maanantai 6. helmikuuta 2012

vapaat.

mihin lie hävisi taas viikonloppu, mitä edes tein?


kävin moikkaamassa kummipoikaa, tyypillä on ihan lievä uhma meneillään. useimmat asiat ovat ei. tai siis EI. ajettiin pikkuautoilla ja vähän isommillakin, tehtiin palapeliä tyyppi on tosi hyvä siinä, avattiin tättän joululahja tyyppi oli avannut sen jo pari kertaa aiemminkin ja se oli uudelleen paketoitu. joulupaperista paljastui äiti-lauran tekemä kiwi :)


no onko söpö! en kestä, että laura oikeasti on väsännyt tuollaisen. tykkään kiweistä, niitä onkin kertynyt jo useampi kappale ja ainakin kaksi on tuotu ihan oikeasti uudesta-seelannista.


sunnuntaina oli kirpsakka ilmasto, kävin äänestämässä ja kotimatkalla ostin tulppaaneja ja runebergin torttuja. syötiin marikan kanssa bamboo centerissä ja päätettiin ähkypalleroisina kävellä raiteiden viertä. siellä se mk kuvaa kaisaniemen ravintolaa.


huvittava tuo puu, sympaattista että se on jätetty paikoilleen. kaisaniemessä on käyty kyllä monet kerrat, jotenkin en vain ikinä siellä ollessani muista katsoa tuota puuta sen tarkemmin. liekö ollut parempaa tekemistä.







kotiin päästyäni torkuin pari tuntia parin peiton alla, en seurannut ääntenlaskentaa. en ole oikeastaan kovin paljoa vaaleja pohdiskellut, kummallakin kerralla äänestin ja haaviston saama äänimäärä lämmittää kyllä mieltä, vaikkei voittoa tullutkaan. ei tässä tietysti ole valittamista, uskon niinistön pärjäävän varsin hyvin.

mä vain välillä mietin, onko se todella niin, että avioliiton muodostavat oikeasti vain nainen ja mies? koko kansan presidentti ehkä, mutta mun on hyvin vaikea ajatella minun presidentikseni henkilö, joka päin naamaa sanoisi "et ole yhtä oikeutettu".

torstai 2. helmikuuta 2012

donnerstag

yksi laatikko pakattuna, lukemattomia jäljellä.


missä ovat kaikki linnut? aamutunnilla tyttö takaani kysyi hei liinu mikä moniste toi on? ja hymähtelin itsekseni, se on tainnut aina sanoa liinu. kukaan muu ei sano noin, ehkä se on vahinko, ehkä ei. joskus, kun oppii jo alussa jotakin hassusti, on vaikea päästää irti ensimmäisestä. kuvittelin ennen, että mallorean tarussa on cryadis. vasta kolmannella lukukerralla huomasin sehän on cyradis. koko hahmo meni uusiksi.


tavaroiden karsinta käynnissä, laitoin pois hopeiset balleriinat. ostin ne keväällä kahdeksan vuotta sitten, olin haaveillut pronssisen sävyisistä, mutta helsingissä käydessäni en enää löytänyt kokoja. hopeisten kenkien mukaan piti lopulta valita yo-mekkokin, sininen hopeanharmailla kuvioinneilla. 

kauan ne kengät palvelivat, viime kesänä huomasin, etteivät ole enää oikein hyvät kävellä. 


teippailin kuviin kehyksiä, uudessa kodissa nämäkin pääsevät esille. aina muuton aikaan riisun asunnon kuvista, huomaan miten paljon niistä pidän, niiden tuomasta kodikkuudesta ja muistoista. 

irrotin hyvin itsepäistä teippiä star wars -julisteesta, aika hidastui, kun kirjoitus tahrautui punaisesta. pakkanen saa nenäni vuotamaan verta, ihan yhtäkkiä, ilmoittamatta.


siinä on tämän hetken kirjapino, ensimmäistä larssonia lukiessani näen elokuvaa uudelleen. sonja o. on kesken myös, muut odottavat vuoroansa. ei sillä tahdilla väliä, kunhan lukee.


liikesaksan ryhmässä olen huonoin, muut ovat opiskelleet kieltä kauan. välillä mietin, miten selviän näistä kaikista, mutta on hyvä olla altavastaajana. ainakin pääsen vain parempaan suuntaan, eikä liikesaksa ole onnistunut tappamaan orastavaa innostustani kieleen. sommerbuchista en liikaa ymmärrä, ajattelin, että tärkeintä on lukea, lausua. 

mä en ole koskaan pitänyt saksasta yhtä paljon kuin nyt.


bussissa istui viereen kissapipoinen tyttö, kaunis, tummahiuksinen. olen varma, että suomen huippumallin minna käy samaa koulua, viimeksi tänään näin. torstai on päivistä raskain ja samalla helpottavin.

keskiviikko 1. helmikuuta 2012

vallila

en ole ihan varma, mitä tässä oikein tapahtui, mutta nyt on avaimet vallilaan. muutan kahden viikon kuluttua.

ja ulkona on paljon pakkasta, pyyhki pois koko leudon syksyn, olen kulkenut hameessa. kympin ratikassa tuijotin kauan naista, se näytti puhuvan jollekin, mutta jonkun tilalla oli ikkuna. hymyilin sellaista maireaa hymyä, jota ei voi estää, vaikka tahtoisi.

kävelin tarulle, samaa reittiä kuin äänestämään olisi kulkenut ja vielä vähän pidemmälle. perillä hiukset olivat valkoiset ja poika pihassa nyökkäsi, en tiennyt kuka mahtoi olla. taru on ihana. taru kertoi, millainen prinsessa olin ollut lauantaina.

* * *

olisi oikeasti syytä pestä tuo lintu, se haisee vanhoilta villasukilta.

maanantai 30. tammikuuta 2012

guten abend!

jänis osoittaa mieltään syömällä pari kesää sitten tekemääni kuivakukkakranssia.

ilmeisen moni on katsomassa ultra brata, olisin voinut myös tahtoa. toisaalta, en mä niitä ole ennenkään nähnyt, joten ei tämä elämä kovin radikaalisti siltä osin muutu. musiikista pidän, kuuntelenkin hengessä mukana.

viikonloppuna liukeni sellainen määrä erinäisiä nestemäisiä ja nallekarkkimaisia laatutuotteita parempiin suihin, että jos nyt sitten ollaan taas hetki kiltisti. puolen vuorokauden rellestämisen jälkeen pääsin vihdoin kotiin asti, muistona on ainakin pari uutta tuttavuutta ja hieman kipeä vasen käsivarsi.

tänään olenkin sitten nauttinut vapaan viikonlopun jälkeisestä opiskeluvuoresta, joka ei tunnu merkittävästi pienentyneen, vaikka olen tässä istunut ja opiskellut tuntikausia. mutta kuka näitä laskikaan.

lintu on kylvyn tarpeessa, pupu ruuan ikuinen ahne ja allekirjoittanut ilmeisesti saksan tehtävien.



torstai 26. tammikuuta 2012

ilta

kävin noutamassa annin tuosta meikun mäkistä, matkalla otin muutaman kuvan. enhän mä kyennyt olemaan paikoillani, mutta jostain syystä pidän näistä liikehdinnöistä.


pidän myös pyöristetyistä kulmista, mutta yritän rajoittaa niiden yliviljelyä.


kasvishamppareiden ja parin oheisherkkuasian kanssa katsottiin paholainen pukeutuu pradaan.


riittävän hömppä leffa kielipainotteisen koulupäivän jälkeen. mutta mä olisin tahtonut, että andy olisi jäänyt siihen työhönsä. että se olisi tajunnut päässeensä mukaan johonkin valtavaan ja saanut siitä ns. kiksejä. tässä nyt puhelee ehkä se minussa asuva pieni etevä assistentinpoikanen. mä haluan olla kaikkitietävä osaava pärjäävä.


nyt peiton alle lukemaan, tökkii melko pahasti sonja o. ja runsas kuvailevuus. ajattelinkin kokeilla tälle illalle sitä larssonia, eihän se ole lukemista eikä mitään, ellei ole jatkuvasti monta kirjaa kesken. pätee toki muuhunkin.

ikuisuusprojektit.

keskiviikko 25. tammikuuta 2012

kuvien kera

pari melkoista negistelypäivää takana, lähtökohtaisesti lähinnä ärsyttää. kaikki.

missä bunny?
 tällaisina hetkinä on parempi keskittyä pohtimaan ja tätä oikeasti joutuu pohtimaan lähimenneisyyden mukavia pieniä asioita, ei kaikki voi olla niin uskomattoman huonosti.

"pieni" läheisyyskaipuinen toverini, tyynyn alla se.
 kävin kampissa ruokaostoksilla, linda oli töissä ja linda oli maailman ihanin ja hymyili ja lindalla on mielettömän pitkät ripset, ihan omat. 

no tui tui mikä pupunenä.
 opinnäytetyöhön valmistava luento oli lähes kuolema, vääntelehdin paikallani, join puoli litraa vettä ja piirsin paperin täyteen sanoja, ensin o:lla alkavia, sitten p:llä, sitten... ajattelin olevani erityisen laiska ja kiittämätön, mutta kaikkien muiden kokemukset olivat melko samanlaisia kuin omani. yhteisymmärrys, mikä miellyttävä tunne.


bussi tuli ajoissa tai edellinen bussi myöhässä, todennäköisemmin joten odotteluni minimoitui.

söin heltsin kanssa pasilassa sushibuffassa, nam. kyllä se silloin tällöin kouluruokailun voittaa, erityisesti ruuista vastaavan henkilön fiksaation ohrasuurimoihin.

legolandia </3
seurasaaren silta.
väriraesokerina pohjalla, kotona odotti kortti ateenasta. 

perjantai 20. tammikuuta 2012

tärkeitä

nukuin 15 tuntia.

kaura-ruis-puuron nimi on paketissa karu. en osaa syödä puuroa, se ehtii aina jäähtyä, kun haihattelen. unohdun lukemaan sisustusblogeja ja haaveilen valkoisista puulattioista, betoniseinistä, lastulevyttömyydestä.

kaadoin kahvia, vaikka mukissa oli vielä edellisen illan teet.

ajatus ei kulje tänään erityisen hyvin. ympärillä on keskeneräisiä asioita, käsityölehden sivun alareunassa lukee franzeninkadun osoite, mitäköhän mä olen siellä tehnyt ja milloin? musta tuntuu, että siirtelen asioita päämäärättömästi paikasta toiseen.

rakastan autossa istumista, lapsuuden tylsät automatkat ympäri eurooppaa ovat tehneet tehtävänsä. meitä oli takapenkillä neljä, lady gagan americano oli omistettu jollekin. ne polttivat autossa, tupakka tuoksuu kesältä ja mäkissä yritettiin tarjota kanaa kasviksen vaihtoehdoksi. poliisit olivat takana jonossa, piti mennä muualle syömään, ettei tule sanomista tyttömäärästä.

loost koos - helsinkii. suvi lähtee kohta muille maille. kummallista, että se ei olisikaan enää täällä.