mulla tuntuu olevan entistä vähemmän sanottavaa. inspiroidun kyllä päivittäin, suorastaan tunneittain, mutta suollan ajatukset suoraan sisälleni.
arki on tietysti tappavaa. herätys 5.45, aamubussi 7.17, työpaikalla 8.23, kotiin 16.15. välillä malmin prismaan, sitten pestään pyykkiä ja tiskataan. nukkumaan.
yksi meistä meni naimisiin, ja se tuntui jotenkin niin käsittämättömältä ja hienolta ja oikealta ja eniten siltä, että nyt tässä tapahtui jotakin, minkä piti tapahtua. tein polttareita varten soittolistan, johon onnistuin jotenkin kiteyttämään kymmenen vuoden tunnelmat.
me tanssittiin h:n kanssa kaksin olavi virtaa navetan ylisillä kymmenien led-tuikkujen loisteessa. aivan törkeän suomifilmimäistä.
tästä leijuvasta harmaudesta huolimatta soljun sopivassa miellyttävyydessä ja "nautin elämän pienistä iloista", kuten toisen keittämästä aamukahvista, pinkistä kynsilakasta, eläinkuvioidusta peltirasiasta joka piti ostaa stockan kanta-asiakastarjouksesta, koska se vaan oli niin hieno, tomaatinlehtien tuoksusta, rastaista ja muista pikkutirppasista, vesan pehmeydestä...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti