tiistai 1. toukokuuta 2012

touko on hyvä nimi


kulunut viikko on vihdoin tuntunut, öm, maaliskuiselta berliiniltä. oliko se maaliskuu, kun siellä kävin? silmut ovat paikoitellen jo auenneet, päijänteentiellä ihastelin tuoreita, kirkkaita koivunlehtiä.

kukkii kukkii

olen ainakin
~ nähnyt ihmisiä
~ lenkittänyt koiraa
~ vaihtanut huoneeni järjestystä
~ siivonnut, siivonnut, siivonnut
~ pessyt oman ikkunan, kohta pesen keittiön vastaavan
~ katsonut titanicin kotikoneelta normiversiona
~ maalannut vaaleanpunaisella.

syötiin mion kanssa jädeä

vappuaatto kului enimmäkseen luokkakavereiden seurassa. käytiin syömässä ja katsomassa mantan lakitus, mikä on muuten varsin yliarvostettua ajanvietettä. pieni patsas siellä jossakin piilossa, kukaan ei näe mitään ja ympärillä paukutellaan skumppapulloja auki. sari osti angry birds -palleron, pommi oli liian kallis mutta keltainen on tunnetusti toisiksi parhain.


lähdin illalla vielä käymään käpylässä. ehkä tässä eletään välitilaa, parin vuoden päästä huomaa hiljaisen muutoksen. suurin osa on täysin vakiintuneita, kihloissa tai vähintään asuvat yhdessä, loputkin seurustelevat melko tiiviisti. beyoncen single ladies soidessa kommentoidaan no niin tämä sopii sitten linnulle. alan hukata sen yhteisen tekijän välillämme.

nyt näkee taas läpi



vihaiset linnut hehehe
ruttis

torstai 26. huhtikuuta 2012

laatukuvien jatkumo

seuraavan aamun koululaukku pakattu, pyykkiin menevät vaatteet odottavat ikean kassissa, lintu nukkuu yläorrella ja kieli muistaa äsken syödyn verigreipin kirpeyden.



käytiin katsomassa bajadeeri luokkalaisten kanssa, en oikein perusta niistä balettitarinoista, mutta tanssia seuraan mielelläni. kukahan tuonkin taiteenlajin on kehittänyt ja miten. tulinpa vain ajatelleeksi, että olisihan hienoa jos naiset sipsuttaisivat pelkillä varpaillansa ja sitten joku siinä voisi huvin vuoksi vetäistä parit saksihyppelyt ilmasta käsin. testasimme myös, kuinka monta kertaa voi pyörähtää ympäri ennen kuin oksentaa: no aika monta! 


ennen balettia nautimme sivistyneesti hieman kuplivaa.



kävelin taas kotiin, tai ehkä se oli enemmänkin jonkinlaista matelua. mulla on vähän huono tapa keskittyä liikaa ympäristöön, ihastelen pieniä tai sieviä tai hyvänmuotoisia asioita ja unohdan muun maailman. mietiskelin, onkohan olemassa muotosynestesiaa? vai täytyykö sen liittyä nimenomaan väreihin tai ääniin. näen muotoja, lässynlää, niin varmaan kaikki jotka näkemään kykenevät ja ehkä loputkin... mutta siten että muodot piirtyvät mielessäni ja asettelen niitä ilmaan, hmm, ei ehkä ihan kolmiulotteisesti mutta sen kaltaisesti.

tällaiset asiat ovat toisaalta juuri niitä, joista tietää varmuudella vain oman kokemuksensa. voi kuvitella, miltä jokin muu asia tuntuisi, mutta totuus jää aina tavoittamatta.

entä jos ihmiset näkevät värit eri tavoin? jos minulle sininen on sininen, ja jollekin toiselle sama väri on vihreä. näkisimme kuitenkin "saman" värin, kutsuisimme sitä samalla nimellä, mutta todellisuudessa väri olisi erilainen. eikä siinä olisi mitään kummallista, jos toiselle taivas olisi vihreä, koska kaikki siniset asiat maailmassa olisivat vihreitä ja vihreää kutsuttaisiin siniseksi. sitten sen toisen mielestä olisi aivan hulvatonta ajatella, entäpä jos taivas olisikin [lue tässä sen värin nimi, joka tässä tapauksessa kuvastaisi sinistä sävyä].


merkittäköön tämä päivä muistiin: sain ensimmäistä kertaa elämässäni opettajalta sellaisen kannustavan kommentin, josta ihan oikeasti kuulsi läpi aitous ja halu ilmaista, että pärjäsit koska itse en uskonut pärjänneeni. vihaan esiintymisiä, tänä keväänä se ei ole ollut niin vakavaa, mutta vihaanpa silti. en ole luonnostani esiintyjä, en viehäty tilanteista, joissa on selitettävä selkeästi hauskasti viihdyttävästi asiallisesti asioita, pahimmassa tapauksessa niistä asioista ei itsekään a) tiedä tarpeeksi, b) ole kiinnostunut.

kaikesta stressistä huolimatta, kiitos taloudellinen hallinnointi, ilman sinua olisin yhtä hyvää kokemusta köyhempi. vai olisiko parempi ilmaista tämä optimistiseen sävyyn: kiitos taloudellinen hallinnointi, sinun ansiostasi olen hyvän kokemuksen rikkaampi :>.


makoilin pari tuntia sängyllä ja katselin, kuinka ilta-aurinko heijastui kattoon mäkelänkadun bussien ikkunoista ja loi kattokruunulleni tanssivia varjoja. haaveilin, kohta on kesä ja tuntemattoman blogissa oli kuva berliinin metrosta ja suonikohjuisista jaloista. mm, voisin vielä joskus opetella kuvaamaan enemmän elämää, ihmisiä. 


nyt anteeksi juon vettä virkkaan.



maanantai 23. huhtikuuta 2012

sataa vettä, sataa lunta, sataa pieniä ... pölyhiukkasia.

jokainen viikko alkaa nykyään samalla ajatuksella olispa jo perjantai tai edes torstai, olispa tästä kaikesta jo selvitty. huomenna on ruotsin tentti, tietänee tekemistä illaksi.

mäkelänkatu

eilen oli sunnuntaiden sunnuntai, menin lopulta oulunkylään yöksi, kun ärsytti olla yksin kotona. herra koira retkotti lattialla, leivän päälle sai oivariinia eikä televisiosta tullut mitään. lueskelin lehtiä lämpötyynyn kanssa ja käperryin aamukahvin jälkeen takaisin peiton alle.

serenade

viikonloppuna oli tukholma ja vallaton seura. sisko oli kipeä eikä voitu nähdä, se vähän harmitti, mutta kierreltiin prinsessan kanssa siellä sun täällä. en löytänyt timantti-lamppua tai muitakaan, vaan undulaatti-korun ja raitaisen hameen. se oli suorastaan räikeä hame, sinistä, punaista ja valkoista. 

otin käyttöön berliinistä ostetun takin, sekin on tummansininen, melkoista väri-iloittelua. 

kannella - kukaan ei tippunut

molemmat huoneet löysivät uudet asukit, ensimmäinen vaihdos tapahtuu vapun tienoilla, toinen kesäkuussa. sitten meitä on täällä jänis, lintu, kaksi assia ja yksi roller derby -henkilö. asuntoasioiden suhteen kulunut vuosi on ollut yhtä suurta säätämistä, jospa tämä nyt rauhoittuisi. uskaltaako hengähtää?


haluan nämä viikot pois alta. haluan vaihtaa huonejärjestystä ja siivota, pestä ikkunat, ripustaa verhoja, istuttaa parvekekasveja. haluan kasata muumi-mukit mikron tilalle, juoda vappuna skumppaa, lenkkeillä. 

en halua pitää matkahallinnon esitystä enkä miettiä juridiikan esseetä.

latte



kirkas ikkuna

undulaatti-koru

hamekangas

sulkasatoinen tapsu

torstai 19. huhtikuuta 2012

hehe

"joku ihan basic maisemasetti, mielellään suht järkevästi rajattu kuva. ei törkeitä fontteja, ei varsinkaan värikkäitä tai pyöreekulmasia. ei räikeit reunuksia tai muuta mautonta. muuten saat aika vapaat kädet."


no joo, sitten kun olin tämän hienon ajatuksen suustani päästänyt, mietin, olenko ehkä toisinaan turhan vaativa. en? on hyvä ominaisuus tietää, mitä tahtoo. olenhan jo vuosien ajan järjestelmällisesti kieltänyt kavereita lähettämästä mm. mieskortteja tai alastonkuvakortteja tämä on käsite, ellei kuvaan liity jokin huikea taiteellinen aspekti, joka on helposti havaittavissa. haahaa.

tähän väliin tahtoisin huomauttaa, että ystävät onneksi yhä suostuvat lähettämään mulle kortteja, joskus jopa pyytämättä.

pony on lähdössä new yorkiin, siksi tämä. tosin posti toi tänään kortin damista, siinä oli kieltämättä jo niin paljon ajatusta ja trashia, että sopiihan tuota esitellä laajemmalle yleisölle - siis vierailleni. seinältä käsin.

keskiviikko 18. huhtikuuta 2012

plaaplaaplaa. mulla ei oikeasti olisi aikaa tällaiseen, mutta. istuin tänään koululla seitsemään asti, kävin kaupassa, tein lisää läksyjä. olen sanonut päivän aikana ehkä 40 sanaa, joista noin puolet tuntemattomille ihmisille, mm. jollekin tytölle, jonka tapasin keittiössämme.


ja miksi silti tuntuu siltä, kuin ei olisi saanut mitään aikaiseksi? eikä mulle edes makseta tästä, siis oikeasti, ei kela eikä kukaan muukaan. no, mamma sitten.

fiksaatio ympyrätaloon

oikeasti sain paljon tehtyä, mutta sääntönä on, etten saa ruksia mitään yli listalta, ennen kuin asia on hoidettu täydellisesti. haha. jos kyseessä on palautus, ei auta, vaikka tehtävä olisi tehtynä. ruksin saa vasta, kun tehtävä on virallisesti palautettu. pitäisiköhän laatia listalle esilista.

torkkelinmäel, aijai keltsi ja sinkku

olen nyt lähinnä väsynyt, taas vai edelleen? seuraavaksi vuorossa saksa, taas vai edelleen? 

hennan vanha koti

täällä pidetään juhlat lauantaina, kun olen poissa. en kyllä ainakaan halua, että tuntemattomat hengaavat huoneessani. on myös hienoa aloittaa lause en kyllä, tavallaan niiden pitäisi kumota toisensa. 

meduusa auringossa

tämän päivän perusteella tiedän melko paljon keskuskauppakamarin välimiesmenettelystä sekä matkajärjestelyiden taloudellisesta hallinnasta. lisäksi olen entistä vakuuttuneempi siitä, että hops on olemassa vain viedäkseen aikaa tärkeämmiltä asioilta.

joo oon asunut siellä

näillä mennään.

mun meritähtönen

tiistai 17. huhtikuuta 2012

kun heräsin, satoi räntää. kävin kesken koulupäivän kotona, satoi vettä. kävelin illalla sokokselta kotiin, aurinko paistoi lähes pilvettömältä taivaalta.

töölö


koirille tiedoksi
mirrit
selleri



mignon



mirrit auringossa


myönnän olleeni hieman apaattinen tästä kaupungista, matkan jälkeen tämä on ollut liian kylmä, pieni, harmaa. muutaman viikon etäisyyden jälkeen suhteemme on jälleen lämmennyt, onhan helsinki omalla tavallaan maailman paras paikka. niin, kyllä valo tekee ihmeitä mielialalle.