sunnuntai 13. toukokuuta 2012

sama kuin ystävänpäivänä - ärsyttää hössötys. äiti on mun äiti 365 päivää vuodessa.

nukuin huonosti, katsottiin yöllä joku ahdistava leffa, ruotsinkielisen piirretyn onnellinen loppu sekä hieman eva&adamia, ah nuoruus. kävelin arabiasta kotiin, en laittanut pimeällä verhoja kiinni, mutta niin aamu tulvi huoneeseen aikaisin. pyykkivuoro oli kahdeksalta, torkuin pesujen välissä.

istuin mäkelänrinteen laidalla kaatuneen puun päällä ja puhuin äidin kanssa. hassu, kun soitin, ja puhelu yhdistyi aluksi väärin. linjalla kuului, miten joku pieni lapsi selitti ympyröistä. söin vaahtokarkkeja ja kuvasin.

menin tunnelin luokse, ensimmäinen ja viimeinen kerta kun uskaltaudun pimeyteen kun toisessa päässä näkyy valoa. tunneli jatkui ikuisesti, tunsin kaiken sen betonin ja kallioiden painon harteillani. kirkas auringonpaiste valaisi matkaani satojen metrien päässä, en nähnyt mihin astuin, jalkojen alla oli mustaa. lopulta lakkasin katsomasta tunnelin päätä, ettei matka tuntunut niin mahdottomalta. kartan perusteella laskeskelin, että tunneli oli n. 600 metriä pitkä, ehkä. pimeydessä aika häviää.

verkkoaidassa oli aukko, pääsin kiipeämään kuilusta pois. jossakin ylhäällä nainen ja mies seurasivat, huomasin. toisinaan saan kiinni lapsuuden mielettömästä luottamuksesta, pystyn mihin tahansa. miten sitä silloin uskoikin, että jos vain tarttuu lujasti kiinni, ote ei voi irrota. mähän rakastin kiipeilyä, korkeuksia ja puita.

kävelin illalla vielä töölöön hakemaan greyn anatomiaa, pan amia ja yllätyssarjoja. vihdoin paluumatkalla torkkelinmäellä jalat kertoivat, että tänään on kävelty tarpeeksi. ihmeen hyvin ovat kestäneet, ei edes satu kovin. en ole miettinyt leikkausta kuukausiin.

olen taas huomannut, miten paljon vaadin tilaa ympärilleni. tuttuja ihmisiä jaksan, oudompia välttelen. kipalla on tapana tulla keittiöön hengaamaan, kun laitan syötävää, juttua riittää kuin prinsessalla. mutta toinen on rakas ja toinen aivan uusi, teen taas jotakin muuria ympärilleni. toivottavasti tämä loppuu, kun koulu jää tauolle.







vihdoin


sieltä mä kipittelin, hyi








Ei kommentteja:

Lähetä kommentti