piti oikein pysähtyä miettimään, mitä mennyt viikko on sisällään pitänyt. olo on koko ajan melkeinpä usvainen, jos niin voisi sanoa. opiskelu vie päivä päivältä enemmän aikaa, sekä ihan sitä tikittävää aikaa että jonkinmoista henkistä versiota, jaksamista.
mitä pidemmälle mennään, sitä enemmän tahtoisin lopettaa työnteon. ja sitten taas, on kauhean mukava tienata.
on ollut muutakin
~ naistenbileet
~ tv-iltoja kilpikonnan kanssa
~ kymmeniä mehujäitä
~ mekko-ostoksia
~ nauruja.
illalla vien jäniksen lääkäriin, en ole varma, onko kaikki hyvin. jänis on jo vanhus, tiedän. toisinaan mietin sitten kun sitä ei enää ole, myyn häkin pois ja saan enemmän tilaa. millainen ihminen ajattelee niin? oikeasti. rakastan jänistä. olin sunnuntaina ainakin seitsemän tuntia poissa, ja kun tulin takaisin kotiin, oli jänis kimpussani koko ajan. sillä oli ollut niin ikävä.
Voi jänöpupulaista. Mutta hei, kyllä varmaan monet ihmiset miettii sitä, että "sitten kun". Itse ainakin mietin, että "kunhan Raimosta aika jättää, otan ehkä sellaisen tai tuollaisen koiran", mutta en mitenkään sillä, että kuole pois nyt pian vaan sillä, että sehän nyt on tosiasia että lemmikit eivät elä ikuisesti.
VastaaPoistaToivottavasti jäniksen lääkäri meni hyvin. Tsemppiä opiskeluun!
niin, kai se on jossain määrin tavallistakin pohdiskella. välillä vaan hätkähtää, että olipa kamala ajatus.
VastaaPoistajäniksen taival alkaa olla lopussa, nyt on enää kyse siitä, minkä ajankohdan päätän.