joku söi töissä sisuja. kun olin lapsi, isi söi aina sisuja, ihan aina sillä oli askillinen. ja sitten oli se keilahalli. mielettömiä lapsuusmuistikuvia taas, eilenkin. en saanut unta, mietin sitä kun oli kesä ja aamupäivä ja olin ehkä yhdentoista. olen syntynyt kesällä aamupäivällä, kesä on ihanin ja aamupäivä, koska silloin koko päivä on vielä edessä ja yksinäinen yö pitkän matkan päässä.
sinä kesänä ja aamupäivänä seisoin talon terassinpuoleisella sivulla, aurinko aloitti aamuisin takapihalta sivupihan kautta etupihalle. ja tuuli sopivan pehmeästi, sillä tavalla ettei se edes tunnu tuulelta eikä lainkaan kylmältä vaan hattaraiselta. minä yhdentoista mietin, että tällaista on olla onnellinen. ja minä yhdentoista mietin, miten kukaan ikinä tahtoisi kuolla vapaaehtoisesti, kun voisi olla näin onnellinen.
* * *
lauantaina oli pullapäivä. käytiin kaupassa, prinsessa nauroi koko kotimatkan kun näytin kuulemma niin huvittavalta toppahousuissa ja polvipituisessa toppatakissa, jäisellä jalkakäytävällä sievästi sipsutellen. kun sun jalat on ihan sellaiset töpöt. ostettiin vadelmahilloa ja vaniljavaahtoa, edellisestä pullataikinasta oli jo vähän aikaa mutta kyllä mä ihan pullan näköisiä palleroita sain aikaan. m&t tulivat apajille, join niin paljon kahvia etten mä mitään unta illalla saanut.
laitoin väriraesokeria, että prinsessa tulisi iloiseksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti