lupasin, etten sorru ostamaan ylimääräisiä, teen eväät kotona. paras asia leivän päällä on se sininen sinappi makea ja väkevä? ja tuorekurkkua säännöllisen paksuisina siivuina.
söin ensimmäisen kerran nuudeleita sinä kesänä, kun twin peaks tuli televisiosta, se oli ehkä 1998. veljeni opasti minut tämän ravitsevan pikaruoan luo. ne ensimmäiset nuudelit olivat maman katkarapuja, keitinveteen laitettiin tietysti kaikki mausteet, myös pussillinen chiliä, nuudelit syötiin ilman lientä. ihme, etten traumatisoitunut tulisuudesta. twin peaks edustaa edelleen loppukesän hämärtyviä öitä ja raskaita, paahtuneita luonnon sävyjä.
lämpöisellä ikkuna on auki yötä päivää, tapsu raakkuu sirkuttelee pikkulinnuille ja satunnaisille hälytysajoneuvoille. mäkelänkatu on hiljainen hämärässä, aamulla heräsin niin aikaisin, että suojateillä oli vielä kastepisaroita. väsyttää, sillä heräilin koko yön.
elämä on taas välitilassa. olen ollut paljon paikoissa, liian vähän ja poissaolevana kotona.
kelloja siirrettiin kesäaikaan, kun olin saksassa. kello on edelleen saksan ajassa. joka ilta laitan herätyksen ja lasken jos haluan herätä seitsemältä, herään kuudelta. aamuisin mietin, saisin nukkua vielä, jos en olisi täällä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti