torstai 31. toukokuuta 2012

siivosin kaappia, kaksi kirjaa tipahti selkääni, ai. itsetuhoisia, toinen olikin alkeisvalokuvakirja siis vinkkejä kuvaamiseen, toinen kaiketi äänneopin teos.


käsissä kolmen viikon työvuorot, tulevaisuus vaikuttaa turvatulta. saan myös pitää vertikaalin, välillä unohdan, että ulkonäköni saattaa herättää mielipiteitä.

herra koira alppipuistossa koirailemassa.

purkasin töölössä ikean hyllyä ja imuroin, topeliuksenkadun takapihan pensaita oli harvennettu. punertavaan taittuvalla laminaatilla ei kuulunut enää kissantassujen askellusta, muuttamisessa on aina jotakin haikeaa. opittiin eepun kanssa monta asiaa, mm. miten vanhanmallisen expedit-hyllyn muovilukot avataan ja miten televisiosta irrotetaan jalkaosa, jälkimmäinen selvisi vasta googlen avulla.

saukkokasvot!

kävin nopeasti lähikaupassa, edustalle oli siististi parkkeerattu lasten polkupyörä. pyörän tarakalla oli nukkekokoinen istuin, jossa matkusti ikean porkkanapehmo. hymyilin kävellessäni takaisin kotiin, mä myös lapsena kyyditin pehmeitä ystäviäni vanhassa oranssissa pyöränistuimessa. 


katsottiin mustavalkoisen ajan kotimaista elokuvaa, päärakennus näytti ihan samalta kuin nykyäänkin. join kahvia maidon kanssa, jostain syystä se tapa pätee vain lauralla kyläillessä. 

töölönlahti

ajettiin uutelaan vapauttamaan kalajoen kivet takaisin luontoon. sitten käytiin myös ramsinniemen nokassa ja kallahdenniemessäkin. voi vuosaari!


piti ihan katsoa helsinki-vantaan sivuilta saapuvat lennot, kiva saada suvi tänne hetkeksi. viimeksi kun nähtiin suomessa, käytettiin toppatakkia ja sokoksella oli jouluvalaistus.


aika hyvä nyt, kaikin puolin. 


ja multa kysellään paljon asioita, joihin en tiedä vastauksia. mutta herttaista, että mun kuvitellaan tietävän. 


posti toi pari hienoa korttia aasiasta, enkä tarkoita thaikkuja. joskin ei siinä paikassa varmasti mitään vikaa ole.

lesbiset kivet

lopuksi: molemmat saksat läpi, vieläpä hyvin. sellainen olo, että olen oppinut jotakin.

sinne ne pääs, veteen asti myös



uutelassa


keittiön ikkunalauta, nyt alkaa näyttää kodilta

sisäpihan rehottava hevoskastanjapuu

keskiviikko 30. toukokuuta 2012

"siell ain on kevätilma
miss asuvi rakkaus
siell onnellisten on saari
ja riemujen rikkaus."
j. h. erkko

pasila

niin kirjoitin korttiin, mikä se on? onnittelukortti. hääkortti kuulostaa hassulta.

puu-vallila

nukuin 13 tuntia, pää tuntuu raskaalta.

hesarilla

kahvikupillisen jälkeen tie vie itä-helsinkiin.

mion

en halua puhua nyt.

juoksun jälkeen

metholia

seitsemän tyttöä

herra töölönlahdella

koiralesbot

lintsin kalliot


mölkkyvahti arabiassa


cafe regatan edustalla

karhupuisto

sunnuntai 27. toukokuuta 2012

ulkoilutin toukokuun viimeisen lauantain kunniaksi pinkkiä aniliininpunaista yksiolkainmekkoani. hän on nähnyt häitä ainakin suomenlinnassa, kokkolassa ja eilen seinäjoella, hän oli myös juhlimassa mm. kummipoikani nimeä. jossain vaiheessa täytyy ehkä investoida uuteen pukuun, ettei näytä kaikissa juhlakuvissa samanlaiselta, tosin vaihdan vuosittain sentään asusteita.

junamatka seinäjoelta äidin luo kesti puolitoista tuntia, alkukesän kirkas vihreä sokaisi auringon laskiessa. pännäisten jälkeen meitä oli kyydissä kaksi konduktöörin lisäksi. kuuntelin euroviisujen suosikkeja, kyprosta ja ruotsia, mä en edes tiedä kuka voitti? mutta kesän junamatkoilla muistan aina ultra bran ja hei kuule suomi.

kuluneen viikon aikana
~ trimmattiin ja pestiin herra samojedi
~ käveltiin märän herra samojedin kanssa regattaan kahville ja herkuille hups
~ unohdettiin kallion avaimet asuntoon sisälle ja syötiin irtokarkkeja rappukäytävässä
~ verkkopankin katevarauslistalla luki baarikärpänen, relaxin, lepakkomies.

ja paljon muutakin. yksi ilta istuttiin katri valan puistossa, siellä oli paljon uusia ihmisiä ja mä mietin kuinka mä ratsastin, miten ristiriitaista on, kun ihmiset vauhkoavat äärettömästi jostakin asiasta, mutta samalla toimivat itse jossain toisessa melko kyseenalaisesti. tai, olenko hassu, kun korvaani särähtää varsin radikaali kolmioleipien arvostelu e-koodi sitä ja e-koodi tätä samalla kun arvosteleva henkilö vetää kaksin käsin röökiä ja makulonkeroa? kai näitä tulee ja menee, erilaisia vaiheita ja ehdottomuuksia. mulla näitä on varmasti yhtä lailla, omaa on vain joskus vaikeampi hahmottaa. tosin väitän, etten ole enää aivan yhtä särmikäs kuin vielä viisi vuotta sitten.

äiti leikkasi nurmikkoa, tuoksu leijailee sisälle terassin avonaisista lasiovista. istuttajanainen näyttää greyn anatomian torresilta, mä voisin katsoa televisiosta pelkästään puutarhaohjelmia, sydän pysähtyy ja saan huikeita ideoita, joita en koskaan ennätä toteuttaa.

haluan tehdä kukkaseppeleen, juoda aamukahvia auringonpaisteessa, kävellä nurmikolla avoin jaloin. ihana kesä kun olet täällä, älä mene pois.

maanantai 21. toukokuuta 2012

epävirallinen loma

olen yrittänyt saada itseäni liikkeelle koko päivän, kello käy kohta neljä ja istun edelleen satumetsä-mukin kanssa huoneeni lattialla. perjantaihin asti aikaa tehdä viimeiset opiskeluun liittyvät palautukset.

ponit on ihanii saapui extreme runin maaliin 1h 40 min lähdöstä, prinsessa ensimmäisenä, allekirjoittanut toisena, loputkin sekuntien sisään, joskin mk eksyi kävelijäpersoonassaan meistä muista. tänä vuonna olen siis heittänyt talviturkin mutaiseen vantaanjokeen ja palanut ensimmäistä kertaa auringossa jo toukokuun puolella.

viikonloppu kului muuten grillailun parissa hermannissa, ihan molempina päivinä. pelitkin katsottiin, ei tunnu missään hävitä kahta kertaa peräkkäin suomi ja slovakia, anteeksi että kannatin teitä.

palatakseni vielä kauemmas menneisyyteen, perjantaina kiteytyi jokin ajatus ja tunne, josta pidän arjessani hyvin paljon. ainakin puoli luokallista tulevia assistentteja erehtyi tentin ajankohdasta, joten vedimme aamutuimaan pientä opintopiiriä koulun kahvilassa, kahdeksasta kymmeneen tarkalleen. parasta, kun on niin hyvä ryhmä ja huolehditaan, että kaikki pysyvät mukana, kaikki pääsevät läpi. tämä oli viimeinen lukukausi yhdessä.

käsissä on vieläkin ankkureiden kuvia merihenkisestä teemastamme, keho muistaa juostut kilometrit ja kiivetyt esteet. viimeisellä juomapisteellä pienet tytöt huusivat jee hyvä raitapaidat, hyvä viimeinenkin raitapaita ja huijasivat, että maaliin on 400 metriä. prinsessa lauloi sinisiä punasia ruusunkukkia, näin paljon valkovuokkoja sekä ulpukan oloisia kasveja. elämä on ihanaa.

kiitämme seuraavasta haasteesta, miou. mä taidan kylläkin vain vastailla, olen vähän huono keksimään kysymyksiä. ne ovat aina luokkaa "jos olisit hevonen, mikä sun nimi olis?"...


1. Mitkä ovat mielestäsi parhaat persoonallisuudenpiirteesi?

haaveilu. olen sellainen tarkkailijaluonne, luulen että se on ihan jee. tykkään myös siitä, että oon melko järjestelmällinen. ja oon äärettömän lojaali niille, jotka ovat lähellä, joskus niinkin paljon, että jää omat asiat tekemättä, kun huolehdin muista.

2. Mitä haluaisit itsessäsi kehittää?

voisin osata ottaa rennommin yleisesti, joskus oon siinä älyttömän hyvä ja joskus ei natsaile ollenkaan. eli kultainen keskitie jos löytyisi. voisin muistaa arvostaa itseäni vähän enemmän. keskittymiskyky olisi mukava, tässä kylläkin oon parantunut huimasti verrattuna parin vuoden takaiseen. 

3. Jos olet lukenut jonkun kirjan useita kertoja, niin mikä se on ollut?

belgarionin ja mallorean tarut oon lukenut läpi ehkä kymmenisen kertaa, nyt on ollut vähän taukoa, koska muistin ne liian hyvin ulkoa. mutta ajattelin lukaista niitä taas tässä kesällä :--).

4. Mihin elokuvaan et mahdollisesti kyllästy koskaan?

hehz, jurassic park.

5. Näetkö usein samaa unta?

enpä kai. en nykyään enää muista unia kovin kauaa.

6. Asteikolla 1-10 (1 = kurja / 10 = epärealistisen onnellinen), miten tyytyväinen olet elämääsi tällä hetkellä ja miksi?

varmaan 7-8, koen olevani arkisen onnellinen. asiat on aika hyvin, koulu etenee aikataulun mukaisesti, syksyn lukujärjestys on suunniteltu, sain vähän töitäkin, ulkona on lämmintä, rakastan kesää. 

7. Mitä asioita huomaat välillä pitäväsi itsestäänselvyyksinä, jotka eivät sellaisia ole?

tuota, kuinka tylsää on vastata siisteys. kunnioitus.

8. Jos saisit harrastaa vain yhtä harrastukseksi luokittelemaasi asiaa, mitä se olisi?

kuvaamista en voisi lopettaa.

9. Mitä työtä et suostuisi tekemään?

en haluaisi tehdä puhelinmyyntityötä, ärsyttää kun tuputetaan jotakin asiaa, mitä toinen ei edes tarvitse.

10. Mitkä ovat puolisosi/kämppiksesi ärsyttävimmät tavat?

ärsyttävää on, jos käytetään jotain mun tavaroita eikä huolehdita niitä takaisin paikoilleen siinä kunnossa, missä ne olivat mun jäljiltä. tai jos syödään jotain mun ruokia kysymättä lupaa, eikä hankita tilalle uutta. tai tämä pätee mihin tahansa, ei välttämättä ruokaan, vaan pesuaineisiin yms. 

11. Mitkä ovat ärsyttävimmät tapasi?

tuota noin, saatan joskus vähän nipottaa esim. siitä siisteydestä. ja olen vähän ääniherkkä, eli en siedä hirveää metelöintiä, en varsinkaan yön aikana. on joitakin neurooseja, esim. ruokailuvälineet pitää laittaa astianpesukoneeseen oikein, sörkkimispuoli ylöspäin. tykkään myös olla oikeassa ja on erityisen terveellistä antaa mun saada tahtoni läpi ainakin ehkä useimmiten. muuten oon ihan jee.

no okei tosi ärsyttävää on myös se, että syön suht paljon purkkaa ja käärin niitä vanhoja/syötyjä purkkia aina kuitteihin. ja koska en voi roskata neuroosi tämäkin, niitä kuittipalleroita kertyy sitten aina valtavasti mun kukkaroon ja kukkaro tuoksuu vienosti airwavesilta. 

torstai 17. toukokuuta 2012

yhteisasumisesta

kummallinen viikko, hyvä, ei ihan niin hyvä, pohdituttava, sykettä nostattava, myös rentouttava. 


yhteisasumisen ihanuus muistutteli itsestään eilen, kun kieltävästä vastauksesta huolimatta asunto täyttyi itseäni nuoremmista henkilöistä, jotka juhlivat kesäloman alkua. olin haaveillut rauhallisesta koti-illasta, pitkästä lämpöisestä suihkusta, keittiön seinän pesusta, mukillisesta vihreää teetä ja greyn anatomiasta okei mitä mä oon joku keski-ikäinen? no, en saanut ihan sitä. vastalahjana kuitenkin: mietojen alkoholijuomien sihinää, tyhjiä tölkkejä keittiössä, asiallisia kysymyksiä kuten "saako täällä polttaa sisällä?" sekä lupauksia lähdöstä - tämä tietysti venyi. ai niin, ja zen cafea, olenko ikinä kertonut, että inhoan zen cafea?



arvostan rauhaa ja järjestystä kodissani, yleisesti ottaen kunnioitan naapureita, asuntoa, materiaa. mun mielestä on todella kummallinen ajatus edes kysyä, voiko toisen kodissa polttaa sisällä. tai en tajua, kun asioita tipahtaa lattialle, eikä sen jälkeen tarvitse siivota? mulle on opetettu, että kaikki kestää pidempään, kun pitää huolta. pätee kaiketi sekä tavaroihin, asuntoihin että ihmisiin.


en todellakaan ole täydellinen. en aina onnistu näissä itsekään, huolenpidossa. ja sitten, olisiko elo jotenkin toisenlaista, jos ei huolehtisi aina kaikesta? mietin monesti, millaista on olla sellainen ihminen, joka voi heittää hillopurkin seinään ja unohtaa aiheuttamansa sotkun.

huoh.




jotenkin tää ei yllättänyt.
katso, istun nätisti, saanko herkkuja?

kukkamunkki paistuu.

hyvä kuva kridestä.


om nom nom.

kuvituksena ullakko sekä ilta arabiassa.

sunnuntai 13. toukokuuta 2012

sama kuin ystävänpäivänä - ärsyttää hössötys. äiti on mun äiti 365 päivää vuodessa.

nukuin huonosti, katsottiin yöllä joku ahdistava leffa, ruotsinkielisen piirretyn onnellinen loppu sekä hieman eva&adamia, ah nuoruus. kävelin arabiasta kotiin, en laittanut pimeällä verhoja kiinni, mutta niin aamu tulvi huoneeseen aikaisin. pyykkivuoro oli kahdeksalta, torkuin pesujen välissä.

istuin mäkelänrinteen laidalla kaatuneen puun päällä ja puhuin äidin kanssa. hassu, kun soitin, ja puhelu yhdistyi aluksi väärin. linjalla kuului, miten joku pieni lapsi selitti ympyröistä. söin vaahtokarkkeja ja kuvasin.

menin tunnelin luokse, ensimmäinen ja viimeinen kerta kun uskaltaudun pimeyteen kun toisessa päässä näkyy valoa. tunneli jatkui ikuisesti, tunsin kaiken sen betonin ja kallioiden painon harteillani. kirkas auringonpaiste valaisi matkaani satojen metrien päässä, en nähnyt mihin astuin, jalkojen alla oli mustaa. lopulta lakkasin katsomasta tunnelin päätä, ettei matka tuntunut niin mahdottomalta. kartan perusteella laskeskelin, että tunneli oli n. 600 metriä pitkä, ehkä. pimeydessä aika häviää.

verkkoaidassa oli aukko, pääsin kiipeämään kuilusta pois. jossakin ylhäällä nainen ja mies seurasivat, huomasin. toisinaan saan kiinni lapsuuden mielettömästä luottamuksesta, pystyn mihin tahansa. miten sitä silloin uskoikin, että jos vain tarttuu lujasti kiinni, ote ei voi irrota. mähän rakastin kiipeilyä, korkeuksia ja puita.

kävelin illalla vielä töölöön hakemaan greyn anatomiaa, pan amia ja yllätyssarjoja. vihdoin paluumatkalla torkkelinmäellä jalat kertoivat, että tänään on kävelty tarpeeksi. ihmeen hyvin ovat kestäneet, ei edes satu kovin. en ole miettinyt leikkausta kuukausiin.

olen taas huomannut, miten paljon vaadin tilaa ympärilleni. tuttuja ihmisiä jaksan, oudompia välttelen. kipalla on tapana tulla keittiöön hengaamaan, kun laitan syötävää, juttua riittää kuin prinsessalla. mutta toinen on rakas ja toinen aivan uusi, teen taas jotakin muuria ympärilleni. toivottavasti tämä loppuu, kun koulu jää tauolle.







vihdoin


sieltä mä kipittelin, hyi