jojo muutti kaarlenkujalle, muistan eteisen kaaren, sohvan päälliskankaan, keittiön alakaapin erikoisen, jalokivimäisen nupin. jos mulla olisi tarpeeksi rahaa, ostaisin sen asunnon heti.
lainasin äidin kirjastokortilla muutaman kirjan, tove janssonia, kazuo ishiguroa ja bonuksena sarah watersia, yövartio on jo kohta puolivälissä. aloitin kirjan tyhmästi eilen suomen huippumallin jälkeen, sekä kirjassa että sarjassa on helen. vaikea arvata, millaiseksi nyt kuvittelen kirjan helenin? no, ehkä se on pieni paha vain.
halusin lähteä kävelylle, mutta ulkona sataa vettä. jatkan yövartiota heti, kun äiti lopettaa television katsomisen ja käy nukkumaan. sain aiemmin päivällä uudet talvikengät, olin haaveillut niiden kaltaisista jo pitkään. aamuisin keitän neljä kuppia kahvia ja huomenna herättyäni aion saunoa. jossain saksalaisessa sarjassa nainen toivotti gute besserung! ja mun teki mieli laittaa suville viestiä, kaikkien niiden järkyttävien maanantaituntien jälkeen voisin hihitellä lisää.
tänään missään ei ole oikein päätä, ei häntää, eikä ainakaan niitä sillin parhaita selkäpaloja.
| kaarlenkujan eteinen olikin oikeasti suuri. |
| liitutaulun muistot. |
![]() |
| munkkiniemen rannalta. |
![]() |
| linnut innostuivat venäläisten turistien leivänmuruista. |
keskiviikko 12. lokakuuta 2011
junamatkan päässä.
reppureissaajana helsingissä, osa x: etelä-haaga. tarun luona on hyvä, taru on hyvä. aamulla mä lähdin aikaisin kouluun ja taru jäi nukkumaan, huomenna osat vaihtuvat. miten ihanan nautinnollista! parasta oikeasti on, kun tietää kuinka saa nukkua kauemmin kuin joku toinen.
kävin peräkkäisinä päivinä katsomassa eläimiä, ensin taavia, sitten bunnya. molemmat pärjäävät hienosti, vaikka kai vähän kaipaavat mua. mä ainakin kaipaan niitä, eläimet yhtä kuin perhe, minun pienet harmaat.
olo on aika hyvä ja hentonen, olen huomaamattani tykästynyt syksyyn taas. opinnot ovat voiton puolella ja olen selvinnyt kaikesta ainakin kiitettävästi. kuukauden puoliväli lähestyy, se tietää myös enää puolta kuukautta omaan kotiin. tällä hetkellä kannan laukussa kuuden asunnon avaimia, kuinka rikasta :>
muutamia kuvia puhelimesta. viikonloppuna kunnostauduin kävelemällä pikku huopalahdesta munkkiniemen kautta espoon rajalle kameran kanssa, mutta koska tavarat ovat levällään siellä sun täällä, en ole vielä saanut siirrettyä kuvia koneelle. siispä on tyytyminen tällaisiin tunnelmiin:
kävin peräkkäisinä päivinä katsomassa eläimiä, ensin taavia, sitten bunnya. molemmat pärjäävät hienosti, vaikka kai vähän kaipaavat mua. mä ainakin kaipaan niitä, eläimet yhtä kuin perhe, minun pienet harmaat.
olo on aika hyvä ja hentonen, olen huomaamattani tykästynyt syksyyn taas. opinnot ovat voiton puolella ja olen selvinnyt kaikesta ainakin kiitettävästi. kuukauden puoliväli lähestyy, se tietää myös enää puolta kuukautta omaan kotiin. tällä hetkellä kannan laukussa kuuden asunnon avaimia, kuinka rikasta :>
muutamia kuvia puhelimesta. viikonloppuna kunnostauduin kävelemällä pikku huopalahdesta munkkiniemen kautta espoon rajalle kameran kanssa, mutta koska tavarat ovat levällään siellä sun täällä, en ole vielä saanut siirrettyä kuvia koneelle. siispä on tyytyminen tällaisiin tunnelmiin:
| kaarlenkujan hississä |
| kaarlenkuja |
| lauran ja lauran muuttotyyli |
| entisen kodin viimeisiä hetkiä |
| syksy oulunkylässä |
torstai 6. lokakuuta 2011
ympäri mennään...
...ympäri helsinkiä nimittäin. lauttasaaressa vietetyn yön jälkeen nukuin meri-rastilassa vuodesohvalla, nyt asun prinsessan vanhempien asunnossa oulunkylässä, itse vanhemmat ovat islannissa. koulussa istumisen lisäksi olen istunut paljon metrossa, junassa ja bussissa, anjun luona meilahdessa ja annilla pitäjänmäessä.
kävin kävelemässä vesisateessa tarun ja svanten kanssa. svante on ihan hurjan söpö no niin on tarukin. bordercolliet ihanii, ja noin. näytettiin kaikki kolme suunnilleen uitetuilta koirilta, sehän oli ihan ok.
koulu rasittaa vähän, olen istunut päivittäin kahdeksan, kymmenen, kaksitoista tuntia pasilassa, vääntänyt kielten tehtäviä ja liiketoimintasuunnitelmaa, juridiikkaa... olen myös kikatellut saksan tunnilla ja facebookannut, kun olisi pitänyt kuunnella riskienhallinnasta.
taru lauloi tänään "peruna on pyöreä, peruna on soikea, peruna on ruoka ihan oikea", sitten me nähtiin orava. orava on pyöreä, orava on soikea, orava on ruoka ihan oikea. trallallei.
kävin kävelemässä vesisateessa tarun ja svanten kanssa. svante on ihan hurjan söpö no niin on tarukin. bordercolliet ihanii, ja noin. näytettiin kaikki kolme suunnilleen uitetuilta koirilta, sehän oli ihan ok.
koulu rasittaa vähän, olen istunut päivittäin kahdeksan, kymmenen, kaksitoista tuntia pasilassa, vääntänyt kielten tehtäviä ja liiketoimintasuunnitelmaa, juridiikkaa... olen myös kikatellut saksan tunnilla ja facebookannut, kun olisi pitänyt kuunnella riskienhallinnasta.
taru lauloi tänään "peruna on pyöreä, peruna on soikea, peruna on ruoka ihan oikea", sitten me nähtiin orava. orava on pyöreä, orava on soikea, orava on ruoka ihan oikea. trallallei.
lauantai 1. lokakuuta 2011
ulkona paistaa syysaurinko, mun tekisi eniten mieli lähteä kävelemään päättömästi. muuttaminen taitaa kuitenkin voittaa. en edelleenkään osaa sisäistää ajatusta, etten vielä itse muuta, mutta ei ole kotiakaan. imuroin ja pakkasin petauspatjaa ja haaveilin siitä hetkestä, kun saa laittaa oman sängyn uuteen huoneeseen.
eilinen muuttopäivä oli kieltämättä taas yksi lesboelämän peipon lanseeraus, kiitos ja tack perusteista, kivijalka suorastaan: kuusi muuttajaa, joista kolme oli lauroja. kaikki sujui yllättävän kivuttomasti ja nopeasti, toisaalta en itse ollut kantamassa pyykkikonetta. linnanmäen suunnalla näkyi värikäs auringonlasku, kun istuimme kaarlenkujalle juomaan punaista limpparia ja syömään minikarkkeja.
käytiin vielä porukalla syömässä bullmanissa, ensimmäinen kerta vaikka naapurissa olen asunut yli vuoden. mielenkiintoinen paikka se, tarjoilijoiden välistä vittuilua, humaltuneita asiakkaita ja sisustus suoraan joltain kaukaiselta vuosikymmeneltä. aika sympaattista lopulta, vaikka ehkä sympaattinen ei olekaan se sana mitä tarkoittaisin käyttää. ennemmin sellainen rosoisen menneen ajan suomalainen. herätti samoja mielikuvia, kuin 90-luvun alun ensimmäiset tenavatähdet.
viikon pahin päivä on ainakin takana, käytiin viemässä eläimet sijaiskoteihin. bunny oli matkasta niin loukkaantunut, että se ei suostunut syömään banaaniakaan. maistui kuulemma heti, kun olin lähtenyt. tapsun kanssa vihelleltiin vielä tuossa kadulla, sisälle tultuani meinasin tavasta viheltää uudestaan ja tajusin ettei kukaan vastaa. tyypit pärjäävät varmasti oikein hyvin, mä ehkä hieman huonommin.
nyt on kuitenkin jo ensimmäinen päivä, enää kuukausi jäljellä. yksi pieni kuukausi, on se nähty että aika katoaa. mihin meni syyskuu? ja entä kolme edellistä kuukautta? kesäkuun alussa olin vielä töissä, kävin siskon luona tukholmassa, en tiennyt keijusta mitään. tehokkaastihan tuo elämä menee uusiksi lyhyessä hetkessä.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)

