on aina paikoitellen mielessä yhtä sun toista,
vaan kun vihdoin istahdan koneen ääreen,
olen jo kaiken unohtanut. mitä piti sanoa?
kannoin tuntemattoman kanssa turkoosin sohvan neljänteen kerrokseen - h&j muuttivat hennan entiseen kotitaloon, sentään eri rappuun. eräs elämän ympyrä sulkeutui, sen talon monennen kerroksen yksiössä vietin usein aikaa ensimmäisinä helsingin vuosina. siellä oli totoro-juliste, siniharmaat lautalaattiat ja kissapipo, olematon kylpyhuone ja kellastuneen puun sävyinen tv-taso, joka on nykyään omani ja joka jonain päivänä toivottavasti saa vaaleanharmaan maalipinnan.
on kauhean suuri onni, kun on sellaisia ystäviä, joiden kanssa voi jatkaa aina siitä, mihin viimeksi jäi.
keittiössä on vielä pääsiäinen, kuivettuneissa risuissa roikkuu puisia koristeita: värikkäitä munia ja jäniksiä. ostettiin alennuksesta suklaamuniakin aika monta kertaa, punafolioisissa rölli-munissa on mansikkaesanssinen maku ja vaaleanpunaista ainaisen maitosuklaan sijaan.
katsottiin orionin parvella siellä taas lumikaunokki, venäläiset satuanimaatiot vetoavat. se on ihan kuin sinä, neuloo, laulaa, sillä on pupu ja lintuja ja paljon kukkia. en mä mitään laula.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti