kirjoittelun tahti on hidastunut. toisaalta se harmittaa, mutta tauko on ollut myös tietoista. opiskelurutistuksen jälkeen on tehnyt hyvää olla vain. olemme seuranneet intensiivisellä tahdilla muutamia sarjoja hannibal, true detective, twin peaks. oma paheeni on yhä gossip girl, jota en onneksi aikoinaan ehtinyt katsoa loppuun asti.
töitä on ainakin elokuun puoliväliin, siitä on syytä olla kiitollinen. raha ja putoaminen jonnekin opiskelijuuden ja työssäkäynnin väliseen kuiluun ahdistaa etäisesti, samaten meneillään olevat vaalit. ahdistaa yleinen empatian puute ja dynaamisuuden ihannointi. keskityn kasvattamaan kurkkuja ja tomaatteja, tänä keväänä myös yllätysmomenttina chilitestailuja. lainasin muutamia runokirjoja ja ajattelin uutena harrastuksena alkaa suomentaa balkanmusiikkia. haaveilen reissuista; kaipaan jopa dubrovnikia, vaikka en turremeiningistä kovin välittänyt.
mulla on kaikki hyvin, voin ostaa välillä kotiin leikkokukkia ja murehdin lähinnä siitä, ettei lähellä ole metsää. jos "mennään naimisiin", haluaisin samanlaisen kimpun kuin perillisten tunnusmusiikissa on. taustalla on silti paha olo siitä, miten älyttömästi vihaa ympärillä on.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti