pupu nukkuu pää ruokakupissa, juon suklaakahvia. on ollut väsyttävä päivä, valvon iltaisin liian myöhään, reilusti yli puolen yön. kahdeksan aamuina on hieman hiljaista. mutta tänään oli esitelmiä, karo on kaukaista sukua toivo kuulalle, anu kertoi saamelaisista, elina hurriganesista katsottiin huvittava haastattelukin youtubesta ja anna sariolan suvusta. kuulin taas tositarinan virtahevosta, joka harhaili ympäri keravan keskustaa vuosikymmeniä sitten. virtahevon nimi oli hummeli! hummeli tykkäsi ranskanleivästä.
luoja miten maailma on joskus täynnä ihania kertomuksia.
kotiutuminen ei ole sujunut ihan suunnitelmien mukaan. oikeita palasia on kyllä olemassa, ihana asunto ja ihana alue, mutta myönnän kaipaavani niitä ihmisiä, jotka kodin tekevät. en tunne näitä tyttöjä, eivätkä he minua. jos ahdistaa, pakenen ennemmin, suojaudun tuntemattomilta. olen käynyt vain kerran lauran uudessa kodissa, se on paljon kotoisampi kuin omani; siellä on perhe, mun perhe, mun koira.
taru on kipeä, kävin viemässä ruokaa ja tiskasin enimmät tiskit pois. syötiin jäätelöä ja katsottiin gilmoren tyttöjä. harmittaa edelleen, ettei rory päätynyt yhteen loganin kanssa toivottavasti en spoilannut ketään, tosifanit ovat jo nähneet jaksot lukuisia kertoja. hymyilin, kun kävelin etelä-haagan läpi takaisin kotiin, taru saa hyvälle tuulelle. yritin kuvata matkalla niitä hassuja valkomarjaisia pensaita, en oikein malttanut pysyä paikoillani.
en tiedä miten tässä käy, nyt vain odotellaan. aikaa on kulunut vasta vähän, ei kai voi olettaa, että kaikki toimisi heti. tuntuu hassulta, että on parempi olla lauran tai tarun luona, kuin omassa kodissa.
muru ei enää juurikaan hauku minulle, kun avaan etuoven. se siis ainakin totuttelee?
 |
| avokadosta löytyi mieletön kivi |
 |
| joulukalenterini, toinen puoli meni marikalle |
 |
| kortteja muiden matkoilta |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti