maanantai 26. joulukuuta 2011

redrum.

ostin elämäni ensimmäisen huulipunan prinsessan ja heidin järjestämää rappakalja-iltaa varten, illan koodivärihän oli punainen. olin tietysti valmistautunut asiaankuuluvasti: punainen mekko, punaiset helmet, punainen paita, punaiset kynnet. ja ne huulet sitten siihen lisäksi, punaiset ovat yleensäkin mutta tällä kertaa astetta enemmän.



joulu on onneksi tältä vuodelta juhlittu. en oikeastaan kauheasti odota kyseistä juhlaa, en kuulu kirkkoon eikä joulun hengellinen sanoma kosketa mua. lapsena parasta oli loma ja lahjat, nykyään parasta on loma? kyllä sain lahjojakin. olin toivonut ainoastaan uutta hajuvettä ja ihan vaihtoehtojen kanssa, tänä vuonna arpaonni osui flower by kenzoon. olen ehkä vähän tylsä, kukkasen lisäksi tykkään vain dkny:n asioista ja prinsessan nimikkotuoksusta laurasta.

jotenkin nämä perinteet karsiutuvat hiljalleen. aattona ei käyty himangalla ollenkaan, ei siellä kukaan enää ole kun helena-mummostakin aika jätti. eevi-mummulla pyörähdettiin parina päivänä ja marian hautausmaalla myös. mä en edes syö mitään jouluruokia, paitsi sitä rosollia. äidillä on iso lasitettu terassi ja siellä on takka, grillattiin sitten makkaraa eli soijanakkeja.

helsingissä on ollut joku mieletön myrsky, täällä kokkolassa vain tuulahteli leppoisasti. autokyyti takaisin kotiin lähtee huomenna puolen päivän aikoihin, noudetaan matkalla riksu ja kissat jyväskylästä. hyvähyvä, en jaksaisi mitään junailuja, joskin 23. päivän junamatka oli ihan siedettävä. törmäsin lapsuustoveriin ja lähettelin viestejä parin vaunun päässä istuneen hennan kanssa.

mun piti vielä kertoa, että viimeksi tällainen musta, jäinen ja märkä joulu oli 90-luvun alussa, kun joulupukki ajoi pihaamme kuplavolkkarilla. mitään muuta en siitä joulusta sitten muistakaan. se lapsuuskodin pihatie oli kyllä jäisenä ja vetisenä ihan järkyttävä. ja joo, on niitä mustia jouluja ollut varmaan muitakin, mutta jotenkin tuo viime vuosi pyyhi niistä monet pois.

keskiviikko 21. joulukuuta 2011

vieraantuminen kameratoverista.


yhy, en ole ehtinyt harjoittaa kamerankäyttöä pitkään aikaan. tuntuu, etten osaa enää sitä vähääkään. on jatkuvasti liian hätä, jälki on liian hämärää/rakeista/epätarkkaa/jokin muu negatiivinen vaihtoehto. no ei se mitään, en aio lannistua. edessä on vajaa kuukauden loma, luulisi siinä ajassa johonkin kykenevän.


tuota metallihäkkyrää ihailin silloin bb-finaalin jälkeen, olipas pimeä ja käteni epävakaa.


olen nähnyt prinsessaa ja kultapoikaa melkein, eh, joka päivä. kaipaan molempia kauheasti, tunnin kuluttua otan jälleen suunnaksi kallion. pukukoodina on punainen, mä ostin tilaisuutta varten sellaisen kirkkaan huulipunankin, siis punaisen kirkkaan. en mitään lässykkää murrettua sävyä.


onseniinsöpö!


käytiin viikonloppuna prinsessan kanssa valtterilla, ihan molempina päivinä. lauantaina löysin tuollaisen paidan, ajattelin kerrankin ottaa asukuvan kun kaikilla muillakin aina on. selvisi, etten ota kyseisiä kuvia hyvästä syystä.

asukuvani on tietysti feikki, koska en mä oikeasti näissä vaatteissa keikkunut. kunhan halusin kuvata sen paidan.


ja se paitahan näkyy näissä hienosti! no se on musta ja siinä on pieniä valkoisia pilkkuja. hame on ryppyinen, koska pesu eikä silitystä. kengät on espritin ja ihanan kiiltonahkaiset, käytetty viimeksi ystävän häissä kesällä 2010. siis silloin, kun olin kaaso.


lauantaina kävin moikkaamassa isaa farbessa kaapelitehtaalla, hain samalla matkaani tämän pullean lasilinnun. lintu on saksalaista perinnelaatua, näitä joulukoristeitahan oli kaikennäköisiä muitakin, mm. joulukurkkuja ja -mansikoita?


yhdellä useista ikea-reissuista ostin tuon sermin, itseasiassa ostin myös tuon hyllyn. jos totta puhutaan, kassett-laatikotkin ovat suosikkimestastani... kuka näitä laskee. hevonen on lapsuusasia, pakenin pollen kanssa kerran 2-vuotiaana kotoa.


koska olen ns. kasvissyöjä, sain isiltä joulukinkun, hehe. se on oikein söpö, laitoin sen eteiseen ettei taavi nakerra sitä.


tällä kertaa tällaista. oon niin kiire-mimmero etten nyt ehdi muuta.

torstai 15. joulukuuta 2011

töitä ja öitä.

joka joulu sama juttu, joka vuosi sen unohdan, joka vuosi muistan, kun muistutetaan.

en oikeastaan ole ehtinyt tehdä kummoisia. stressaan koulusta, olen koulussa, olen töissä, käyn kotona nukkumassa. huomenna on viimeinen opiskeluun liittyvä palautus, sitten alkaa kuukauden loma. mä selvisin tästä syksystä? puheviestinnästä jää pieni pala suorittamatta, kevät on olemassa sellaisia varten. mutta siis, mä selvisin.

tapsu hengaa

onneksi on vähän ollut välissä muitakin. heltsin kanssa vietettiin mukava ikea-kierrätyskeskus-sello-päivä viikonloppuna. isa kävi kylässä, kun kokosin ikean ostoksia. maistoin pitkästä aikaa valkoviiniä, se olikin ihan siedettävää. sunnuntai-iltana kokoonnuimme riksun uuteen kotiin katsomaan bb-finaalia, sarja jota en ole koskaan seurannut. kissoja mä lähinnä rapsuttelinkin, kotimatkalla kuvasin kuunvalossa loistavaa metallihäkkyrää, sitä joka pitää johtoja ilmassa.

maanantaina vein mion lyhyelle lenkille brahen kentän ympäri, kaarlenkujan ylämäessä mies tööttäsi punaisesta farkkuvolvosta. mä mietin, kuka kumma se oikein oli, mutta sillä oli oma samojedi takapenkillä :>. puhuttiin sitten koirista. 

koputin jojon ikkunaan, siihen lauran entiseen. synttärisankari hymyili ja unohdin toivottaa onnea ihan oikeasti ääneen. laitoin sitten uuden onnitteluviestin vielä. mio on paras ja mun koira, maailman iloisin ja me juostiin sateessa. sydän kaipaa kalliota.

meidän ruokailutila

lounastin exä-neuvoston kanssa porthaniassa. jouluruoista kelpuutin tietysti vain rosollin, peippo oli hieman suvaitsevaisempi. ihana ex on kyllä yksi elämän voimavaroista, saanen lässyttää. vähän samalla tavalla, kuin entiset asuintoverit. vaikka olisi ollut hyvä ystävä jo ennen yhdessä asumista, yhteisen kodin jälkeen tuntee toisen aina hieman eri tavalla, kuin ns. valtaväestö. kodissa jakaa paljon. 

kuvataideakatemialta

vapaa viikonloppu on jo lähes täyteen ahdettu, parasta! en ole oikein paikallani nököttävää sorttia, pitkästyn. tosin tein itselleni myös listaa kotona hoidettavista asioista: tavaroiden jatkokarsinta, keskeneräisten neuleiden päättäminen ynnä muut ompeluasiat, tölkki- ja lasikeräyksen paikannus...  

lepuski
en oikein kesällä osannut lomailla, vaikka olinkin vapaa. osittain se oli ehkä yleisen rentoutumiskyvyttömyyden syytä, osittain toimimattoman suhteen aiheuttaman huonon olon takia. ja minkälaisia kuukausia tässä on takana, mutta nyt alan olla lähellä jotakin, joka on melkein zen. taidan pitää tästä. 

parasta on, kun voi käydä pitkiä keskusteluja, ja tajuta, miten hienoa luottaa uuteen ihmiseen. parasta on, kun voi nauraa, kun toinen saa nauramaan. ässä kertoi tämän, tuli heti sisko mieleen: mitä tyrannosaurus rex kirjoitti joulukorttiin? hyvää joulua! t. rex

keskiviikko 7. joulukuuta 2011

talviasioita

pari yötä sitten satoi vihdoin ensilumi, ensiloska paremminkin. menin suoraan koulusta kallioon viettämään lautapeli-iltaa. se lähti viattomasti rappakaljasta eli vedestä, jatkui rommikaakaolla ja viskikolalla, päättyi mascotiin ja mansikkasiideriin. hanna-kaisa uudisti perinteisen lääketiede ja fobiat -aihealueen muotoon lääketiede ja fossiilit. fossa axillaris on kainalokuoppa, hanskin arvaus oli turkkilainen kiitokuoriainen, tai jotakin vastaavaa. nauratti koko illan kaikennäköinen.

muutin viikonloppuna heltsiä, ihastuttavan sopiva määrä tavaraa. avaimet tietysti jäivät aluksi asuntoon sisälle, ovenavaus tuli n. 45 minuutin kuluttua. ja sitten avaimet löytyivät rappukäytävästä... kun veimme viimeistä lastia autoon, ala-aulassa odotteli ressukan näköinen tyttö, joka oli myös lukinnut itsensä ulos. lainasimme puhelinta, olisin tahtonut nähdä huoltomiehen ilmeen, kun tunti edellisreissun jälkeen joku soittaa samasta töölöläisrapusta ovenavausta.

kävin lepuskissa katsomassa linnan juhlia. huvittavaa, että päivän perinne on arvostella pukuja, siitähän itsenäisyydessä on kyse. hymyiltiin homopareille. liukastelin kaikki matkat ulkona, lumen tapainen on jäätynyt ohueksi kerrokseksi asfaltin pintaan. pelkään, että rikon jalkani, vaikka rikki ne ovat jo ennestään. en ole vielä sisäistänyt, mitä leikkaus tarkoittaa. en halua.

pitkäaikainen urani erään postikeskuksen palveluksessa jatkui jälleen. pasilassa 22:n pysäkillä tunnistin jo monet kasvot, miten meistä niin moni palaakin aina takaisin? lajittelu on ehkä yksi asia, joka auttaa hieman rentoutumisen kaltaisessa. jotakin sopivan organisoitua, näpsäkkää, jotakin mitä ei tarvitse liikaa miettiä, mutta kuitenkin aavistuksen. kotimatkalla oikaisin synkän metsäpolun kautta ja meinasin kävellä vahingossa tarun suuntaan. pitäisi uskoa itseensä eikä puhelimeen gps.


viime viikkoina olemme saaneet jossain määrin paljon hupia saksan tavaamisesta kirjain kerrallaan. nämä ohjeethan tulivat suoraan opettajaltamme, vannoutunut saksalainen jo lähes 60 vuoden ajan. inspiroitukaa!

l wie ludwig, i wie ida, zweimal nordpol und u wie ulrich.


pakko on vielä kertoa: eepu kävi kylässä, muru haukkui armottomasti ja ujosteli kovin. sitten se köllötteli vieressäni ja sylissäni ja haki turvaa, olen saavuttanut murun luottamuksen. eläimet ihania, kun ovat niin teeskentelemättömiä.

torstai 1. joulukuuta 2011

myspace

poistan myspacen, en ole käyttänyt sitä vuosiin. nämä otan talteen sieltä.

minulla on taikasisko
jonka selkäranka on yhtä näkyvillä kuin omani,
paijailtava, kuten l aina kuljetti kättään minussa,
nikama nikamalta, sinä tunnut hassulta.



* * *


aina kun on syksy,
pitää sanoa miten haapa on kaunein puu,
sen lehdet ovat lempeitä,
runko paljaanakin uljas ja korkeuksiin kurotteleva!
tammella on suloisimpia oksia,
kaarevia ja sieviä,
niitä on ilo kerätä yliopiston nurkilta.



* * *


lähdettiin perjantaina autolla hyvinkäälle, taidenäyttelyyn.
lauantaiaamuna heräsin neljän ihmisen välistä sohvalta
jostain hämeenpuiston (tampere) tuolta puolen,
kainalossani nukkuivat kiwi- ja antabus-pehmoni
sekä lauran cd-levyt.



* * *


rastilan metroasemalla oli eilen hurmaava pulu,
se pöyhenteli itseään ja näytti valloittavan pullealta.
rastilassa on se juttu, kun pulut kurnuttavat
ja koko asema kaikuu, kurrpurr.

keskiviikko 30. marraskuuta 2011

kaksi viikkoa koulua jäljellä, kevään lukujärjestys on jo valmis. aion ottaa aivan liikaa kursseja ja katsoa, kuinka paljon kestän. kohta alkaa jo kevät!

hassupalleroita
tonttu warehousissa
kamppi

perjantai 25. marraskuuta 2011

kotiutuminen

kävin ensimmäistä kertaa munkkiniemen ostarilla, siellä on lähi-alko. saaralla on tänään juhlat, hain yhtä hyvää luomupunaviiniä lahjaksi, argentiinalaista muistaakseni. ostarissa on sitä jotakin. synkkenevässä illassa katselin jouluvaloja, munkka on ihanan lähiömäinen. opin uusia reittejä, kuinkahan paljon mieleen mahtuu. joku päivä mä vielä osaan koko helsingin.

pupu nukkuu pää ruokakupissa, juon suklaakahvia. on ollut väsyttävä päivä, valvon iltaisin liian myöhään, reilusti yli puolen yön. kahdeksan aamuina on hieman hiljaista. mutta tänään oli esitelmiä, karo on kaukaista sukua toivo kuulalle, anu kertoi saamelaisista, elina hurriganesista katsottiin huvittava haastattelukin youtubesta ja anna sariolan suvusta. kuulin taas tositarinan virtahevosta, joka harhaili ympäri keravan keskustaa vuosikymmeniä sitten. virtahevon nimi oli hummeli! hummeli tykkäsi ranskanleivästä.

luoja miten maailma on joskus täynnä ihania kertomuksia.

kotiutuminen ei ole sujunut ihan suunnitelmien mukaan. oikeita palasia on kyllä olemassa, ihana asunto ja ihana alue, mutta myönnän kaipaavani niitä ihmisiä, jotka kodin tekevät. en tunne näitä tyttöjä, eivätkä he minua. jos ahdistaa, pakenen ennemmin, suojaudun tuntemattomilta. olen käynyt vain kerran lauran uudessa kodissa, se on paljon kotoisampi kuin omani; siellä on perhe, mun perhe, mun koira.

taru on kipeä, kävin viemässä ruokaa ja tiskasin enimmät tiskit pois. syötiin jäätelöä ja katsottiin gilmoren tyttöjä. harmittaa edelleen, ettei rory päätynyt yhteen loganin kanssa toivottavasti en spoilannut ketään, tosifanit ovat jo nähneet jaksot lukuisia kertoja. hymyilin, kun kävelin etelä-haagan läpi takaisin kotiin, taru saa hyvälle tuulelle. yritin kuvata matkalla niitä hassuja valkomarjaisia pensaita, en oikein malttanut pysyä paikoillani.

en tiedä miten tässä käy, nyt vain odotellaan. aikaa on kulunut vasta vähän, ei kai voi olettaa, että kaikki toimisi heti. tuntuu hassulta, että on parempi olla lauran tai tarun luona, kuin omassa kodissa.

muru ei enää juurikaan hauku minulle, kun avaan etuoven. se siis ainakin totuttelee?

avokadosta löytyi mieletön kivi
joulukalenterini, toinen puoli meni marikalle
kortteja muiden matkoilta