lauantai 12. toukokuuta 2012

helppo elämä

nyt jo vähän naurattaa.

kodin asunnon sotkuisuus on käynyt hermoille, keittiö on elänyt ilman ruokapöytää muutaman viikon ajan, pöydän tilalla on majaillut röykkiö edellisten asukkaiden kierrätysinnokkuutta lasipulloja tölkkejä lamppuja lisää lasipulloja sekä lasipurkkeja pahveja ROSKIA. muut keräyspisteet onneksi löytyvät omasta roskakatoksesta, mutta voi elämä tuota lasin määrää, mua ei yksinkertaisesti inspiroi kantaa kilotolkulla toisten haisevia lasitavaroita jonnekin kilometrin päähän keräykseen x.

tänään olin ilkeä paskiainen, luonnon epäystävä, ja lykkäsin kaikki lasit tavalliseen sekajätteeseen. sen jälkeen yritin siirtää omaa pöytääni keittiöön, vähän jotain uskottavuutta siihenkin tilaan. pöytä on 75 cm leveä, keittiön oviaukko ehkä kymmenen vähemmän. vitun vanha idaritalo, pohjapiirrokset kohdillaan. suurin talttapäinen ruuvimeisseli oli tietysti hukassa, pienemmillä eivät meinanneet irrota pöydän ruuvit. sitten kun vihdoin natsaili, totesin että pöytä on yhtä saatanasta kuin koko tämä talo, historiallinen jäänne. siinä vaiheessa kieltämättä ikävöi ikean pilipalitrallalleipöytiä, kun oman kierrätyskeskuksesta hankitun x-luvun helmen pöydän osat on kiinnitetty ruuvien ja naulojen lisäksi toisiinsa myös pikaliiman esiäidillä.

kipa oli hieman hämillään, paiskoin oranssia leluhevosta ja arviolta kymmenen eri kulman kokeilemisen jälkeen päätin, että pöytä matkaa takaisin ihan siihen samaan paikkaan, mistä se liikkeelle lähtikin. krista kommentoi yksi ilta, että olet sellainen vittumainen mutta ihana. tarkoitti sillä ehkä ennemminkin rakkaudella viljelemiäni mielipiteitä erinäisistä asioista, sen sijaan tänään vittumainen ihana oli hentosiin vaatteisiin pinkkejä puhvihihoja, henkselimekkoja ja pitsihelmoja pukeutunut rusettipäinen tyttö, jonka kiroilu kaikui ainakin kerrosnaapureille, ehkä myös ala- ja yläkertoihin. vitun pelle pöytä.

aikaa tuohon säätämiseen meni niin paljon, etten enää ehtinyt lauantaikauppaan, täytyy tyytyä kalliimpaan alepaan. jos tässä mitään hyvää on, niin ainakin sain imuroitua, hehe.

oikeasti pidän tästä talosta, pidän myös pöydästäni, luonnollisestikaan en osta rumia asioita. hieman ehkä purkautui viime viikkojen stressi. huooooooh.

puhelin tiesi kertoa kuluneesta viikosta seuraavaa:



vanha kotikatu

prinsessa


näyttää juuri niin typerältä kuin olikin

herra koira odottaa

minnan ja tiinan merinäköala

tehtiin munkkei - minna teki

prinsessan drinkki

riisipaperia

talinranta


tui tui valkovuokkoja




kotimatkalla


kesärullia

oikeastaan olen lähinnä fiilistellyt luontoa, syönyt muiden tekemiä ruokia ja toiminut muiden lähinnä assien assistenttina.

keskiviikko 9. toukokuuta 2012

huomenna on tuplatenttipäivä, lukemisen sijaan olen keskittynyt syömään haribon hempeitä vaahtokarkkeja "haribo macht kinder froh und erwachsene ebenso" ja haaveilemaan yleisesti. totesin kuitenkin, että mitä en nyt osaa, en luultavasti osaa huomennakaan, joten miksi panikoida liikoja.

sisäpiha aamuauringossa

aurinko on täällä, ties monettako päivää. aurinko laittaa pääni sekaisin, tekee mieli haihatella ja hyppiä ja sisustaa, kävellä, kuunnella ajatuksia, ratkaista maailman no ainakin lähipiirin ongelmat. 

idylli

koulun ja kodin väliset kävelyretkeni ovat salaa pidentyneet, jos nyt eivät varsinaiselta fyysiseltä matkaltaan niin ajallisesti ainakin. mäkelänrinteen ympäristö on ihmeellinen, hiljainen ja satumainen sijaintiinsa nähden. 


eilen kolme jänistä bailasi uintikeskuksen pihalla, kyseessä oli joko a) perinteinen kahden herrasmiehen taistelu vapailla markkinoilla vaikuttavasta neiti jäniksestä tai b) lesbojen kolmiodraama. en ole koskaan nähnyt moista käytöstä jäniksillä, himmeitä potkuja, etutassunyrkkeilyotteita, juoksuja! oma suuri pieni kotipupuseni ei venyisi harjoituksellakaan moiseen suoritukseen.

luonto, sydän.


pakko vielä erikseen todeta, etten niin sanotusti kuollaksenikaan pysyisi hengissä, jos en pääsisi möllöttelemään säännöllisesti jonnekin vihreyden keskelle.


aaaaaaaah.


otan jostain syystä kuvia sormipupuista, miksi? jostain nämä vaikutteet aina tulevat. tosin alla olevan kuvan pupu näyttää enemmänkin, hmm, kruunupäiseltä laamalta? ja allekirjoittanut ehkä hivenen pulskealta mulla oli kangaskassi tuossa pupukädessä.

terve!

sain tällä viikolla säädylliset kortit damista ja new yorkista. haaveilen berliinistä, sinne kai lähdenkin jos työasioista ei kuulu kummempia. tai sitten jokin muu saksalainen vaihtoehto, tai eurooppalainen.

haluaisin käydä italiassa, en roomassa erityisemmin, vaan pienemmissä kaupungeissa. stealing beauty, olet antanut huonoja vaikutteita. lisäksi haluan pariisiin ja argentiinaan. tukholmaan siskon luo, no sinne ainakin.

muuten voinkin kuluttaa aikaani vallilan kallioilla, tokoinrannassa, viikin luonnonsuojelualueella, pihlajamäessä olen kaipaillut ihan järjettömästi pihlajamäen kotia, missä tahansa, kokkolassakin kenties. tampereella ja turussa pitää käydä. ja haluan ajaa ympäri suomen?

vihreä lehtiputous

jalat maassa, mieli muualla.

kuol(ail)en


miten uudet lehdet on joka kevät niin huikea asia?

sunnuntai 6. toukokuuta 2012

vallilan sinikeltaisessa päivittäistavarakaupassa oli vain sitruunan tai limen tuoksuista yleispuhdistusainetta, ei puna-apilaa eikä omenankukkia.

radiossa soi killersin human, sisäpihalla pojat matkivat toistensa askelia. seisoin keittiössä ikkunan vieressä ja söin jäätelöä kukallisesta kahvikupista, tunsin itseni, jos en vanhaksi, seesteiseksi ainakin. täälläkin kasvaa hevoskastanjapuu, jokaisen onnellisen sisäpihan keskiössä on hevoskastanjapuu.

juostiin illalla talinrannassa kaksipäisen kultaisen kotkan luokse puhaltamaan saippuakuplia ja katsomaan superkuuta, meitä oli monta ja harmittaa, että nähdään niin harvoin, asutaan ympäri suomea. hypittiin yhdellä jalalla takaisin, ennätti tulla vähän kylmä ilman takkia. voi kesä, kohta se on täällä, kalliokin kukkii.

aurinko ei edes paista, vaan melkein voisin itkeä onnesta, toisinaan tällainen holtiton mielialojen vaihtelu huolestuttaa. osaan omalla tavallani suhtautua elämään jo jotenkin alkeellisen rennosti, sanoisin neuroottisen rennosti. haha.

naispatsas






seinä täyttyy hiljalleen

kaisan munakuppikokoelmaa

perjantai 4. toukokuuta 2012

hyvä päivä takana, nauruja,
pitsiverhot vihdoin ikkunassa.

näiden turvin jaksaisi tulevat viikot,
muistaisi mistä kaikesta on selvinnyt.

QI:ssa vieras sanoi,
voi saavuttaa ikuisen nuoruuden tai ehkä elämän,
jos yltää nuolaisemaan omaa kyynärpäätään.
tätä piti tietysti kokeilla,
vaan en haluaisi olla täällä ikuisesti.

ajatukseni kulkevat vauhdilla,
en oikein ennätä sitomaan näitä yhteen.
kaikissa on kuitenkin järkevyys?

"on vapaita linnutkin käsivarsilla tuulen hennon
jos se kantaisi minutkin, niiden mukaan lähtisin, vannon."